Kaarina Mönkkönen ( 2002) Dialogisuus kommunikaationa ja suhteena. Vastaamisen, vallan ja vastuun merkitys sosiaalialan asiakastyön vuorovaikutuksessa. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 94. Kuopio: Kuopion yliopisto.
Tutkimuksen aihe
Tutkimus käsittelee sosiaalialan asiakastyön vuorovaikutusta dialogisuuden näkökulmasta. Tutkimuksessa eritellään dialogisessa vuorovaikutuksessa olevia ongelmia ja tuodaan esiin näihin liittyvät laajemmat vuorovaikutuskulttuuriset kysymykset. Dialogisuutta jäsennetään sekä kommunikaatiotaitona että yhteistoiminnallisena suhteena, koska pelkkä keskustelutaito ei takaa vielä, että esim. asiakkaan ja työntekijän välille syntyy hyvä suhde.
Mönkkönen pyrkii tarkastelemaan dialogisuuden olemusta sosiaalialan asiakastyössä vastaamiseen, valtaan ja vastuuseen liittyvien näkökulmien kautta. Erityisesti tutkimuksessa eritellään dialogista vuorovaikutusorientaatiota suhteessa asiantuntijakeskeiseen ja asiakaskeskeiseen orientaatioon.
Tutkimusasetelma
Tutkimusmenetelminä on käytetty etnografista tutkimusta ja eläytymismenetelmää. Dialogisen vuorovaikutuksen problematiikka kiinnosti Mönkköstä laajempana sosiokulttuurisena kysymyksenä, joten ilmiötä on tutkittu erilaisissa tilanteissa ja eri lähteistä.
Dialogisuutta vuorovaikutuskulttuurissa tutkija lähestyi auttamistyötä kuvaavan kirjallisuuden, julkisen keskustelun ja sosiaali- ja terveysalan työssä käytävän keskustelun kautta. Näissä tutkimusmetodina oli osallistuva havainnointi ja etnometodologinen tulkinta auttamistyön diskursseista ja sosiaalisesta järjestyksestä.
Dialogisuutta yhteisöissä Mönkkönen tutki systemaattisemman etnografisen tutkimusprosessin kautta (erityisnuoristyöntekijöiden keskustelut ja osallistuminen nuorten asumispalveluyhteisön ja kansalaisjärjestön toimintaan).
Dialogisuutta, yhteistoiminnallisuutta ja suhdepositiota auttamistyön retoriikassa hän tutki eläytymismenetelmällä sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden, päihdeasiakkaiden ja maallikkoauttajien tarinoilla toimivasta ja ei-toimivasta suhteesta.
Tutkimustulokset
Tutkimustuloksina ovat erilaiset vuorovaikutusorientaatiot: asiantuntijakeskeinen, asiakaskeskeinen ja dialoginen vuorovaikutusorientaatio, jotka ovat Mönkkösen mukaan kulttuurisia tapoja jäsentää sosiaalialan asiakastyön vuorovaikutussuhdetta. Tutkimuksessa havainnollistetaan asiantuntijakeskeisen ja asiakaskeskeisen vuorovaikutusorientaation ongelmia. Sosiaalialan asiakastyön retoriikassa oli löydettävissä asiantuntijavaltaan liittyvää problematiikkaa. Tämä näkyi mm. siinä, että kun asiakassuhteessa ilmeni ongelmia, ne jäsentyivät asiakkaasta johtuviksi ongelmiksi. Sen sijaan kun suhde toimi, nähtiin se työntekijän ansioksi.
Auttamistyö sai kuitenkin toisenlaisia positioita esim. kansalaisjärjestön ohjaaja-ohjattava-suhteen kontekstissa. Myös asiakaskeskeisessä vuorovaikutuksessa oli ongelmia dialogisuuden kannalta. Tällöin keskeisiksi kysymyksiksi nousivat vastaamisen, vallan ja vastuun kysymykset. Asiakaskeskeisen kulttuurin lieveilmiöinä Mönkkönen on kuvannut eräänlaista neuvottomuutta, puuttumattomuutta ja vallankäytön kätkemistä.
Dialogisella vuorovaikutusorientaatiolla voidaan edistää molempien osapuolien täysivaltaisuutta vuorovaikutuksessa. Dialoginen orientaatio sosiaalialan asiakastyössä mahdollistaa sen, että myös valta ja vastuu voidaan tehdä tuossa suhteessa näkyväksi.
Mönkkösen mielestä keskustelu yleensä vuorovaikutuksen ongelmista heijastelee myös ihmissuhdetyön vuorovaikutusideologioihin liittyviä ristiriitoja. Ongelmat heijastelevat laajempaa asiantuntijavaltaistuvaa psykokulttuuria, jossa tietyt ammatilliset vuorovaikutusideologiat elävät ihmisten arjessa. Mönkkönen tuo esiin erityisesti kielellisiin käytäntöihin liittyviä edellytyksiä dialogisen vuorovaikutuskulttuurin kehittämiseksi sosiaalialan asiakastyössä.
Mielenkiintoinen paradoksi on hänen mielestään kehittää sosiaalialan työn vuorovaikutuksen asiantuntijuutta suuntaan, jossa asiantuntijakaan ei tiedä. Asiakastyön vuorovaikutuksessa liikutaan tutkijan mukaan useilla eri vuorovaikutuksen tasoilla. Tämän ymmärtäminen saattaa avata realistisemman näkökulman asiakastyön vuorovaikutukseen, jossa ei ole ollut kovin tavallista avoimesti puhua suhteen vastavuoroisista tekijöistä, saatikka vallasta, kilpailusta jne.
Mitä annettavaa tutkimuksella on käytännön sosiaalialan työlle?
Tutkimus on mielestäni erittäin hyödyllinen käytännön asiakastyön tekijälle. Se tuottaa ja edelleen kehittää teoreettisia vuorovaikutusorientaatioita, mutta antaa paljon tietoa ja pohdintaa asiakastyön vuorovaikutussuhteista ja vuorovaikutussuhteiden dialogisuudesta. Tutkimus on mielestäni ennen kaikkea puheenvuoro dialogisuuden lisäämisestä asiakastyöhön.
Tutkimus saa pohtimaan omaa rooliaan ja positiotaan työntekijänä asiakassuhteessa. Mönkkönen toteaakin, että auttamissuhteen positioissa, joissa vain työntekijä määrittyy suhteen sankariksi ja suhteen toimimattomuutta selitetään asiakkaan ongelmana, on tehtävä tietoista työtä näiden positioiden muuttamisesta toisenlaiseksi.
Tutkimuksessa tulee myös hyvin näkyviin Mönkkösen oma rooli tutkijana ja pitkä ura sosiaali- ja terveysalan kouluttajana. Tutkimus on hieman vaikealukuinen, koska kyseessä on artikkeliväitöskirja, mutta sen teoreettinen pohja antaa ehkä syvemmän katsauksen vuorovaikutuksen problematiikasta, kuin saman tekijän myöhemmin ilmestynyt teos Vuorovaikutus - Dialoginen asiakastyö (2007).
Annukka Paasivirta
Kehittävä sosiaalityöntekijä
Socca - Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus
Lue väitöskirja