Suomessa on selkeä tarve yhteiskuntatieteelliselle vammaistutkimukselle, koska tieto vammaisuudesta ja vammaisuuteen liittyvistä kysymyksistä yhteiskunnassa on hyvin hajanaista.
Tämä hajanaisuus ei vastaa niitä vaatimuksia ja tavoitteita, joita on esitetty kansainvälisissä ja kansallisissa sopimuksissa ja sosiaalipoliittisissa ohjelmissa.
Esimerkiksi YK:n yleissopimuksessa vammaisten henkilöiden oikeuksista ja Suomen vammaispoliittisessa ohjelmassa vaaditaan panostamista vammaistutkimukseen, koska systemaattiset tutkimustulokset ovat paras tapa edistää moniarvoisuutta, yhdenvertaisuutta ja syrjinnänvastaisia toimenpiteitä. Myös pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa todetaan vammaistutkimuksen vahvistaminen.
Suomalainen vammaistutkimus opinnäytteiden ja selvitysten varassa
Yhteiskuntatieteellinen vammaistutkimus Suomessa on käytännössä tarkoittanut ns. hallintoa palvelevia ja palveluja kehittäviä selvitysraportteja, vain yksittäisiä yliopistoissa työskenteleviä tutkijoita, jotka ovat kiinnostuneet vammaistutkimuksesta, sekä vielä harvempia vammaisten henkilöiden omia näkemyksiä, kokemuksia ja kritiikkiä käsitteleviä tutkimuksia, joista valtaosa on ollut opinnäytetöitä.
Hallintoa palvelevia ja palveluja kehittäviä selvitysraportteja julkaisevat usein sektoritutkimuslaitokset, mutta näissäkään raporteissa vammaisuus ei välttämättä ole keskeisin teema, vaan se sivuaa esimerkiksi syrjinnän tai köyhyyden teemaa.
Vammaistutkimusta tekevien yliopistotutkijoiden lukumäärä on pysynyt pienenä, koska vammaistutkimus ei ole ollut tieteellisen meritoitumisen kannalta kovin auvoisa väylä. Osaltaan tähän on vaikuttanut, että ainakaan yhteiskuntatieteiden piirissä ei ole ollut vammaistutkimukseen keskittynyttä laitosta tai professuuria aikaisemmin. Osa vammaisjärjestöistä on ollut kiinnostunut vammaistutkimuksesta, mutta ne ovat vain harvoin pystyneet tuottamaan tieteellisen tutkimuksen kriteerit täyttäviä julkaisuja.
Vammaistutkimuksen professuuri vahvistaa tutkimuksen asemaa
Vammaisjärjestöjen merkitys vammaistutkimuksen edistämisessä Suomessa on ollut kuitenkin hyvin keskeinen, sillä useat järjestöt ovat lahjoittaneet rahaa yhteiskuntatieteellisen vammaistutkimuksen professuuria varten. Tällä hetkellä professuurin täyttöprosessi Helsingin yliopistoon on meneillään.
Yhteiskuntatieteellisen vammaistutkimuksen professuuri merkitsee suomalaisen vammaistutkimuksen aseman vahvistumista sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Todennäköisesti vammaistutkimuksen professuurin myötä on mahdollista laajentaa vammaisuuteen liittyvää kysymyksenasettelua erityisesti kuntoutuksesta ja erityiskasvatuksesta vammaisten henkilöiden yhteiskuntasuhteen tarkasteluun.
Antti Teittinen, tutkimuspäällikkö, dosentti
Kehitysvammaliitto