Sanna Väyrynen (2007) Usvametsän neidot. Tutkimus nuorten naisten elämästä huumekuvioissa.
Lapin yliopsto: Rovaniemi.
Tutkimuksen aihe
Tutkimuksessa paneudutaan huumeiden käytön merkityksiin nuoren naisen elämässä ja rakennetaan kuvaa näiden naisten elämästä huumekuvioissa. Huumekuviot, tutkimuksen Usvametsä, ovat tiettyyn aikaan ja paikkaan sekä tiettyihin sosiaalisiin suhteisiin kytkeytyviä, huumeidenkäyttöön liittyviä toimintoja, käytäntöjä ja järjestelyitä.
Tutkimusasetelma
Tutkimuksen aineisto koostuu viidentoista huumeita käyttäneen nuoren naisen elämänkulullisista haastatteluista. He ovat kukin olleet huumeiden käytön vuoksi joko avo- tai laitoskuntoutuksessa tai molemmissa. He ovat iältään 17—27-vuotiaita ja erilasissa elämänvaiheissa.
Tutkimuksessa etsitään vastausta tarkemmin paitsi siihen, minkälaisia merkityksiä huumeiden käyttö näiden naisten elämässä saa, myös siihen miten huumeiden käyttö rakentaa naisten identiteettiä ja siirtyy sen osaksi ja minkälaisia tekijöitä huumekuvioista irtautumiseen liittyy. Tutkimus kiinnittyy hermeneuttis-fenomenologiseen tutkimusperinteeseen, jossa pyritään ymmärtämään ihmisten kokemuksia ja heidän niille antamia merkityksiä.
Tutkimustulokset
Naisten elämää lähestytään kolmen vaiheen kautta. Nämä vaiheet ovat huumeiden käytön aloitus, elämä huumekuvioissa ja huumeista irti pyrkiminen. Tutkimuksessa rakennetaan prosessinomainen kuvaus nuorten naisten elämän eri vaiheista heidän omien kokemustesa kautta. Prosessissa näkyy, miten huumeiden käyttö saa uusia erilaisia merkityksiä, kun kokeilun ja aloituksen vaiheesta jäädään kiinni huumekuvioihin ja siirrytään irtautumisen haasteisiin ja vaikeuksiin.
Aloitusvaiheessa huumeiden käyttö sisältää lupauksia erottautumisesta ja jännittävyydestä suhteessa valtakulttuuriin, mutta myös kokemuksen sukupuoli-identiteetin laajentamisesta ja koettelemisesta sekä psyykkisen ja sosiaalisen pahanolon torjumisesta. tutkimuksen naiset ovat olleet 12—15-vuotiaita aloittaessaan huumeiden käytön. Tutkija kiinnittää huomiota siihen, että kysymyksessä on identiteetin rakentamisen kannalta tärkeä vaihe, identiteettiä ja omaa paikkaa etsitään. Hän tuo myös esiin, miten nuorten identiteetin rakentaminen tänä päivänä on haasteellista ja jännitteistä. Tällä hän viittaa siihen, että yhteiskunnalliseen kehitykseen liittyvät kaksi ajattelutapaa – moderni ja postmoderni ajattelu – vaikuttavat samanaikaisesti. Moderniin ajatteluun kuuluu erilaisten ilmiöiden hahmottaminen vastinparien kautta siten, että pinta ja perusta edustavat näitä eri vastakohtia. Tällaisia erotteluja ovat esimerkiksi luonnollinen-epäluonnollinen tai aito-keinotekoinen. Postmoderni ajattelu sen sijaan kyseenalaistaa näiden vastinparien merkityksen ja niihin liittyvät kulttuuriset asenteet ja tekee merkityksistä ja arvoista tilanteittaisia ja muuttuvia. Postmoderni yhteiskunnallinen kulttuuri on avoimen intiimiä ja seksuaalista sekä tuottaa jatkuvasti esimerkiksi mainonnan avulla esikuvia, joita tavoitella, mutta joiden saavuttaminen on mahdotonta. Tämä tuottaa lisääntyviä itsetunto-ongelmia ja johtavat hakemaan hyväksyntää monin eri tavoin, mm. kiinnittymällä huumeita käyttävien yhteisöön.
Nuorille naisille huumeiden kokeileminen ja käyttö on yksi tapa koetella rajoja ja korostaa erilaisuutta. Miehisiin huumekuvioihin kiinnittyminen kyseenalaistaa perinteistä naiskuvaa ja tarjoaa yhteisöllisyyttä. Huumekuviot ovat myös keino paeta vaikeita ja traumaattisia elämänkokemuksia.
Huumeiden käyttöön kiinnittymisen jälkeen seuraa kiinnijäämiseksi nimetty vaihe, joka merkitsee nuorelle naiselle riippuvuutta huumeista, huumekuvioista ja niitä ympäröivistä toiminnoista. Huumeiden käytön aloittamiseen liittyvät lupaukset pettävät ja muuttavat naisen suhtautumista itseen, omiin läheisiin ja valtakulttuurin toimintaympäristöihin. Huumeidenkäyttöön kiinnijääminen merkitsee täten irrallisuutta suhteessa itseen, muihin ihmisiin, yhteiskuntaan ja myös sukupuoleen. Tutkija vertaa tätä kokemusta sisäiseen kodittomuuteen, jota hallitsee tunne elämän merkityksettömyydestä, autonomian häviämisestä ja minäkuvan säröilystä. Miehisissä huumekuvioissa samoin kuin valtakulttuurissakin huumeita käyttävien naisten kuvat ovat stereotyyppisiä ja heihin kohdistetaan arvottavia ja halveksivia seksuaalimoraaliin liittyviä nimityksiä.
Ongelman kohtaaminen on tutkimuksen naisille tapahtunut jonkinlaisen pohjakokemuksen tai oivalluksen kautta ja oma tilanne on alettu nähdä uudella tavalla. Pohjakokemuksia tai oivalluksia on tapahtunut esimerkiksi silloin kun fyysinen ja psyykkinen kunto romahtavat. Kun irtautumisvaihe alkaa, seuraa myös identiteetin kriisiytyminen. Tilanteeseen liittyy leimautumisen ja arvottomuuden kokemuksia sekä syyllisyyden ja häpeän tunteita. Myös lapsuuden traumaattiset kokemukset on kohdattava. Tässä tilanteessa naiset tarvitsevat paljon tukea, koska kokemusten ja tunteiden kohtaaminen voi pelottaa. He tarvitsevat sellaisia areenoita, joissa on mahdollisuus luoda suhteita uudelleen ja työstää säröillyttä identiteettiään. Sekä tunnetyö että sosiaalinen kuntoutus rakentavat elämälle mielekkyyttä.
Mitä annettavaa tutkimuksella on käytännön sosiaalialan työlle?
Mielestäni tutkimuksen anti käytännön työlle näkyy kolmella tavalla. Ensinnäkin nuorten naisten omien kertomusten kautta pääsemme lähemmäs heidän omaa kokemusmaailmaansa ja voimme lisätä tai vahvistaa ymmärrystämme siitä, mitä on naisen elämä huumekuvioissa. Tämä on arvokas anti.
Toiseksi tutkimus valottaa hyvin nuorten naisten identiteetin rakentamiseen liittyviä yksilöllisiä, yhteiskunnallisia ja kulttuurisia tekijöitä ja näin toivottavasti antaa eväitä mm. sosiaalityöntekijöille työskennellä nuorten naisten kanssa heidän identiteettinsä rakentamisen vahvistamiseksi.
Kolmas tärkeä näkökulma, joka liittyy edellä mainittuihin, mutta joka ansaitsee tulla erikseen sanoitetuksi, on sukupuoleen liittyvien kysymysten esiin nostamiseen. Sosiaalityötä pohditaan ja siitä keskustellaan suhteellisen vähän sukupuolen näkökulmasta. Sosiaalityössä on monia alueita, joissa on tarpeen kiinnittää huomiota sukupuolierityisiin kysymyksiin – tässäkin tutkimuksessa huumekuvioiden lisäksi nousee esiin äitiyteen liittyvät kysymykset.
Kirsi Nousiainen
VTT, erikoistutkija
Socca