Palveluista perittävät maksut
Asiakasmaksulain säännökset
Lääkinnällisen kuntoutuksen maksuttomuus
Vammaiset henkilöt maksavat tavanomaisista sosiaalihuollon ja terveyden sekä sairaanhoidon palveluista kuten muutkin palvelujen käyttäjät. Maksuttomissa palveluissa on kysymys lähinnä palvelun saajan toimintaedellytysten tasa-arvoistamisesta.
Vammaispalvelulain mukaiset palvelut ovat erityispalveluja, joita kaikki kansalaiset eivät tarvitse. Vammaispalvelulain tarkoittamilla palveluilla mahdollistetaan vammaisten henkilöiden selviytymistä tavanomaista elämäntoiminnoista ja tuetaan osallistumista yhteiskunnan toimintoihin, minkä vuoksi nämä palvelut ovat pääsääntöisesti maksuttomia.
Palveluista voidaan periä maksu siten, kuin asiakasmaksulaissa on erikseen säädetty. 
Asiakasmaksulain säännökset
Sosiaali‑ ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 
mukaan vammaispalvelulain tarkoittamista palveluista ovat maksuttomia
- tulkkipalvelut
- päivätoiminta kuljetusta ja aterioita lukuun ottamatta
- henkilökohtainen apu
- palveluasumiseen liittyvät erityispalvelut
- kuntoutusohjaus
- sopeutumisvalmennus
- tutkimukset, joihin sosiaalilautakunta on antanut osoituksen.
Taloudellisista tukitoimista ei voi periä myöskään maksua, maksuun verrattavaa omavastuuosuutta tai muuta yleistä perusmaksua.
Lääkinnällisen kuntoutuksen maksuttomuus
Maksuttomia terveyspalveluja ovat mm. erikoissairaanhoitolain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuun lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluva
- neuvonta
- kuntoutustarvetta ja ‑mahdollisuuksia selvittävä tutkimus
- sopeutumisvalmennus
- kuntoutusohjaus.
Maksuttomia ovat myös kuntoutuspalveluihin liittyvät apuvälineet niiden sovitus, tarpeellinen uusiminen ja huolto paitsi silloin, kun apuvälineen tarve on aiheutunut
- tapaturmavakuutuslain
- maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain
- sotilasvammalain
- liikennevakuutuslain
- potilasvahinkolain
- tai näitä vastaavan aikaisemman lain mukaan korvattavasta vahingosta tai ammattitaudista.
Hoitotarvikkeet ovat maksuttomia apuvälineitä paitsi silloin, kun niiden tarve aiheutuu em. lain mukaan korvattavasta vahingosta, jolloin niistä voi periä maksun.
Kunnat eivät voi periä maksua apuvälineistä, jotka annetaan lääkinnällisenä kuntoutuksena vammaiselle henkilölle.
Lähde:
Räty, Tapio. Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry. 2010.