Anne Koponen (2006) Sikiöaikana päihteille altistuneiden lasten kasvuympäristö ja kehitys. Kotu -tutkimuksia 5. Helsinki: Kehitysvammaliitto.
Sosiaalipsykologian alaan kuuluva väitöstutkimus, Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan sosiaalipsykologian laitos.
Mikä on tutkimuksen aihe?
Tutkimuksessa kartoitettiin sikiöaikana alkoholille tai huumeille altistuneiden lasten kasvuympäristöä sekä fyysistä ja sosioemotionaalista kehitystä. Tavoitteena oli saada kattava kuva lasten elinoloista ja tarkastella kasvuympäristön osuutta lasten kehityksessä.
Minkälainen tutkimusasetelma tutkimuksessa on?
Tutkimusaineistona olivat Helsingin sosiaaliviraston lastensuojelun asiakkaina vuoden 2002 keväällä olleet vuonna 1986 ja myöhemmin syntyneet lapset, jotka olivat sosiaalityöntekijän tiedon mukaan altistuneet alkoholille ja/tai huumeille sikiöaikana. Tutkimusaineisto käsitti sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista aineistoa. Sikiöaikana alkoholille (n= 78) tai huumeille (n= 15) altistuneista lapsista kerättiin tietoa kyselylomakkeiden avulla sosiaalityöntekijöiltä ja lapsen kasvattajilta. Kvalitatiivisena aineistona käytettiin kasvattajien kirjoittamia elämänkertatietoja sekä haastatteluita. Analyysiä taustatekijöiden yhteydestä lapsen kehitykseen oli mahdollista tehdä vain alkoholille altistuneista lapsista.
Mitkä ovat tutkimustulokset?
Sikiöaikaisen alkoholialtistuksen ja kasvuympäristön vaikutusta lasten kehitykselle oli vaikea eritellä. Alkoholille altistuneista lapsista yli puolella oli FAS-diagnoosi, neljänneksellä FAE-diagnoosi ja viidennes oli diagnosoimattomia.
Joka toisella alkoholille altistuneella lapsella ja joka viidennellä huumeille altistuneella lapsella oli todettu vähintään yksi pitkäaikaissairaus tai vamma. Alkoholille altistuneista lapsista 4:llä oli kehitysvamma ja 9 prosentilla oli heikkolahjaisuutta. Huumeille altistuneilla lapsilla ei ilmennyt vaikea-asteisia kehitysviivästymiä, mutta sosioemotionaalisen kehityksen ongelmia oli huomattavan monella. Kielen kehityksen ja puheen ongelmat sekä tarkkaavuuden, keskittymiskyvyn ja sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat olivat tyypillisiä kaikille päihteille altistuneille lapsille.
Kaikilla biologisessa perheessä asuneilla lapsilla oli takanaan rankkoja kokemuksia: hoidon laiminlyöntiä, väkivaltaisuutta, mielenterveysongelmia, rikollisuutta ja työttömyyttä. Monet vanhemmista olivat jo kuolleet. Lähes kaikki alkoholille altistuneet lapset oireilivat voimakkaasti perhehoitoon tullessaan. Perhehoito edisti lasten kehitystä, mutta ei poistanut ongelmia. Vähiten oireilevat lapset löytyivät niiden lasten joukosta, jotka oli sijoitettu suoraan synnytyslaitokselta.
Mitä annettavaa tutkimuksella on käytännön sosiaalialan työlle?
Tutkimus kuvaa hyvin sikiöaikaisen alkoholialtistuksen ja ympäristön yhteisvaikutuksia lapsen elämään. Tutkimuksen mukaan sikiöaikana alkoholille altistuneet lapset saivat yllättävän vähän terapiaa tai tukea vaikeiden kokemusten käsittelyyn. Myös sijaisperheet kokivat saaneensa liian vähän tukea lapsen kasvatukseen. Tutkimus myös kuvastaa lapsen oikeuksien toteutumista. Pitkäaikaisen huostaanoton kynnys Suomessa on korkea.
Aila Vallikari
Lue koko väitöskirja