Marjo Romakkaniemi (2011) Masennus. Tutkimus kuntoutumisen kertomusten rakentumisesta. Acta Universitatis Lapponensis209.
Sosiaalityön väitöstutkimus, Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunta.
Tutkimuksen aihe
Tutkimuksen aiheena on masennuksesta kuntoutuminen. Tutkija haluaa luoda masennuksesta ja kuntoutuksesta kokonaisvaltaisen kuvan. Tutkimuksen tavoitteena on pyrkiä jäsentämään tätä kokonaisvaltaisuutta mielenterveysongelmien yhteydessä samoin kuin sairauden ja sosiaalisten tekijöiden välistä suhdetta. Aihetta lähestytään kokemusten kautta.
Tutkimusasetelma
Tutkimuksessa etsitään vastausta kahteen kysymykseen: 1) Millaisia merkityksiä mielenterveyspalvelut saavat masennuksesta kuntoutumisen kertomuksissa? ja 2) Mitkä tekijät ihmisten arjessa ovat merkityksellisiä kuntoutumisen kertomusten rakentumisessa?
Kuten kysymyksistä käy ilmi, sitoutuu tutkija metodologisesti kertomusten tutkimukseen. Hän on haastatellut 19 keskivaikeaa tai vaikeaa masennusta potevaa henkilöä, jotka ovat kertoneet omasta elämäntilanteestaan ja kuntoutumisestaan. Haastatteluissa tuotettujen kertomusten analyysi on toteutettu sekä temaattisesti eli narratiivien analyysinä että kertomusten kokonaishahmon perusteella eli narratiivisena analyysinä.
Tutkimustulokset
Masennus taustalla on useimmiten pitkän ajan kuluessa kertyneet moninaiset tekijät kuten kuormittavat elämäntapahtumat, kasautuneet ongelmat ja epäonnistuneet selviytymisyritykset. Yhtä ainoaa syytä siten harvoin löytyy. Masennus vaikuttaa ihmisen arkeen ja olemiseen kokonaisvaltaisesti niin, että missään ei ole hyvä olla, mikään ei oikein kiinnosta eikä usein ole myöskään keinoja käsitellä sitä, mitä on tapahtumassa.
Masennuksesta kuntoutuminen vie myös aikaa. Tutkimus tuo esiin, että kuntoutuminen on muutos, joka tarvitsee käynnistyäkseen jonkinlaisen sytykkeen. Tällainen voi löytyä monelta elämänalueelta, kuten kodista, työstä, vapaa-ajan toiminnoista, läheisistä, arkirutiineista tai rentoutumisesta. Fyysisen tilan koheneminen, oman tilanteen ymmärtäminen uudesta näkökulmasta tai elämänmuutokset yleensä voivat myös olla tällaisia muutosta liikkeelle panevia tekijöitä.
Terapia on vain yksi mahdollinen muutosta ja siten kuntoutumista kannatteleva tekijä. Jokaisen arjessa olevat kuntouttavat elementit ovat yhtälailla merkittäviä. Tutkijan mukaan masennuksesta kuntoutumisen ei pitäisikään olla vain terapian varassa, vaan aina tulisi arvioida myös muun tuen tarve.
Mitä annettavaa tutkimuksella on sosiaalialan työlle?
Tutkimus on erittäin tärkeä sosiaalityölle ja myös muulle sosiaalialan työlle. Masennus – sekä diagnosoitu että diagnosoimaton – voi olla usean asiakkaan elämäntilanteen ja muutosta jarruttavan kykenemättömyyden taustalla. Tutkimus osoittaakin selkeästi sen, että masennuksen hoito ei voi olla vain psykotieteen alan ja terapiaa tarjoavien ammattilaisten varassa. Sosiaalityöllä pitää arjen ja vuorovaikutuksen sekä sosiaalisten kysymysten asiantuntijana olla huomattavasti merkittävämpi rooli masentuneiden ihmisten tukijana, muutokseen sysijänä ja siinä kannattelijana.
Kirsi Nousiainen
VTT, erikoistutkija
Socca Pääkaupunkiseudun
sosiaalialan osaamiskeskus
Väitöskirjaa myy Lapin yliopistokustannus.