Riitta Mykkänen-Hänninen ja Aino Kääriäinen (2009) Vertaisuus ja vertaistuki eroauttamisessa. Helsinki: Lastensuojelun keskusliitto.
Tutkimuksen aihe
Teoksessa esitellään vertaisuuden ja vertaistuen mahdollisuuksia ja haasteita erityisesti eroauttamisen alueella. Teos esittelee napakasti vertaistuen, vapaaehtoistyön rajoja ja reunaehtoja sekä teoriaa. Empiirisen osan muodostaa laaja aineisto, joka käsittää asiakkaiden, vapaaehtoisten vertaistukijoiden ja vertaisryhmäohjaajien kokemuksia vertaisuudesta, vertaistukemisesta ja vapaaehtoistyöstä.
Tutkimusasetelma
Tutkimuksessa on analysoitu vertaistukemisen ilmiötä asiakkaiden, vapaaehtoisten vertaistukijoiden ja ohjaajien näkökulmista. Analyysi on rakennettu kolmen kysymyksen suuntaamana: 1) Mikä vertaisuudessa koetaan tärkeänä ja merkittävänä, 2) Mikä siinä koetaan vaikeana ja haasteellisena ja 3) Mikä koetaan mieluisana ja motivoivana?
Tutkimustulokset
Vertaisuuden ja vertaistuen mahdollisuudet? Sekä asiakkaat, vapaaehtoiset vertaistukijat että vertaisryhmien ohjaajat toivat esiin, kuinka vertaisuuteen liittyy vahva voimaannuttava elementti. Vertaisten kohtaaminen lisäsi asiakkaiden ymmärrystä omasta tilanteestaan ja normalisoi myös omia eron herättämiä tunteita ja koettuja hankaluuksia.
Asiakkaiden ja vertaistukijoiden keskinäinen vuorovaikutus lisäsi kummankin osapuolen voimaantumista. Auttamisen halu nousi esiin yhtenä keskeisenä vertaistukijoiden osallistumisen motiivina. Vertaissuhteeseen asettautuminen luo mahdollisuuden dialogiselle kohtaamiselle, joka on yksi inhimillisen vuorovaikutuksen perusta. Kuulluksi tuleminen ja uusien toimintamallien löytyminen koettiin erittäin tärkeäksi vertaistukemisessa.
Vertaistukemisen haasteet? Puhumisen ja kuuntelemisen sääteleminen koettiin haasteellisena vertaistukemisessa. Myös suhde neuvomiseen koettiin pulmallisena. Toisen kunnioittaminen ja arvostaminen omassa tilanteessaan asettaa vaatimuksia neuvojen antamiselle ja ohjeistamiselle. Vuorovaikutuksellisessa vertaistukemisessa vaarana on liiallinen ymmärtäminen, tilanteen kauhistelu ja empatian jakaminen, jolloin tuettava voi kokea tilanteensa entistä raskaampana. Haasteeksi koettiin myös erilaisuuden esiin nostaminen. Uudella tavalla näkeminen vaatii rohkeutta ja uskallusta ajatella toisin.
Mitä annettavaa tutkimuksella on käytännön sosiaalialan työlle?
Tutkimus avaa konkreettisella tavalla vertaistukemisen mahdollisuuksia ja myös niitä kompastuskiviä, joita vertaistukijat ja ohjaajat voivat kohdata. Vertaistukemisessa ja ryhmämuotoisessa auttamisessa on paljon mahdollisuuksia, joita kannattaa hyödyntää yksilökeskeisten palvelumuotojen rinnalla.
Vertaistukeminen ei kuitenkaan ole yksinkertainen ja helppo ratkaisu. Se vaatii samalla tavoin kouluttautumista, suunnittelua ja seurantaa kuin mikä tahansa muu palvelumuoto. Onnistuessaan vertaistuella voidaan saada kuitenkin erinomaisia tuloksia. Asiakkaiden kuulluksi tuleminen ja uusien ajattelutapojen löytyminen pulmallisissa tilanteissa on palkitsevaa kaikille.
Tutkimus on helppolukuinen ja tarjoaa tiivistetysti hyviä käytäntöjä vertaistukemisen hyödyntämiseen. Vaikka teoksessa keskitytään eroauttamiseen, teos palvelee kaikkia, joita vertaistukeminen kiinnostaa.
Aino Kääriäinen
VTT, yliopistonlehtori
Helsingin yliopisto