Anne Määttä (2010) Toimeentulotuen väliinputoajat . Janus 18 (1), 20-34.
Tutkimuksen aihe
Artikkelissa kuvataan tilanteita, joissa kansalaiset jäävät sosiaaliturvan ulkopuolelle hakiessaan sosiaaliturvaetuutta. Kiinnostuksen kohteena ovat väliinputoamiskokemukset, joissa toimeentulotukea ei ole tarpeesta huolimatta myönnetty hakijalle. Hylkäävän toimeentulotukipäätöksen saaneista henkilöistä on vain vähän tietoa, koska päätöksiä ei tilastoida systemaattisesti, eikä kohderyhmän kokemuksia ole tutkittu.
Tutkimusasetelma
Artikkelissa kysytään, millaiset elämäntilanteet altistavat toimeentulotuen väliinputoamiselle sekä mikä on viranomaisten rooli väliinputoamisen prosessissa. Tutkimusaineistona ovat kirjoitetut kertomukset (yhteensä 194) sosiaaliturvan epäkohdista. Kirjoittajista 87 kertoi jääneensä ilman toimeentulotukea. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Pyrkimyksenä oli ymmärtää kirjoittajien subjektiivisia kokemuksia.
Tutkimustulokset
Toimeentulotuen väliinputoamiskokemukset jaettiin neljään ryhmään: 1) lyhytaikaiset kokemukset, 2) satunnaiset, mutta toistuvat tilanteet, 3) pitkäaikaiset ja 4) sosiaalituvan ulkopuolelle jääneet.
Opiskelijat kertoivat tilapäisen toimeentulotuen tarpeesta. Sosiaalitoimistossa työntekijä ohjasi toimeentulo-ongelmista kärsivän opiskelijan työn hakuun tai ilmoittautumaan työttömäksi tai ehdotti opintojen lopettamista, vaikka toimeentulotuen saamisen edellytykset olisivat täyttyneet.
Pätkätyöt johtivat usein satunnaisiin, mutta toistuviin väliinputoamistilanteisiin, joista kärsivät erityisesti yksinhuoltajaperheet ja yksin asuvat. Toistuva virallisen avun puute pakotti tähän ryhmään kuuluvat turvautumaan vanhempien ja ystävien tukeen, mutta myös pikavippeihin ja kulutusluottoihin. Pitkäaikaiset väliinputoamiskokemukset olivat usein yhteydessä terveysongelmiin ja pitkäaikaistyöttömyyteen.
Velat, joita ei hyväksytä menoiksi haettaessa toimeentulotukea, saattoivat johtaa sosiaaliturvan ulkopuolelle. Kokonaan sosiaaliturvan ulkopuolelle jäävien riskiryhmään kuuluvat ylivelkaantuneet perheet, rahavaikeuksiin joutuneet yrittäjät ja mielenterveysongelmista kärsivät. He kokivat jääneensä kaiken neuvonnan ja tuen ulkopuolelle, mikä heidän mielestään johtui työntekijöiden osaamattomuudesta myös tarkoituksellisesta avun epäämisestä.
Mitä annettavaa tutkimuksella on käytännön sosiaalialan työlle?
Tutkimuksen ansiona on asiakkaan äänen esille tuominen. Myöntävä tai kieltävä toimeentulotukipäätös voi olla kuntakohtaista tai jopa työntekijäkohtaista. Sosiaalialan työntekijät käyttävät asiantuntijavaltaa, mutta he myös toteuttavat kuntakohtaisia päätöksiä. Yksittäinen työntekijä voi kokea portinvartijan roolin ristiriitaisena.
Vaikka tutkimustulokset toivat esille sosiaalitoimistoihin kohdistuvaa kritiikkiä, tutkijan mielestä köyhyyskierrettä voitaisiin kuitenkin ehkäistä hyödyntämällä nykyistä enemmän sosiaalityöntekijöiden palvelujärjestelmätuntemusta ja muuta ammattitaitoa. Sosiaaliturvan oikeudenmukainen jakaminen vaatii läpinäkyvää päätöksentekoa, asiantuntijoiden yhteistyön vahvistamista ja yksilökohtaisia ratkaisuja.
Terhi Laine
VTT, tutkimuspäällikkö
Diakonia-ammattikorkeakoulu