Katja Kuusisto (2010) Kolme reittiä alkoholismista toipumiseen. Tutkimus muutoksesta hoidon ja vertaistuen avulla sekä ilman professionaalista hoitoa. Acta Universitatis Tamperensis 1492.Tampere: Tampereen yliopisto.
Tutkimuksen aihe
Tutkimuksen aihe on alkoholiongelmasta toipuminen. Aihetta tarkastellaan kolmen erilaista reittiä toipumiseen kulkeneen ryhmän erojen ja yhtäläisyyksien näkökulmasta. Kyseiset reitit olivat spontaani toipuminen, professionaalinen hoito tai vertaistuki. Spontaani toipuminen tarkoittaa prosessia, jossa ei ole mukana vaikuttavaa hoitoa. Vertaistuessa kysymys on erityisesti AA-toiminnasta.
Tutkimusasetelma
Tutkimustehtäväkseen Kuusisto on asettanut ensinnäkin kuvata toipumisreittien yhtäläisyyksiä ja eroja sekä toiseksi selvittää tekijöitä, jotka alkoholiongelmasta toipuvat kokevat jälkeenpäin olleen vaikuttavia suuntautumisessa tietylle reitille.
Tutkimusaineistona toimivat puolistrukturoidulla 104 kyselylomakkeella kootut vastaukset sekä 30 henkilön teemahaastattelut. Lisäksi tutkija kertoo käyttäneensä orientoivina aineistoina elämänviivalomakkeita ja tutkittavien kirjoittamia selviytymistarinoita. Tutkimukseen osallistuneilla on ollut takanaan raittiutta tai kohtuukäyttöä vähintään kolme vuotta.
Analyysi on toteutettu sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä käyttäen. Kvantitatiivisesta aineistosta on tehty yksi- ja kaksiulotteisia jakaumia sekä käytetty erilaisia monimuuttujamenetelmiä. Kvalitatiivista aineistoa on Kuusiston mukaan analysoitu yhdistämällä sisällönanalyysiä ja merkitysten sekä puhetapojen analyysiä.
Teoreettisena viitekehyksenä toimivasta alkoholismista toipumista käsittelevästä tutkimuksesta Kuusisto nostaa erityisesti elämänkaariajattelun ja muutoksen välttämättömyyden. Hän jakaa tulostensa raportoinnin noudattelemaan ajallisesti etenevää kuvausta alkoholiongelman synnystä, ongelman kanssa elämisen ajasta, toipumisesta sekä elämästä raittiina.
Tutkimustulokset
Tutkija tuo esiin, että toipumisprosessi on pitkä ja yksilöllinen. Yhtäläisyyksien ja erojen tarkastelu osoittaa, että käytön aloittamisessa ja alkoholisoitumisessa erot ovat enemmän yksilöllisiä kuin ryhmäkohtaisia. Toipumisessa erot näyttäisivät Kuusiston mukaan liittyvän muuhun kuin toipumisen tapaan. Hän tuo esiin, myös muuhun tutkimukseen viitaten, että erot eri ryhmien välille syntyvät päihteiden käytön historiasta ja siitä, millaiseksi päihteidenkäytön ongelma-aste muodostuu. Toipumisreitin valintaan näyttäisi Kuusiston mukaan ohjaavan siis erityisesti se, millaiseksi ongelmat muodostuvat riippuvuuden aikana.
Päihteiden käytön ongelma-aste vaikuttaa siihen lähdetäänkö toipumaan itsenäisesti vai erilaisia hoitomahdollisuuksia hyödyntäen. Ongelma-asteen lisäksi merkitystä näyttäisi tutkimuksen mukaan olevan myös toipujan omilla pysyvyysodotuksilla. Kun käytön aikainen ongelma-aste yhdistyy heikkoon pysyvyysodotukseen, hakeudutaan vertaistukiryhmiin. Myös sosiaalisilla suhteilla näyttäisi olevan merkitystä siten, että spontaanisti toipuvilla Kuusisto tulkitsee niiden olevan stabiileja ja myös ajautumisen syvempään päihdekulttuuriin harvinaisempaa.
Merkittävänä tekijänä toipumisen prosessissa Kuusisto tuo esiin päihteiden käytön negatiivisten seurausten kasaantumisen, jolla on siis merkittävä osuus prosessin alkamisessa. Se ei välttämättä tapahdu nopeasti jokin tietyn elämän käännekohdan kautta vaan hitaamman siirtymän kautta. Toipumisreitin tutkija näkee määrittyvän toipumistapahtumassa, mutta sitä kohden kuljetaan eri tavoin ja se on eriasteisten sattumien ja tarkoituksenmukaisen harkinnan tulos. Lisäksi tutkija korostaa oikeaan aikaan tunnistettua ongelmaa ja oikeaan aikaan tarjottua tai saatua apua.
Mitä annettavaa tutkimuksella on käytännön sosiaalialan työlle?
Tutkimus on hyvä teoreettinen katsaus alkoholiongelmasta toipumisen teoreettisiin näkökohtiin, joiden tuntemus on hyödyksi myös muille kuin varsinaisen päihdeongelmailmiön kanssa työskenteleville ammattilaisille. Tutkija osoittaa hyvin, miten tärkeää päihdeongelman tunnistaminen ja oikea-aikaisesti tarjottu apu on.
Lisäksi tutkimuksessa tulevat hyvin esiin toipumisen yksilölliset tekijät ja henkilökohtaisen merkityksenannon näkökulma. Nämä puolestaan tukevat näkemystä siitä, että erilaisiin ongelmien kautta määrittyviin asiakasryhmiin liittyy paljon yksilöllisiä, työskentelyyn vaikuttavia muutostekijöitä. Tutkimus voi hyödyttää myös erilaisten päihteiden käyttäjille tarkoitettujen hoitojen ja palvelujen kehittämistä.
Kirsi Nousiainen
VTT, erikoistutkija
Socca
Lue väitöskirja