Sateenkaariperheet
Sateenkaariperheet lastensuojelun asiakkaina
Sateenkaariperheiden huomioiminen käytännön lastensuojelutyössä
Lapsen tosiasiallisen hyvinvoinnin taustalla tosiasialliset ihmissuhteet
Laadun varmistaminen ja oikeusturva lastensuojelussa

Sateenkaariperheet

Sateenkaariperhe käsitteellä tarkoitetaan monenlaisia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden lapsiperheitä. Tällaisia perheitä ovat esimerkiksi nais- ja miesparien lapsiperheet. Sateenkaariperhe käsitteellä halutaan tuoda esille perheiden kirjoa.

Seksuaalivähemmistöillä viitataan esimerkiksi homo- ja biseksuaalisiin henkilöihin ja sukupuolivähemmistöillä tarkoitetaan esimerkiksi transsukupuolisia, transgendereitä ja transvestiitteja. Transsukupuoliset ihmiset kokevat monesti syntyneensä väärän sukupuolen ruumiiseen. Ristiriita pyritään joskus ratkaisemaan sukupuolen korjausprosessilla. Transgenderit haluavat usein elää mieheyden ja naiseuden rajalla tai ulkopuolella. Transvestiitit ovat yleensä heteroseksuaalisia miehiä, jotka kokevat tarvetta eläytyä ajoittain naisen rooliin.

Sateenkaariperheet ovat keskenään hyvinkin erilaisia. Yhdistävänä tekijänä on yleensä perheiden tarkka suunnittelu ja voimakas sitoutuminen lapsen elämässä mukana olemiseen. Sateenkaariperheet voivat olla muodoltaan ydinperheitä, joissa perheeseen kuuluu kaksi vanhempaa ja yhteiset lapset. Näitä ovat esimerkiksi mies- ja naisparien perheet ja sellaiset heterosuhteen ympärille muodostuneet ydinperheet, joissa vähintään toinen puoliso on biseksuaalinen tai transihminen.

Sateenkaariperheet voivat olla myös erilaisia uusperheitä, joissa mies- tai naisparilla on lapsia jommankumman tai molempien puolisoiden edellisistä liitoista, yleensä heteroavioliitoista. Yksinhuoltajan perheet voivat olla myös sateenkaariperheitä, jos vanhempi kokee kuuluvansa sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön.

Lisäksi yhä lisääntyvässä määrin on perheitä, joissa useampi kuin kaksi vanhempaa perustaa perheen yhdessä. Yleisimmin näissä tilanteissa naispari hankkii lapsen yhdessä miesparin tai yksittäisen (homo)miehen kanssa. Joskus myös miespari ja yksittäinen nainen perustavat yhteisen lapsiperheen. Näissä perheissä asumisjärjestelyt vaihtelevat paljon. Yleisimmin lapsi kuitenkin asuu pääasiallisesti naisparin luona. Näitä perheitä on ryhdytty kutsumaan leikillisillä ja positiivisia mielikuvia sisältävillä käsitteillä kolmi- ja neliapilaperheiksi, perheen vanhempien lukumäärän mukaan.

Suomessa on arvioitu olevan jo tällä hetkellä tuhansia sateenkaariperheitä. Seta ry:n Sateenkaariperhetyön projektin syksyllä 2006 keräämän kyselyaineiston mukaan sateenkaariperheissä elävien lasten määrä on kiihtyvässä kasvussa. Kymmenen vuoden kuluttua lasten ja perheiden kanssa työskentelevät ammattilaiset tulevat kohtaamaan sateenkaariperheet aivan uudenlaisissa mittasuhteissa. Seksuaalivähemmistöt ovat määrällisesti verrattavissa suomenruotsalaiseen vähemmistöön. On siis tärkeää, että ammattilaiset valmistautuvat kohtamaan myös sateenkaariperheissä elävien lasten erityistarpeet.

Keskinäisestä moninaisuudestaan huolimatta löytyy tekijöitä, jotka yhdistävät sateenkaariperheitä. Yksi tällainen tekijä on kulttuuristen mallien puuttuminen. Tämä antaa perheenjäsenille suuremman vapauden luoda omat toimintamallinsa ja esimerkiksi perheensisäisen työnjaon. Toisaalta tilanne saattaa aiheuttaa perheelle ylimääräistä painetta kun perhemalli pitää rakentaa melko pitkälle itse.

Toinen asia, joka yhdistää sateenkaariperheitä, on perheenjäsenten välisten ihmissuhteiden puutteellinen juridinen turva. Vuonna 2010 voimaan astuneen lain perusteella ydinperheen muotoisissa sateenkaariperheissä on voitu vahvistaa perheen sisäisellä adoptiolla lapsen ja sosiaalisen vanhemman suhde. Edelleen lain turvan ulkopuolelle jäävät lapsen suhde kolmansiin ja neljänsiin vanhempiin apila- ja uusperheissä. Perheen sisäinen adoptiokin voidaan nykyisellään vahvistaa vasta lapsen syntymän jälkeen. Syntymän ja adoption vahvistamisen väliin jäävän ajan lapsi ja sosiaalinen vanhempi ovat toisilleen juridisesti ventovieraita. Tämä voitaisiin korjata naisparien perheissä esimerkiksi ”vanhemmuusolettamalla” tietyin edellytyksin ”isyysolettaman” tapaan.

Käräjäoikeus saattaa hakemuksesta nimittää useammankin sosiaalisen vanhemman lapsen huoltajaksi, mutta lapsen huoltajuus ei tuo lapselle oikeutta tavata sosiaalista vanhempaansa, joka ei ole myös juridinen vanhempi ei oikeutta saada häneltä elatusta tai oikeutta periä häntä. Myös perhevapaisiin liittyy lukuisia puutteita, jotka asettavat sateenkaariperheissä elävät lapset epätasavertaiseen asemaan suhteessa muihin lapsiin.

Juridisten rakenteiden puute asettaa sateenkaariperheiden vanhempia keskenään erilaisiin asemiin varsinkin useamman vanhemman perheissä. Tähän perheet ovat pyrkineet vastaamaan sopimalla erilaisia keskinäisiä sopimuksia lapsen hoidosta ja esimerkiksi tapaamisoikeuksista. Nämä sopimukset eivät kuitenkaan ole juridisesti sitovia, elleivät ne ole kahden juridisen vanhemman välisiä.

Perheenjäsenten juridisesti epäselvä tilanne kasvattaa myös perheenjäsenten välisten ristiriitojen todennäköisyyttä. Sateenkaariperheissä elävät tarvitsisivat erityisen paljon tukea perheen kriiseissä. Tämä on perheessä elävien lasten kiistaton etu. Ammattilaisten olisi kyettävä tukemaan myös sateenkaariperheitä vanhemmuudessa.

Suurimmalla osalla em. mainittuun sateenkaariperhe-kyselyyn vastanneista vanhemmista palvelukokemukset olivat olleet sellaisia, että vaikka palvelu oli ollut täysin asiallista ja ystävällistä, eivät ammattilaiset olleet tukeneet perhettä kovinkaan aktiivisesti. Syynä tähän lienee tietty häveliäisyys. Ammattilaiset ovat kokeneet, että esimerkiksi naisparin parisuhde on heidän yksityisasiansa. Toisaalta sen ei pitäisi olla sen enempää yksityisasiaa kuin muidenkaan perheiden parisuhde, jos palvelun nimenomaisena päämääränä on tukea parisuhdetta.

Sateenkaariperheet lastensuojelun asiakkaina

Lastensuojelussa on astuttu uuteen aikakauteen lastensuojelulain kokonaisuudistuksen tultua voimaan alkuvuodesta 2008. Uudessa lastensuojelulaissa on kohtia ja painotuksia, jotka ovat merkittäviä myös pohdittaessa perheiden moninaisuuden huomioon ottavan lastensuojelutyön kehittämistä. Lastensuojelutarpeen arvioinnin tarkentaminen, lapsen osallisuuden ja yksilöllisyyden korostaminen ja asiakkaiden oikeusturvan entistä tarkempi huomiointi ovat merkittäviä asioita lastensuojelutyön tarpeessa oleville sateenkaariperheille.

Syksyllä 2006 kerätyn kyselyaineiston mukaan 19 % (31 vastaajaa) kyselyyn vastanneista sateenkaariperheistä oli jossain elämänsä vaiheessa käyttänyt lastensuojelun palveluita. Heistä jopa 29 % (9 vastaajaa) arvioi sosiaalityöntekijän huomioineen vastaajan perhemuodon nimenomaan negatiivisena asiana. 39 % vastaajista arvioi sosiaalityöntekijän huomioineen heidän perhemuotonsa voimavarana. Muuta tietoa palvelukokemuksista ei kyselyaineistosta ole mahdollista saada.

Sateenkaariperheiden huomioiminen käytännön lastensuojelutyössä

Toimivan asiakassuhteen luominen lastensuojelutyössä on aina haasteellinen tehtävä. Kohdatessa sateenkaariperheitä lastensuojelun asiakkaina on hyvä huomioida muutamia seikkoja. Luottamuksen rakentamisen hidasteena voi toimia sateenkaariperheen kokema syrjintäpelko, joka perheiden kokemusten valossa ei ole aina edes turha.

Huoli oikeudenmukaisen kohtelun saamisesta erityisesti lastensuojelutyössä voi olla suuri, jos perheellä on syrjiviä kokemuksia muualta palvelujärjestelmästä. Tilanteessa voi auttaa, jos sosiaalityöntekijä toteaa avoimesti, että lastensuojelutyössä on tarkoitus huolehtia lapsen edun toteutumisesta, ja että lastensuojelun näkökulmasta ei ole syytä tarkastella sateenkaariperheyttä (tai muuta perhemuotoa) itseään vaan kyseisen yksilöllisen lapsen tosiasiallista hyvinvointia lapsen yksilöllisessä perheessä.

Palvelujärjestelmän kyvyttömyys tarjota riittävää varhaista tukea perheille on kaikkia perheitä koskeva ongelma. Sateenkaariperheen tullessa lastensuojelun asiakkaaksi, taustalla voi olla lisäksi palvelujärjestelmän toisenlainen epäonnistuminen. Tutkimuksen mukaan sateenkaariperheet ovat kokeneet jääneensä palveluissa vaille tukea vanhemmuudelleen ja erityisesti parisuhteelle. Avohuollon tukitoimena saattaa olla järkevää löytää oikeat tukimuodot juuri näille elämänalueille, jos käy ilmi että vanhemmuuden ja parisuhteen tuki on perheellä jäänyt puutteelliseksi aiemmissa palvelukontakteissa.

Sateenkaariperheet ovat saaneet tukea vanhemmuudelleen erityisesti ystäviltä ja vertaistoiminnasta. Valtaväestöä vähemmän tukea vanhemmuudelle on saatu omilta vanhemmilta, sukulaisilta ja julkisista palveluista. Jos asiakasperheellä on vaikeat suhteet lasten isovanhempiin eivätkä he näytä saavan tukea vanhemmuudelleen muualtakaan, on syytä huolehtia, että perhe saisi riittävän vertaistuen esimerkiksi Sateenkaariperheet ry :n toiminnan kautta. Sateenkaariperheet järjestävät säännöllistä toimintaa seitsemällä paikkakunnalla ympäri maata. Jos kunnassa on tarjolla sateenkaariperhe, joka toimii avohuollon tukiperheenä, on syytä harkita olisiko kyseinen perhe hyvä vertaistuen paikka asiakasperheen lapselle.

Lastensuojelussa tehtävän lastensuojelutarpeen selvityksen ja arvioinnin periaatteena tulee olla puolueettomuus ja selkeys, varsinkin vähemmistöryhmien kohdalla. Asiakasta kunnioittava vuorovaikutussuhde edellyttää lisäksi, että arvioinnista kertyvää tietoa jaetaan arvioinnin aikana eikä jätetä vain loppuvaiheeseen. Sateenkaariperheiden kohdalla voi olla järkevää eritellä tavallistakin selkeämmin mitä tietoja kerätään, miksi ja mihin tietoja käytetään.

Erityisesti huostaanottotarpeen arvioinnin yhteydessä sosiaalityöntekijän on syytä tarkastella myös henkilökohtaisia näkemyksiään ja osattava arvioida kuinka ne vaikuttavat tilanteen arvioinnissa. Refleksioksi kutsuttu taito tarkastella omaa osuutta päätöksenteossa ja tietoisuutta omasta vaikutuksesta prosessissa on osa sosiaalityöntekijän ammattitaitoa ja tärkeää kun tehdään huostaanoton kaltaisia yksityisyyteen tunkeutuvia päätöksiä etenkin marginalisoidussa asemassa olevien perheiden kohdalla.

Lapsen tosiasiallisen hyvinvoinnin taustalla tosiasialliset ihmissuhteet

Vaikka lapsen tapaamisoikeuksia koskeva päätös voidaan tehdä vain lapsen ja hänen juridisten vanhempiensa välille, on lastensuojelussa ensi arvoisen tärkeää pystyä hahmottamaan oikein lapsen tosiasiallinen perhe. Sateenkaariperheissä lapsella on usein yksi tai useampia tosiasiallisia vanhempia, jotka eivät kuitenkaan ole juridisesti lapsen vanhempia. Myös etävanhemmat ovat yleisiä.

Jos lapsella on alusta asti ollut kolme tai neljä vanhempaa esimerkiksi mies- ja naisparin yhteisesti perustamassa perheessä, lapsi kokee kunkin vanhemman tosiasialliseksi vanhemmakseen. Lastensuojelussa ei voida ohittaa lapsen kokemusta perheestään. Ongelma tulee esille myös monenlaisten uusperheiden kohdalla.

Vaikka lapsen kaikki tosiasialliset vanhempansa eivät olisi lapsen juridisia vanhempia, he saattavat olla lapsen huoltajia (”vanhempien ohella”). Huoltajana ei-juridinen vanhempikin on oikeutettu tulemaan kuulluksi ja ottamaan osaa lasta koskevissa päätöksissä muiden huoltajien tavoin.

Sateenkaariperheiden epäselvä juridinen asema on omiaan vaikeuttamaan päätöksentekoa ja kommunikointia vaikeissa elämäntilanteissa myös lastensuojelun asiakkaina. Tästä sosiaalityöntekijälle aiheutuvien hankaluuksien ei tule antaa estää kyseisen lapsen tosiasiallisesta hyvinvoinnista varmistumista. Lapsen tunnesuhde kaikille hänelle rakkaisiin läheisiin on pyrittävä säilyttämään.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että sateenkaariperheiden lapsilla on myös tosiasiallisia sisarussuhteita, jotka ovat kestäneet lapsen koko elämän ajan, mutta jotka eivät kuitenkaan välttämättä ole juridisia sisarussuhteita. Tällaiset sisarussuhteet ovat erityisen haavoittuvaisia ja erityistä huomiota on kiinnitettävä niiden jatkumisen mahdollistumiseen esimerkiksi sijaishuollon aikana. Lastensuojelulaki edellyttää, että sijaishuoltopaikan valinnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota juuri sisarussuhteiden vaalimisen mahdollisuuteen.

Laadun varmistaminen ja oikeusturva lastensuojelussa

Lastensuojelulain kokonaisuudistuksessa haluttiin painottaa entistä enemmän lapsen subjektiutta ja osallisuutta päätöksenteossa myös lastensuojelussa. Yksi keskeisin lähtökohta on ollut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toinen artikla, joka turvaa lasten keskinäistä yhdenvertaisuutta. Kaikilla lapsilla on heidän perheistään riippumaton oikeus yhtäläiseen hyvinvointiin.

Vähemmistöryhmien oikeusturvan toteutumisen kannalta tärkeää on asiantuntemuksen kertyminen myös harvinaisempien tapausten osalta. Aiemmin vaikeuksia asiantuntemuksen kertymisessä on saattanut joillakin alueilla olla, mutta uuden lastensuojelulain myötä tilanne on muuttumassa kun kunnat on velvoitettu yksin tai yhdessä muiden kuntien kanssa asettamaan lastensuojelun asiantuntijaryhmän , joka toimii yksittäisen sosiaalityöntekijän tukena ja varmistaa asiantuntemuksen karttumisen ja säilymisen vaikka työntekijät vaihtuvat.

Lastensuojelun yhdenvertainen toteutuminen ja laadun varmistaminen lähtevät liikkeelle kunnan lastensuojelun suunnitelmasta , jonka uusi laki velvoittaa kunnat tekemään. Jo siinä olisi hyvä huomioida perheiden ja lasten kaikkinainen moninaisuus. Esimerkiksi huostaan otetun tai avohuollon palveluiden piirissä olevan nuoren seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti on tärkeää huomioida myös lastensuojelussa.

Huoltosuunnitelma on uuden lain myötä muuttunut asiakassuunnitelmaksi ja lastensuojelun kirjaamisvelvoitteet ovat lisääntyneet. Perhettä ja lasta koskevat kirjaukset on pyrittävä tekemään niin, että muutkin toimijat pystyvät hahmottamaan lapsen ja perheen tilanteen oikein. Sosiaalialan tietoteknologiahankkeen alaisuudessa on pyritty huomioimaan sateenkaariperheet hankkeessa, jossa pyritään avohuollon perhetyön asiakastietojen yhtenäistämiseen tietojärjestelmissä.

Lähteet

• Kuosmanen, Paula & Jämsä, Juha (toim.)(2007): Suomalaiset sateenkaariperheet sosiaali- ja terveyspalveluissa ja koulussa. Helsinki: Työministeriö.
• Bigner, Jerry & Wetchler, Joseph (toim.)(2004): Relationship therapy with same-sex couples. New York: Haworth Press

Tekstin on laatinut
Juha Jämsä
Perhesosiologi

Sisältö tarkistettu
23.6.2011