Sopeutumisvalmennus
Sopeutumisvalmennuksen tavoitteena on vammaisen henkilön toimintakyvyn edistäminen. Sopeutumisvalmennukseen kuuluu vammaisen henkilön ja hänen lähiyhteisönsä neuvonta, ohjaus ja valmennus. Sopeutumisvalmennusta voidaan toteuttaa yksilöllisesti tai ryhmäkohtaisesti ja tarvittaessa se voi olla myös toistuvaa. 
Sopeutumisvalmennuksella on pyritty saamaan vammainen henkilö ja hänen perheensä hyväksymään vammasta johtuvat arkipäivän ongelmat. Sopeutumisvalmennuksen ensisijainen tehtävä on auttaa vammaista henkilöä vastaanottamaan vammasta aiheutuvat psyykkiset paineet ja toisaalta myös selvittämään vammaisuudesta johtuvat käytännön ongelmat.
Sopeutumisvalmennusta järjestetään erilaisten kurssien muodossa. Myös vammaisen henkilön kotona tapahtuva sopeutumisvalmennus on mahdollista.
Sopeutumisvalmennus, kuten vammaispalvelut yleensäkin, edellyttää aina yksilökohtaista harkintaa. Vammaiselle henkilölle annettu yksilökohtainen valmennus, esimerkiksi yksityisopetus voi olla aiemmista sopeutumisvalmennuskursseista huolimatta vammaiselle henkilölle tarpeellinen.
Sopeutumisvalmennuksen sisältöä ei vammaispalvelulainsäädännössä ole tarkemmin yksilöity. Sopeutumisvalmennuksen sisältö onkin ratkaistava vammaisen henkilön ja hänen läheistensä tarpeiden edellyttämällä tavalla. Tavoite on kuitenkin aina sosiaalisen toimintakyvyn edistäminen.
Sopeutumisvalmennuksen yksilö‑ tai perhekohtaisia muotoja voivat olla mm.
- kommunikaation edistämistä koskeva opetus (esimerkiksi Bliss‑symbolit, pistekirjoitus, viittomakommunikaatio)
- sosiaalisen toimintakyvyn valmiuksien parantaminen (esimerkiksi harrastusmahdollisuuksien tukeminen)
- ihmissuhde‑ ja seksuaaliasioihin liittyvä valmennus (esimerkiksi vanhemman rooli)
- itsenäisten elämäntaitojen opiskelu (esimerkiksi julkisten palvelujen käytön opiskelu, asumisvalmennus, liikkumistaidonohjaus).
Sopeutumisvalmennus on määrärahasidonnainen palvelu. Myös Kela järjestää sopeutumisvalmennusta harkinnanvaraisena kuntoutuksena.
Lähde:
Räty, Tapio: Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry 2010.