Palvelut itsenäisen elämän tukena
Erityislainsäädäntö turvaa tarpeet
Subjektiivinen oikeus ja määrärahasidonnaiset palvelut
Toimintamahdollisuuksien ja osallistumisen edistäminen
Erityislainsäädäntö turvaa tarpeet
Kunnan tulee järjestää vammaisten henkilöiden tarvitsemat palvelut ja tukitoimet siten, että ne tukevat omatoimista suoriutumista 
.
Kaikkia vammaisten tarvitsemia palveluja ja tukitoimia ei voida riittävässä määrin järjestää yleislainsäädännön (mm. sosiaalihuoltolain) nojalla, minkä vuoksi tarvitaan vammaispalvelulain mukaista erityislainsäädäntöä turvaamaan vammaisten - erityisesti vaikeavammaisten - henkilöiden erityistarpeet.
Vammaispalvelujen saaminen ei ole sidoksissa vammaisen henkilön varallisuuteen eikä pääsääntöisesti ikään. Vammaispalvelulaki on diagnoosiin katsomatta kaikkien vammaisten henkilöiden tarvitsemia erityispalveluja ja toimintoja ensisijaisesti säätelevä laki.
Kehitysvammaisten tarvitsemiin erityispalveluihin sovelletaan lisäksi kehitysvammaisten erityishuollosta annettua lakia 
.
Vammaispalvelulaki on ensisijainen suhteessa kehitysvammalakiin. Lakien keskinäisessä soveltamisjärjestyksellä on merkitystä tilanteissa, joissa asiakkaan palvelutarpeeseen on mahdollista vastata kumman tahansa järjestelmän mukaisilla palveluilla. Tällöin tilannetta arvioidaan asiakkaan kokonaisedun näkökulmasta. Kehitysvammalaki voi tulla sovellettavaksi muun muassa silloin, kun sen mukainen palvelu on asiakkaalle taloudellisesti edullisempaa kuin vammaispalvelulain mukainen palvelu.
Vammaispalvelulain 2 §:n 
mukaan vammaisella tarkoitetaan sellaista henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista. Vammaisuus tai vaikeavammaisuus määritellään vammaispalvelulaissa tai -asetuksessa erikseen jokaisen palvelun ja tukitoimen kohdalla.
Lain tavoitteena on
- edistää vammaisten henkilöiden tasa-arvoa ja mahdollisuuksia yhdenvertaiseen elämään muiden kansalaisten kanssa
- lisätä yksilöllisiä osallistumis- ja toimintamahdollisuuksia
- parantaa vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnan palvelujen suunnitteluun ja toteuttamiseen
Vammaispalvelulain lähtökohtana on käsitys vammaisuudesta yksilön rajoitusten ja ympäristön suhteesta syntyvänä tilana. Vammaisten henkilöiden toimintamahdollisuudet ovat muita kuntalaisia enemmän riippuvaisia ympäristön rakenteista ja palvelujen saatavuudesta.
Vaikeavammaisten henkilöiden tasa-arvon kannalta on tärkeää, että mahdollisuudet saada kohtuullinen määrä omatoimisen suoriutumisen vuoksi välttämättömiä erityispalveluja ja tukitoimia tulee turvattua valtakunnallisesti yhdenmukaisella tavalla.
Muiden kansalaisten asenteet vaikuttavat siihen, miten tasa-arvo asumisessa, työnsaannissa, koulutuksessa ja yhteiskunnallisessa osallistumisessa toteutuu vammaisten henkilöiden kannalta. Asenteisiin voidaan parhaiten vaikuttaa siten, että vammaisilla henkilöillä on mahdollisuus elää ja toimia yhdessä muun väestön kanssa.
Vammaispalvelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia haettaessa ja niitä myönnettäessä arvioidaan, minkälainen vamma ja siitä aiheutuva haitta henkilöllä on ja minkälaisin keinoin voidaan tästä vammaisuudesta aiheutuvia haittoja joko poistaa, tai mahdollistaa henkilön osallistumiseksi jokapäiväiseen elämään. Lähtökohtana on, että vammainen henkilö olisi tasavertaisena, samalla viivalla vammattomien henkilöiden kanssa.
Subjektiivinen oikeus ja määrärahasidonnaiset palvelut
Osa vammaispalvelulain mukaisista palveluista on säädetty kuntien erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin. Vammaisella henkilöllä on subjektiivinen oikeus saada näitä palveluja.
Erityisen järjestämisvelvollisuuden alaisia palveluja ja tukitoimia ovat vammaispalvelulaissa
- kuljetuspalvelut
- palveluasuminen
- henkilökohtainen apu
- päivätoiminta
- asunnon muutostyöt
- asuntoon kuuluvat välineet ja laitteet
Erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvat palvelut kunta on velvollinen järjestämään taloudellisesta tilanteestaan riippumatta ja palveluihin liittyy oikeus valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Sosiaalihuollosta vastaava toimielin ei voi päätöksenteossaan vedota siihen, ettei subjektiivisiin oikeuksiin ole varattu riittävästi määrärahoja. Mikäli määrärahat loppuvat kesken talousarviovuoden, on talousarviota muutettava.
Määrärahasidonnaisia palveluja ja tukitoimia ovat vammaispalvelulaissa
- kuntoutusohjaus
- sopeutumisvalmennus
- korvaus päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavista välineistä, koneista ja laitteista
- korvaus ylimääräisistä vaatekustannuksista
- erityisravintokustannukset
- muut vammaispalvelulain tarkoituksen toteuttamiseksi tarpeelliset palvelut ja tukitoimet
Muut vammaispalvelulain tarkoittamat palvelut järjestetään varattujen määrärahojen puitteissa harkinnanvaraisena kunnassa esiintyvän tarpeen mukaisessa laajuudessa.
Toimintamahdollisuuksien ja osallistumisen edistäminen
Toimintaympäristöön kohdistuvilla toimenpiteillä ja palvelujen joustavuuden ja saavutettavuuden kehittämisellä ei voida poistaa kaikkia vammaisuuden aiheuttamia haittoja tai esteitä. Yksilöllisten toimintaedellytysten parantamiseksi tarvitaan myös vammaisen ja hänen perheensä tukemiseksi palveluja ja tukitoimia.
Kunnan tulee huolehtia, että sen toteuttamat palvelut (rakentaminen, päivähoito, opetus ym.) järjestetään niin, että vammaisten tarpeet otetaan huomioon jo suunnittelu- eikä vasta toteuttamisvaiheessa ja että yleiset palvelut ovat myös vammaisten käytettävissä ja saavutettavissa.
Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on yhteistyössä muiden kunnan viranomaisten kanssa edistettävä ja seurattava vammaisten henkilöiden elinoloja sekä aktiivisesti pyrittävä omalla toiminnallaan ehkäisemään epäkohtien syntymistä sekä pyrittävä poistamaan haittoja, jotka rajoittavat vammaisen henkilön toimintamahdollisuuksia ja osallistumista.
Tämä merkitsee sitä, että kunnan sosiaalilautakunnan on aktiivisesti pyrittävä omalla toiminnallaan, lausunnoilla ja esityksillä korjaamaan havaitsemiaan puutteita. Muiden viranomaisten tulisi esimerkiksi rakentamisen ja kaavoituksen yhteydessä ottaa nämä esitykset ja kannanotot huomioon. Palvelujen tarjonnassa ja niiden suunnittelussa on lähdettävä siitä, että ne soveltuvat myös vammaisten henkilöiden käyttöön. Palvelujen tulee olla helposti saatavia ja niitä tulee olla riittävästi vastaamaan kunnassa esiintyvää tarvetta.
Palveluja järjestettäessä kuntien tulee ottaa huomioon vammaisten henkilöiden esittämät tarpeet ja näkökohdat. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että kuntien tulisi aktiivisesti kartoittaa kunnassa esiintyvä tarve ja sen pohjalta talousarviokäsittelyssä pyrkiä varaamaan riittävät määrärahat tämän tarpeen tyydyttämiseen.
Kunnassa esiintyvää tarvetta määriteltäessä kunnan tulee toimia yhteistyössä paitsi viranomaisten myös eri vammaisjärjestöjen ja muiden yhteisöjen kanssa, joiden toiminta läheisesti liittyy vammaisten henkilöiden elinoloihin. Tätä tarkoitusta varten kunnanhallitus voi asettaa erillisen vammaisneuvoston, jonka tehtävänä on paitsi edistää ja seurata eri sektoreilla tapahtuvaa toimintaa myös tehdä erilaisia aloitteita ja esityksiä asioista, joilla on merkitystä palveluja kehitettäessä ja niitä suunniteltaessa. Vammaisneuvoston kokoonpano tulisi olla sellainen, että siellä on edustus erilaisista vammaisryhmistä, jolloin näkökulma palveluja kehitettäessä olisi riittävän laaja.
Lähde:
Räty, Tapio 2010. Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.