Olet tässä: Suomeksi > Etusivu > Hallinto & politiikka > Palvelujen järjestämisvastuu

Torstai 24.4.2014

Palvelujen järjestämisvastuu

Vammaispalvelujen järjestämisvastuu 
Erityinen järjestämisvastuu -subjektiiviset oikeudet
Määrärahasidonnaiset palvelut ja tukitoimet

Vammaispalvelujen järjestämisvastuu

Perustuslain  Perustuslaki 19§ mukaan jokaiselle, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Julkisen vallan on turvattava sen mukaan, kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.

Oikeuden toteuttamiseksi tarvitaan myös alemmanasteisia säädöksiä, joissa säännellään tukimuotoja, niiden saamisedellytyksiä ja tarveharkintaa sekä menettelyä.

Perustuslain 19 §:n oikeuden sisältönä on turvata jokaiselle kuuluva ihmisarvoisen elämän edellyttämä vähimmäistaso. Tätä perustuslaissa säädettyä ”oikeutta” toteutetaan sosiaalihuoltolain mukaisilla palveluilla, toimeentulotuella sekä vammaisten henkilöiden osalta vammaispalvelulailla. Säännöksellä on yhtymäkohtia myös perustuslain 6 §:ssä Perustuslaki 6§ säädettyyn yhdenvertaisen kohtelun vaatimukseen ja syrjinnän kieltoon.

Julkiselle vallalle on säädetty yleinen velvollisuus turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Sosiaalihuollossa tarve palveluihin ja tukitoimiin on selvitettävä yksilökohtaisella tarveharkinnalla. Sosiaalihuollon asiakaslaki ei luo asiakkaalle sellaisia uusia oikeuksia ja toisaalta kunnille uusia velvollisuuksia, joihin asiakas voisi suoraan vedota, vaan se säätelee menettelytapoja, joiden mukaisesti sosiaalihuollon asiakkaita tulee kohdella sekä heitä koskevia asioita ja asiakirjoja käsitellä.

Kunnan velvollisuus järjestää sosiaalipalveluja ja niihin liittyviä muita tukitoimenpiteitä ja osoittaa niihin voimavaroja, määräytyy sen mukaan, miten erityislainsäädännössä (esimerkiksi vammaispalvelulaissa), on erikseen määritelty.

Lainsäädäntöön, esimerkiksi sosiaalihuoltolakia ja erityislainsäädäntöä, on tulkittava perus- ja ihmisoikeussäännöksille myönteisellä tavalla. Tällaista perusoikeusmyönteistä tulkintaa on korostettava erityisesti silloin, kun kyse on kaikkein heikoimmassa asemassa olevien oikeuksista ja velvollisuuksista. Kun kysymys on lapsista tai esimerkiksi vaikeavammaisista henkilöistä, on kiinnitettävä erityistä huomiota perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien toteutumiseen.

Perusoikeussäännökset koskevat kaikkia kunnan viranomaisia. Kunnan tulisi huomioida vammaispalvelulain tavoitteet kaikilla kunnan sektoreilla siten, että vammaisten henkilöiden perusoikeudet voidaan turvata riippumatta siitä, missä hallintokunnassa vammainen henkilö asioi. 

Erityinen järjestämisvastuu - subjektiiviset oikeudet

Kunnan on varattava subjektiivisiin oikeuksiin täysimääräisesti tarvetta vastaavat määrärahat. Sosiaalihuollosta vastaava toimielin ei voi päätöksenteossaan vedota siihen, ettei subjektiivisiin oikeuksiin ole varattu riittävästi määrärahoja. Mikäli määrärahat loppuvat kesken talousarviovuoden, on talousarviota muutettava.

Tällaisia erityisiä järjestämisvelvollisuuden alaisia palveluja ja tukitoimia on vammaispalvelulaissa kuljetuspalvelut, palveluasuminen, päivätoiminta, henkilökohtainen apu, asunnon muutostyöt, asuntoon kuuluvat välineet ja laitteet sekä tulkkauspalvelut. Muut vammaispalvelulain tarkoittamat palvelut ja tukitoimet kuuluvat yleisen järjestämisvelvollisuuden piiriin, jolloin näitä palveluja ja tukitoimia järjestetään määrärahojen puitteissa.

Sosiaalilautakunnan tulee myöntää subjektiivisella oikeuksilla turvatut palvelut ja tukitoimet hakemuksesta tuen saamisen edellytykset täyttäville vaikeavammaisille henkilöille talousarvioon varatuista määrärahoista riippumatta.

Määrärahasidonnaiset palvelut ja tukitoimet

Osa vammaispalvelulain tarkoittamista palveluista ja tukitoimista on ns. määrärahasidonnaisia palveluja tai tukitoimia. Mainittuja palveluja järjestetään kunnan varaamien määrärahojen edellyttämässä ja mahdollistamassa laajuudessa. 

Vammaispalvelulain Vammaispalvelulaki 3§ mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina, kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Palveluja ja tukitoimia järjestettäessä on huomioitava asiakkaan yksilöllinen avuntarve.

Kunnan on osaltaan huolehdittava talousarviopäätöksessään siitä, että jokaiselle turvataan säännösten edellyttämät riittävät palvelut. Kunnan toimielimen päätös, jolla kokonaan poistetaan mahdollisuus jonkin tietyn palvelun tai etuuden saamiseen, merkitsee kunnalle laissa säädetyn yleisen järjestämisvelvollisuuden rikkomista.

Kunnan viranhaltijat ovat velvollisia noudattamaan kunnanvaltuuston ja asianomaisen lautakunnan päätöksiä ja ohjeita, mikäli nämä eivät ole sisällöltään ilmeisen lainvastaisia. Viranhaltijat ovat kuitenkin velvollisia ottamaan päätöksissään huomioon erityislainsäädännön ohella myös perustuslainsäädännöllä julkiselle vallalle säädetyt velvoitteet.

Subjektiivisia oikeuksia lukuun ottamatta vammaispalvelulain tarkoittamia palveluja ja tukitoimia järjestetään siten tarpeen mukaisessa laajuudessa. Kunnan on varattava määrärahoja pakollisiin (laissa sille määriteltyihin) tehtäviin. Mikäli määrärahapäätös on selkeästi alimitoitettu tai ei vastaa tiedossa olevaa tarvetta, se on lainvastainen.

Lähde:

Räty, Tapio: Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry. 2010.