Asunto ja asumiseen liittyvät palvelut

Asumispalveluiden järjestämisvelvollisuus
Sosiaalihuoltolaki: asumispalvelu
Mielenterveyslaki: tuki- ja palveluasuminen
Vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki: palveluasuminen
Asumiseen liittyvien palveluiden toteuttaminen
Asumiskustannukset ja asiakasmaksut

Asunto on elämisen tukikohta . Asunto ja asumiseen tarvittavat palvelut muodostavat yhdessä asumispalveluiksi kutsutun kokonaisuuden. Asunnon ja palveluiden lisäksi myös asuinympäristö vaikuttaa asumiseen ja elämiseen.

Asumista tukevat ja mahdollistavat palvelut voivat olla

• asumistaitojen arviointiin ja harjaannuttamiseen liittyviä palveluita
• hoito- ja hoivapalveluja
• yksilölliseen apuun liittyviä palveluita
• ateria-, vaatehuolto, hygienia- ja siivouspalveluja tai
• näiden yhdistelmiä.

Asuminen voidaan järjestää yksittäisessä asunnossa, asuntojen muodostamassa ryhmässä, ryhmäkodissa tai palveluasumisyksikössä. Kunta voi asiakkaan tilanteesta riippuen tukea sekä asunnon löytämisessä että asumisen mahdollistavien palveluiden järjestämisessä.

Asumispalveluiden järjestämisvelvollisuus

Asumispalvelujen järjestämisvelvollisuudesta säädetään tarkemmin sosiaalihuoltoa koskevassa lainsäädännössä. Säädökset on kirjattu sosiaalihuolto-, vammaispalvelu- ja kehitysvammaisten erityishuoltolakiin.

Terveydenhuollon lainsäädäntöön ei sisälly sitä koskevia erityissäännöksiä. Sosiaalitoimen ohella myös terveydenhuollon viranomaiset ja toimintayksiköt järjestävät käytännössä asumispalveluja mielenterveyskuntoutujille.

Palveluiden on muodostettava riittävän kattava ja toimiva kokonaisuus riippumatta siitä, minkä lain perusteella niitä järjestetään. Palveluasuminen on kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluva palvelu eikä sitä voida evätä kunnan määrärahojen puutteen perusteella.

Sosiaalihuoltolaki: asumispalvelu

Sosiaalihuoltolain mukaiseen kunnan asumispalveluun on oikeus henkilöllä, joka erityisestä syystä tarvitsee apua tai tukea asunnon tai asumisensa järjestämisessä . Sosiaalihuoltolaki on ensisijainen erityislakeihin nähden. Sosiaalihuoltolain mukaisia asumispalvelujen käyttäjistä suurin osa on vanhuksia.

Mielenterveyslaki: tuki- ja palveluasuminen

Mielenterveyslain mukaan mielisairautta tai muuta mielenterveyshäiriötä potevalle henkilölle on järjestettävä mahdollisuus hänen tarvitsemaansa lääkinnälliseen tai sosiaaliseen kuntoutukseen liittyvään tuki- ja palveluasumiseen siten kuin siitä on erikseen säädetty .

Kunnalla on erityinen velvollisuus järjestää myös vaikeavammaisiksi katsottavien mielenterveyskuntoutujien tarvitsema palveluasuminen. Tämä on todettu mielenterveyslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perusteluissa .

Vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki: palveluasuminen

Asumispalvelujen järjestämisestä vaikea vammaisille henkilöille säädetään vammaispalvelulaissa ja kehitysvammalaissa. Näitä erityislakeja sovelletaan, jos henkilö ei saa riittäviä ja hänelle soveltuvia palveluja ensisijaisten lakien kuten sosiaalihuoltolain perusteella. Vammaispalvelulaki on ensisijainen kehitysvammalakiin nähden.

Erityislakien oikea soveltaminen on vammaisen henkilön näkökulmasta tärkeää sekä asumisen mahdollistamisen näkökulmasta että myös taloudellisesti, koska näissä erityis laeissa tarkoitetut sosiaalipalvelut ovat pääosin maksuttomia.

Kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisesta elämäntoiminnoista . Erityistä velvollisuutta palveluasumisen järjestämiseen ei ole, jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon tukitoimenpitein .

Henkilöä pidetään vaikeavammaisena palveluasumisen osalta, jos hän vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisissä toiminnoissa suoriutuakseen jatkuvaluonteisesti, vuorokauden eri aikoina tai muutoin erityisen runsaasti.

Asumiseen liittyvien palveluiden toteuttaminen

Lähtökohtana asumisessa on, että henkilöllä on hänen tarpeitaan vastaava asunto. Asunto voi olla yksittäinen vuokra- tai omistusasunto. Asunto voi olla myös osa asuntoryhmää tai palvelutaloa.

Asunto ei ole huone, vaan asunnoksi katsotaan asukkaan hallussa oleva tila, jossa on asuinhuoneen tai -huoneiden lisäksi keittiö ja wc-tilat. Yhteisöllisissä ratkaisuissa henkilökunnan käytössä olevat tilat eivät ole asukkaan tiloja, vaan kuuluvat palvelutiloihin.

Asunnon ja lähiympäristön toimivuutta voidaan parantaa asunnonmuutostöillä.

Asunnon lisäksi vammainen henkilö voi tarvita erilaisia palveluita asumisen ja elämisen tueksi. Jos tavanomaiset palvelut eivät ole riittäviä, voidaan tarvita ns. erityispalveluita. Näitä palveluja kunta voi tuottaa omana toimintana, kuntayhtymän avulla, ostopalveluna, palvelusetelin avulla, erilaisina avustuksina tai muina tukimuotoina.

Kuntien järjestämistä asumiseen liittyvistä palveluista suuri osa tuotetaan järjestöjen ja yritysten toimesta ostopalveluina. Laki julkisista hankinnoista säätelee kuntien ostopalvelutoimintaa .  

Asumiskustannukset ja asiakasmaksut

Asumisesta asukas maksaa yleensä vuokran ja palveluista asiakasmaksun. Sosiaalihuoltolain mukaisten asumispalvelujen maksuista ei ole erikseen säädetty asiakasmaksulaissa tai -asetuksessa, joten kunta voi periä niistä päättämänsä maksun.

Asiakasmaksun tulee olla kohtuullisessa suhteessa asiakkaan käyttämien palvelujen määrään. Asiakasmaksu saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen.

Kun kunta järjestää palvelut ostamalla ne yksityiseltä palveluntuottajalta, asiakkaalta peritään samat maksut ja korvaukset kuin kunnan itsensä tuottamista vastaavista palveluista. Asiakasmaksu voidaan määrätä asiakkaan maksukyvyn mukaan .

Vammaispalvelulain tai kehitysvammalain perusteella järjestetty palveluasuminen on käyttäjälleen maksutonta. Kuitenkin ns. tavanomaiseen elämään kuuluvat kustannukset tulevat asukkaan maksettavaksi (esim. ruokakustannukset).

Mikäli asukas tarvitsee apua ruoan valmistamisessa vammastaan johtuen, tämä palvelu on asukkaalle maksutonta. Ateriakorvaus ei saa sisältää henkilöstökuluja.

Lähteet:

Päivi Nurmi-Koikkalainen, kehittämispäällikkö
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Yksilölliset palvelut, toimivat asunnot ja esteetön ympäristö. Vammaisten ihmisten asumispalveluiden laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:4.

Julkiset hankinnat. Kuntaliiton ja TEMin Julkisten hankintojen neuvontayksikkö.

Asiakasmaksut sosiaalihuoltolain mukaisissa asumispalveluissa. Kunnat.net.

 HE 201/1989. Hallituksen esitys eduskunnalle mielenterveyslaiksi.

 Kehitysvammaisten asuminen. Uusi reformi 2010-2015. Päivi Ripatti (toim). 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.