Pirjo Kinnunen (2011) Nuoruudesta kohti aikuisuutta – varhaisaikuisen mielenterveys ja siihen yhteydessä olevat ennakoivat tekijät.
Terveystieteen väitöskirja. Tampereen yliopisto, terveystieteiden laitos.
Tutkimusaihe
Tutkimuksessa paneudutaan erittäin ajankohtaiseen nuorten aikuisten mielenterveysproblematiikkaa ja sen ehkäisemistä koskevaan aiheeseen. Tutkimuksessa tulee esiin, että noin 15 – 25 prosenttia nuorista kärsii jostain mielenterveyshäiriöstä. Alle 30 -vuotiaiden mielenterveyshäiriöistä johtuvien sairauspäivärahakausien määrä on kaksinkertaistunut kymmenen vuoden kuluessa. Mielenterveys- ja käyttäytymishäiriöt ovat myös nuorten työkyvyttömyyseläkkeiden yleisin syy.
Tutkimusasetelma
Tutkimus on toteutettu 10 vuoden seurantatutkimuksena. Tarkoituksena on ollut tutkia, löytyykö yläasteikäisten 14 -vuotiaiden elämästä sellaisia tekijöitä, joilla on yhteys heidän myöhempään mielenterveyteensä 24 -vuotiaina. Aineisto on kerätty vuosina 1996 ja 2006.
Tutkimustulokset
Tutkimuksessa tulee esiin, että 24 -vuotiailla on paljon erilaisia mielenterveysoireita. Esimerkiksi masennusoireita oli peräti 39,4 prosentilla naisista ja 18,5 prosentilla miehistä. Myös psykosomaattisia oireista naiset kärsivät enemmän (23,9 %). Miehistä näitä oli 16 prosentilla. Oireiden esiintyminen ei kuitenkaan aina haittaa arkista elämää, mutta tutkija tuo esiin että ne voivat johtaa ongelmiin ja sairastumiseen ellei niihin saa apua ajoissa.
Tutkija päätyy esittämään kaksi tekijäkokonaisuutta, joilla on yhteyttä nuorten mielenterveyteen 10 vuoden seuranta-ajan sisällä. Ensinnäkin näitä ovat ulkoisesti havaittavat tekijät, joita ovat esimerkiksi tupakointi ja psykosomaattiset oireet. toisena ovat sisäiset tekijät eli huolet, suhteet vanhempiin, ajatukset tulevaisuudesta, tyytyväisyys omaan itseen, kokemus psyykkisestä terveydestä ja hallinnan tunne.
Näistä tekijöistä sisäisiä on ulkopuolisten vaikeampi tunnistaa, ellei nuori niistä kerro itse. Kokemukset, tunne-elämä ja ajattelu ovat niitä alueita, joista mielenterveyden edistäminen lähtee. Jos nuori ei saa apua siinä vaiheessa, kun hänen tunne-elämänsä tai ajatusmaailmansa häiriintyy, voi hän alkaa ratkaista niitä ulospäin näkyvin keinoin.
Tutkija toteaa, että varhainen puuttuminen on tärkeää, mutta mielenterveyden edistämisen näkökulmasta voi olla myös liian myöhäistä. Hän myös painottaa, että nuorten mielenterveyden edistämisen pitäisi tapahtua kaikissa niissä arkisissa yhteisöissä, joissa nuoret elävät ja viettävät aikaansa. Tämä ei vaadi terapiakoulutusta vaan sitä, että nuoria kuunnellaan, ollaan heidän asioistaan kiinnostuneita sekä rohkaistaan ja kannustetaan heitä kasvamaan omaksi itsekseen.
Mitä annettavaa tutkimuksella on käytännön sosiaalialan työlle?
Tutkimus vahvistaa mielestäni sitä näkemystä, että sosiaalityölläkin on tärkeä tehtävä nuorten mielenterveyden ja sitä kautta hyvinvoinnin ja hyvän tulevaisuuden rakentamisen tukena. Sosiaalityön asiakkaina olevat nuoret ovat usein niitä, joilla mielenterveyden häiriöt näkyvät ulospäin. Sosiaalityön paikka näiden nuorten elämässä on kuitenkin toimia arjen tukena, jonka avulla voi myös nuoren mielenterveyttä edistää monin tavoin. Arjen käytännöt ja itsetunnon vahvistaminen ovat sosiaalityön asiantuntijuuden alueita ja niissä nuorten ja nuorten aikuisten tukeminen voivat edistää myös mielenterveyttä.
Tutkimus osoittaa myös, kuinka tärkeää sosiaalityössäkin on etsiä yhteisiä toimintamalleja lasten ja nuorten mielenterveyden edistämiseksi ja ongelmien ehkäisemiseksi erityisesti päivähoidon, koulun ja nuorisotoimen kanssa. Päivähoidossa ja koulussa – lasten ja nuorten luonnollisissa arjen ympäristöissä – tulee myös tavoitteellisesti tehdä mielenterveyden häiriöitä ennalta ehkäisevää työtä ja tukea erilaisin keinoin lasten ja nuorten identiteetin kasvua.
Kirsi Nousiainen
Tutkijatohtori
Tampereen yliopisto
Lue väitöskirja