Olet tässä: Suomeksi > Etusivu > Itsenäisen elämän tuki > Liikkuminen > Kuljetuspalvelu ja saattajapalvelu

Perjantai 18.4.2014

Kuljetuspalvelu ja saattajapalvelu

Kuljetuspalvelun sisältö
Kenellä on oikeus kuljetuspalveluun?
Kuljetuspalvelujen järjestäminen
Kuljetuspalvelun määrä
Kuljetuspalvelu vakuutuslainsäädännön perusteella
Työ- ja opiskelumatkat
Asuinkunta ja lähikunta
Saattajapalvelut
Kuljetuspalvelut laitoshuollossa

Kuljetuspalvelun sisältö

Kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista Vammaispalvelulaki 8§ .

Kuljetuspalvelu on keskeinen vaikeavammaisten omatoimista suoriutumista auttava palvelu. Koulunkäynti, työ ja harrastukset edellyttävät mahdollisuutta liikkua. Vammaispalvelulain mukaisilla kuljetuspalveluilla turvataan vaikeimmin vammaisille henkilöille kohtuulliset liikkumismahdollisuudet samoin kustannuksin kuin muille kansalaisille  .

Kuljetuspalvelu on kunnan erityiseen järjestämisvelvollisuuteen kuuluva palvelu. Kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kuljetuspalveluja määrärahoista riippumatta, koska kuljetuspalvelu on subjektiivinen oikeus.

Vammaispalveluasetuksen Vammaispalveluasetus 4§ mukaan kuljetuspalveluihin ja niihin liittyvine saattajapalveluihin kuuluvat vaikeavammaisen henkilön tarpeelliset, jokapäiväiseen elämään kuuluvat kuljetukset, jotka liittyvät

  • työssä käymiseen
  • opiskeluun
  • asioimiseen
  • yhteiskunnallisen osallistumiseen
  • virkistykseen
  • tai muuhun sellaiseen syyhyn.

Jokapäiväiseen elämään kuuluvia kuljetuksia ovat vaikeavammaisen henkilön asuinkunnan alueella tapahtuvat tai lähikuntiin ulottuvat kuljetukset.

Kenellä on oikeus kuljetuspalveluun?

Vammaispalveluasetuksen Vammaispalveluasetus 5§ mukaan kuljetuspalveluja ja niihin liittyviä saattajapalveluja järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä,

  • jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja
  • joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia.

Palvelun myöntäminen ei ole riippuvainen henkilön varallisuudesta, iästä tai diagnoosista. Selvitettäessä voiko henkilö käyttää joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia, tulee lääkärintodistuksen lisäksi arvioida henkilön toiminnallista (sosiaalista ja fyysistä) ympäristöä:

  • Missä palvelut sijaitsevat ja miten asiointimahdollisuudet voidaan hoitaa?
  • Minkälainen on henkilön kyky liikkua ja käyttää julkisia liikennevälineitä?
  • Minkälaisissa harrastuksissa, opiskelussa tai työssä henkilö käyttää tai viettää aikaansa?
  • Onko henkilöllä käytössään mahdollisesti liikkumisen apuvälineitä?
  • Miten tällaiset apuvälineet mahdollistavat henkilön liikkumisen julkisissa joukkoliikennevälineissä?
  • Missä lähimmät joukkoliikennepysäkit sijaitsevat?
  • Kuinka pitkä matka mainituille pysäkeille on?
  • Minkälaista kalustoa kunnassa on käytössä?
  • Onko kyseessä mahdollisesti esteettömiä julkisen joukkoliikenteen välineitä? Räty. Vammaispalvelut 2010

Oikeuskäytännössä on katsottu, että vaikeavammaisuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota

  • lääkärinlausuntoihin
  • muihin selvityksiin (esimerkiksi tehtyyn koematkaan)
  • missä palvelut sijaitsevat
  • miten asiointimahdollisuudet voidaan hoitaa
  • siihen onko henkilöllä tosiasiassa mahdollisuus käyttää esteetöntä julkista liikennettä sekä
  • millä etäisyydellä käytettävät joukkoliikennepysäkit sijaitsevat henkilön kodista.

Vaikeavammaisuus voi olla fyysisistä tai psyykkisistä syistä johtuvaa. Vaikeavammaisuusedellytys voi täyttyä siitä syystä, että henkilö ei psyykkisen sairauden vuoksi voi käyttää joukkoliikennettä. Liikuntaesteisyys voi myös vaihdella riippuen vuodenajoista tai sääoloista.

 Kuljetuspalvelujen järjestäminen

Kunta voi järjestää kuljetuspalvelut joko

  • tuottamalla palvelun itse
  • tuottamalla palvelun yhdessä toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa
  • ostamalla palvelun esim. toiselta kunnalta tai palveluntuottajalta tai
  • antamalla palvelunkäyttäjälle kuljetuspalvelun ostamiseen palvelusetelin. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuuksista 4§ 

Kunta voi järjestää kuljetukset

  • taksikuljetuksina
  • kutsutaksikuljetuksina
  • yhteiskuljetuksina
  • palvelulinjoja hyväksikäyttäen
  • erilaisten matkojen yhdistelykeskuksien avulla
  • näiden kaikkien yhdistelmänä 

Edellytyksenä on, että kunta ei, valitessaan vammaispalvelulain tarkoittamien kuljetuspalvelujen järjestämistavat, rajoita vammaisen henkilön yksilöllistä oikeutta saada hänelle sopivia palveluja ja tukitoimia. Kun kunta järjestää esimerkiksi yhteiskuljetuksia tai järjestää kuljetuspalvelut erilaisten tilauskeskusten avulla, on palveluja järjestettäessä huomioitava kulloinkin vaikeavammaisen yksilölliset tarpeet liikkumiseen ja varmistuttava valittujen keinojen soveltuvuudesta yksittäiselle palveluun oikeutetulle henkilölle. 

Mikäli esimerkiksi yhteiskuljetukset eivät sovellu vaikeavammaiselle henkilölle ottaen huomioon vammasta tai sairaudesta aiheutuvat esteet ja hänen kuljetuspalvelujensa tarpeet, on kuljetuspalvelut tällöin järjestettävä hänen yksilöllisen tarpeensa huomioon ottavalla tavalla.

Vaikka kunnalla on oikeus päättää kuljetuspalvelujen järjestämistavasta, vammaisella henkilöllä on mahdollisuus vaatia palvelua järjestettäväksi hänelle sopivalla yksilöllisellä tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että kunnan on tehtävä myös palvelun järjestämistapaa koskevien vaatimusten osalta yksilöhuollon päätös.

Järjestämistapaa koskevia päätöksenvaraisia asioita voivat olla esimerkiksi vaatimus vakiotaksista (vammainen henkilö haluaa käyttää tuttua samaa taksinkuljettajaa) tai vaatimus siitä, että vammaisen henkilön yksilölliset tarpeet huomioon ottaen hänen matkojaan ei yhdistellä, vaatimus siitä, että vammainen henkilö vapautetaan tilaamasta taksia matkojen yhdistelykeskuksen kautta tai joku muu sellainen tapa järjestää kuljetuspalveluja, joka turvaa henkilön yksilölliset tarpeet liikkumisen sekä huomioi hänen vammansa tai sairautensa aiheuttamat rajoitukset liikkumisessa.

Kuljetuspalvelun määrä

Vammaispalveluasetuksen Vammaispalveluasetus 6§ mukaan kuljetuspalveluja on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle siten, että hänellä on mahdollisuus suorittaa välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi vähintään 18 yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa matkaa kuukaudessa.

Kunnan on järjestettävä kuljetuspalveluja vaikeavammaiselle henkilölle siten, että hänellä on mahdollisuus välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi tehdä vähintään 18 yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa asiointi- ja vapaa-ajan matkaa kuukaudessa. Työ- ja opiskelumatkat järjestetään tarpeen edellyttämässä laajuudessa. Säännöstä ei voida tulkita sillä tavoin, että vaikeavammaisen henkilön subjektiivinen oikeus olisi kuukaudessa enintään 18 matkaa.

Vaikeavammaisen henkilön subjektiivista oikeutta kuljetuspalveluun ei siis saa rajata niin, että oikeus olisi kuukaudessa enintään 18 matkaa. Mikäli vaikeavammaisen henkilön tarve on asetuksen tarkoittamaa 18 matkaa suurempi (ja tarve on myös toteennäytetty), on mahdollista, että kunta on velvollinen järjestämään vammaiselle henkilölle kuuluvana subjektiivisena oikeutena enemmän kuin 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa.

Mikäli tarve on 18 matkaa suurempi (ja tarve on myös toteen näytetty), on mahdollista, että kunta on velvollinen järjestämään vammaiselle henkilölle kuuluvana subjektiivisena oikeutena enemmän kuin 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa.

Kuljetuspalvelumatkojen vähimmäismäärää ei voi vähentää esimerkiksi sillä perusteella, että vaikeavammainen ilmoittaa käyttävänsä joskus joukkoliikenteen matalalattiabussia.

Vammaispalvelulain mukaisena kuljetuspalveluna ei korvata matkoja henkilölle, joka saa näitä matkoja muun lain, esimerkiksi sairausvakuutuslain nojalla. Jos henkilö on vammautunut liikennetapaturmassa tai työtapaturmassa, voidaan hänelle mahdollisesti korvata vakuutuksesta työstä tai opiskelusta aiheutuvat matkakustannukset. Asiointi- ja vapaa-ajan matkat korvataan yleensä vammaispalvelulain nojalla. Vakuutuslainsäädännön perusteella ei näihin matkoihin pääsääntöisesti myönnetä kustannusten korvauksia.

Mikäli ensisijaiset etuudet eivät ole riittäviä, tulee vammaispalvelulaki sovellettavaksi täydentävänä tarpeen mukaan. Jos siis henkilön tarve edellyttää vapaa-ajan matkojen tai työ- /opiskelumatkojen järjestämistä, eivätkä ensisijaisen lainsäädännön mukaan järjestetyt matkat ole riittäviä, tulee asia ratkaista vammaispalvelulain 4 §:n toissijaisuussäännöksen perusteella.

Kuljetuspalvelumaksut

Kunta voi korvata asiakkaalle kuljetuspalveluista aiheutuneet kustannukset jälkikäteen tai järjestämällä matkan esimerkiksi taksikorttia tai taksiseteleitä käyttäen. Kunnan on korvattava omavastuuosuuden (kuljetuspalveluista määrättävän asiakasmaksun) ylittävältä osin kuljetuspalveluista vammaiselle henkilölle aiheutuneet kohtuulliset kustannukset.

Arvioitaessa kuljetuspalveluista vammaiselle henkilölle aiheutuneiden kustannusten kohtuullisuutta, voidaan soveltuvin osin käyttää apuna liikenne- ja viestintäministeriön päätöksiä henkilövuokra-autojen kuljetusmaksuista.

Mikäli kuljetuspalvelut järjestetään esimerkiksi taksiliikenteen avulla, perustuu kuljetuspalveluista korvattava maksu taksitaksaan. Jos taksan mukaan ammatinharjoittajalla (taksiyrittäjällä) on oikeus periä lisämaksuja (esimerkiksi lentokenttälisä, avustamislisä jne.), on nämä maksut huomioitava myös kunnan korvauksen suuruudessa.

Taksiyrittäjällä on mahdollisuus periä myös erikseen erityinen avustamislisä. Avustamislisä on asiakaskohtainen ja se voidaan periä kultakin kyydissä olevalta asiakkaalta erikseen, kuitenkin vain yhden kerran kuljetuskertaa kohden (myös meno-paluukuljetukset). Samalta ajanjaksolta, jolta peritään avustamislisä, ei voida taksan mukaan samanaikaisesti periä odotusajan maksua.

Avustamislisä sisältää kuljetettavan tavanomaisen saattamisen ja avustamisen. Tarvittaessa kuljettaja myös noutaa kuljetettavan huoneistosta autoon tai kuljetuksen päätepisteessä sijaitsevaan huoneistoon, oli se sitten asiakkaan koti, muu laitos, liike tai virasto. Kuljettajalla ei ole kuitenkaan velvollisuutta toimia kuljetettavan henkilökohtaisena avustajana ennen saattamista tai sen jälkeen. Periaatteena voidaan pitää, että kuljetettava tulee häntä noutaessa saattaa turvallisesti noutokohteesta autoon ja kuljetuksen päättyessä siitä pois.

Kuljetuspalvelu vakuutuslainsäädännön perusteella

Vammaispalvelulain mukaisena kuljetuspalveluna ei korvata matkoja henkilölle, joka saa näitä matkoja muun lain, esimerkiksi sairausvakuutuslain nojalla. Jos henkilö on vammautunut liikennetapaturmassa tai työtapaturmassa, voidaan hänelle mahdollisesti korvata vakuutuksesta työstä tai opiskelusta aiheutuvat matkakustannukset.

Asiointi- ja vapaa-ajan matkat korvataan kuitenkin yleensä vammaispalvelulain nojalla. Vakuutuslainsäädännön perusteella ei näihin matkoihin pääsääntöisesti myönnetä kustannusten korvauksia. Mikäli ensisijaiset etuudet eivät ole riittäviä, tulee vammaispalvelulaki sovellettavaksi täydentävänä tarpeen mukaan. Räty. Vammaispalvelut 2010

Työ- ja opiskelumatkat

Vammaispalveluasetuksen Vammaispalveluasetus 6§ mukaan kuljetuspalveluja on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle siten, että hänellä on mahdollisuus suorittaa välttämättömät työhön ja opiskeluun liittyvät matkat. Nämä kuljetuspalvelumatkat järjestetään tarpeen mukaisessa laajuudessa ilman kuukausittaisia rajoituksia.

  • Työmatkoja järjestetään oman kunnan alueella ja lähikuntiin ulottuvina
  •  Kuljetuspalveluja on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle siten, että hänellä on mahdollisuus suorittaa välttämättömät työhön liittyvät matkat. Vammaispalvelulain mukaan korvattavaksi tulee kohtuulliset kuljetuspalveluista aiheutuvat kustannukset.
  • Arvioitaessa työmatkoja koskevaa lähikuntaa on kiinnitettävä huomiota siihen, mikä on kuntalaisten normaali työssäkäyntialue ja mihin lähikuntiin on tavanomaista tehdä työmatkoja kyseessä olevalta paikkakunnalta.
  • Se, että kunta on erikseen määritellyt lähikunnat, ei vielä voi rajoittaa vammaisen henkilön lakiin perustuvaa oikeutta vaikeavammaisen kuljetuspalveluihin ja erityisesti työmatkoihin.

Opiskelumatkojen korvauksen edellytyksenä on, että matkat johtavat

  • tutkinnon tai ammatin saavuttamiseen 
  • työntekomahdollisuuksien parantamiseen.

Opiskelulla tarkoitetaan

  • perusopetuksen jälkeistä opiskelua, esimerkiksi lukiossa sekä ammattiin tähtäävässä opiskelussa ammattioppilaitoksissa
  • opiskelua ammattikorkeakouluissa ja yliopistossa
  • ammatilliseen opiskeluun tähtäävä opiskelu, kuten esimerkiksi pitkäkestoisemmat avoimen yliopiston kurssit 
  • työelämän valmiuksia kehittävä koulutus, ainakin pitkäkestoisempi työvoimapoliittinen koulutus tai kuntoutus
  • osana opiskeluun kuuluvaa työskentelyä kouluaikana tapahtuvat retket ja muut vastaavat opiskeluun liittyvät pakolliset tilaisuudet. Räty. Vammaispalvelut 2010

Harrastusluonteista opiskelua ei voida pitää kuljetuspalveluihin oikeuttavina opiskeluun liittyvinä matkoina, vaan näihin matkoihin tulee käyttää vapaa-ajan matkoja.

Työhön liittyvillä matkoilla tarkoitetaan yleensä matkoja asunnosta työpaikkaan ja takaisin. Työllä tarkoitetaan työsuhteeseen perustuvan toiminnan lisäksi myös yritystoimintaa. Työpäivän aikana tapahtuvat tavanomaiset työmatkat kuuluvat työnantajan korvattavaksi, eikä näihin voi lähtökohtaisesti käyttää kuljetuspalvelumatkoja.

Työhön välittömästi liittyvät lyhyet koulutukset, esimerkiksi atk-kurssit tai muiden uusien työmenetelmien käyttöönottoon liittyvät koulutus voivat tulla järjestettäväksi työmatkoina, mikäli ne eivät kuulu työnantajan korvattavaksi.

Asuinkunta ja lähikunta

Vammaispalveluasetuksen Vammaispalveluasetus 4§ mukaan jokapäiväiseen elämään kuuluvia kuljetuksia ovat vaikeavammaisen henkilön asuinkunnan alueella tapahtuvat tai lähikuntiin ulottuvat kuljetukset. Lähikunniksi on oikeuskäytännössä pääsääntöisesti hyväksytty maantieteelliset rajakunnat.

 Jos vaikeavammaisen henkilön asuinpaikkakunta ei ole henkilön kotikunta, eikä kyseessä ole vammaispalveluasetuksen tarkoittamasta lähikunnasta, eivät matkat kotikunnassa järjestettyinä kuulu subjektiivisen oikeuden piiriin.

Kuljetuspalvelujen järjestämisvelvollisuus koskee jokapäiväiseen elämään kuuluvia kuljetuksia, joilla tarkoitetaan vaikeavammaisen henkilön asuinkunnan alueella tai lähikuntiin ulottuvia kuljetuksia.

Lähikuntaa ei voi kuitenkaan käsittää yksinomaan siten, että se koskisi vain maantieteellisiä rajakuntia. Lähikunta voidaan määritellä ”toiminnallisena lähikuntana”, jolloin on otettava huomioon vammasta tai sairaudesta aiheutunut tarve sellaisiin palveluihin, joita ei ole saatavissa asuinkunnan tai kuntaan rajoittuvien lähikuntien alueelta. Lähikuntana voidaan pitää siis ainakin maantieteellisesti kotikuntaan rajoittuvia rajakuntia ja sellaisia muita lähikuntia, joihin etäisyys oman kunnan alueelta – omalta asuinalueelta – ei ole kohtuuttoman pitkä.

Lähikuntia määriteltäessä on kiinnitettävä huomiota matkan pituuteen sekä vammaisen henkilön esittämään yksilölliseen kuljetustarpeeseen. Kunnalla on velvollisuus korvata ainoastaan kohtuulliset kuljetuspalvelut. Tällöin matkan pituudella on myös merkitystä arvioitaessa kuljetuspalveluiden (kustannusten) kohtuullisuutta.

Saattajapalvelut

Vammaispalvelulain Vammaispalvelulaki 8§ mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle tarvittaessa kuljetuspalveluihin liittyvät saattajapalvelut. Saattajapalvelun sisältöä ei ole määritelty tarkemmin lainsäädännössä.

Saattajapalvelun voidaan katsoa tarkoitettavan välittömästi ennen matkaa, matkan aikana ja välittömästi matkan jälkeen tapahtuvaa avustamista. Saattajapalvelusta ei voida periä maksua. Saattajapalvelun tarkoituksena on mahdollistaa kuljetuspalvelujen käyttö.

Kuljetuspalvelut laitoshuollossa 

Vaikeavammaisen henkilön ollessa laitoshuollossa, kuuluu laitoshuoltoon  myös tarpeellisten kuljetuspalvelujen järjestäminen. Erikoissairaanhoitolain ja kansanterveyslain mukaan järjestettävään laitoshoitoon ei kuulu potilaan virkistäytymisestä tai muusta vapaa-ajanvietosta johtuvat matkat.

Vammaispalvelulaki voi tulla sovellettavaksi täydentävänä, mikäli laitoshuollossa tai - hoidossa olevan henkilön palvelut eivät ole riittäviä tai hän ei saa niitä ollenkaan. Kuljetuspalveluihin voi olla tarvetta erityisesti silloin, kun vammainen henkilö on hoidettavana muussa kuin kunnan järjestämässä laitoshuollossa. Yksityisessä hoivalaitoksessa eivät kuljetuspalvelut välttämättä sisälly hoidettavan maksamaan tai kunnan ostaman palvelun hoitopäivän hintaan. Tällöin on laitoshuollossa olevalla sama oikeus tarpeenmukaisiin kuljetuspalveluihin kuin muillakin vammaisilla henkilöillä.

 

Lähteet:

Juha-Pekka Konttinen, lakimies
Vammaisten ihmisoikeuskeskus VIKE

Räty, Tapio: Vammaispalvelut. Vammaispalvelulain soveltamiskäytäntö. Kynnys ry 2010.

 HE 219/1986. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista sekä laiksi sosiaalihuoltolain 17 §:n muuttamisesta.