Marina Bergman-Pyykkönen (2009) ”... för jag berättar ju det här också för mig själv.” Aktionsforskning om livsberättelser som redskap i arbete med arbetslösa.
Pro gradu. Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta.
Tutkimuksen aihe
Pro gradu tutkielmani aihe on elämäntarinatyöskentely työttömille suunnatussa ohjaavassa koulutuksessa. Tutkimuksessani pyrin avaamaan työvoimapoliittisen ohjaavan koulutuksen työkäytäntöjä. Pyrin myös ymmärtämään koulutuksessa olevien työttömien henkilöiden elämän todellisuutta, jotta työkäytäntöjä ohjaavassa koulutuksessa voisi kehittää edelleen.
Tutkimus on sosiaalityön käytäntötutkimus, jossa työvoimakoulutuksen mikrotasolla tapahtuva opettajan ja ohjattavien konkreettinen työskentely luo vuorovaikutuksellisen oppimisilmapiirin. Tutkimuksessa kysyin: 1) Millaisia tarinoita työelämästä ja uravalinnoista työvoimapoliittisessa ohjaavassa koulutuksessa olevat kertovat? Mistä ne kertoivat? 2) Voiko elämäntarinatyöskentelyn avulla kehittää työkäytäntöjä yhteistyössä koulutuksen osallistujien kanssa, eli minkälaisia uusia näkökulmia elämäntarinatyöskentely tuo ohjaaviin koulutuksiin?
Tutkimusasetelma
Tutkimus on toimintatutkimus joka jaksottuu kolmeen vaiheeseen: 1) Ensimmäisessä vaiheessa suunnittelen tutkimusta, innostan opiskelijaryhmän kehittämään koulutuksen käytäntöjä, kutsun kiinnostuneita elämäntarinahaastatteluihin, teen elämäntarinahaastattelut kahden miehen ja neljän naisen kanssa - kaksi haastatelluista olivat maahanmuuttajataustaisia - sekä kerään palautetta koulutuksesta. Tämän vaiheen tuloksena kiinnitämme työparini kanssa seuraavassa ryhmässä enemmän huomiota aktiiviseen kuunteluun sekä muokkaamme koulutuksen sisältöjä mahdollisimman paljon opiskelijoiden toiveiden ja kysymysten perusteella. Koulutuksen teemaksi nostamme tarinat, piirrämme elämänjanoja ja pohdimme miten tarinat muokkaavat tapaamme ymmärtää ja kokea todellisuutta.
2) Toisessa vaiheessa työparini ottaa yhä enenevässä määrin vastuun seuraavasta ryhmästä, kun minä vetäydyin tutkimaan aineistoani sekä mm. työttömyyteen ja työllisyyteen liittyvää kirjallisuutta. Tutustuin aineistooni konstruoimalla jokaisesta tarinasta elämänjanan sekä kokoamalla taulukkoon oman ymmärrykseni ja kuulemani mukaisesti kertojan vahvuuksia, huolia ja selviytymiskeinoja sekä kertojalle tärkeitä asioita. Puoli vuotta ryhmän loputtua kutsuin elämäntarinoijat palautekokoontumiseen, jossa annoin palautteet kertojalle ja keskustelimme niistä yhdessä. Samassa tilaisuudessa pohdimme elämäntarinatyöskentelyn merkitystä ja mahdollisuuksia ohjaavissa koulutuksissa. Tässä vaiheessa toimintatutkimusta kuvittelin jo olevani valmis kirjoittamaan lopullisen raporttini. Mutta minulta puuttui yhä vastaus kysymykseeni mistä tarinat kertovat.
3) Kolmannessa vaiheessa tutustuin Martin E. Fordin Motivational Systems Theory:n ja lähdin analysoimaan tarinoita teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla. Tämä avasi kertojien tavoitteita, heidän uskoaan omiin mahdollisuuksiinsa saavuttaa tavoitteensa ja uskoaan ympäristön tukeen, sekä tavoitteisiin liittyviä tunteita. Tämän vaiheen lopussa kirjoitin toimintatutkimuksesta raportin, josta muodostui pro gradu –tutkielmani.
Tutkimustulokset
Tutkimuksen kautta ohjaavan koulutuksen käytänteitä kehitettiin. Opiskelijat kokivat elämäntarinatyöskentelyn mielekkääksi ja pitivät sitä koulutuksen hyvänä elementtinä, edellyttäen että se on vapaaehtoista. Tärkeimmäksi nousi kuitenkin koulutuksen aikana muodostunut tunnelma ja se, että opettajat ja opiskelijat, työskentelevät rinta rinnan tasavertaisina yhteistä tavoitetta kohti, tähtäimessä parempi tulevaisuus.
Aineiston analyyttinen työstäminen osoitti, että selkeiden tavoitteiden asettaminen ei yksin riitä tulevaisuutta suunniteltaessa. Opiskelijan pitää myös uskoa omiin mahdollisuuksiinsa päästä tavoitteisiinsa sekä siihen, että ympäristö tukee häntä tässä hänen pyrkimyksessään. Myös tämä tulos vaikuttaa ohjaaviin koulutuksiin ohjauksen muuttuneina käytäntöinä.
Toimintatutkimus myös osoitti, että ohjaavat koulutukset voivat toimia varsin merkittävinä työvoimapoliittisina toimenpiteinä. Opiskelijat työstivät itselleen tulevaisuuden työllistymissuunnitelmia, joihin myös itse uskoivat. Ammatillisen kehittymiseni kannalta toimintatutkimus ja varsinkin sen raportointi muodostuivat identiteettityökseni, jossa kehityin tutkivaksi sosiaalityöntekijäksi.
Mitä annettavaa tutkimuksella on käytännön sosiaalialan työlle?
Toimintatutkimukselle on ominaista paikallisuus ja kontekstisidonnaisuus. Tutkimukseni on laadullinen ja koostuu pääasiassa kuudesta elämäntarinahaastattelusta. Tämän perusteella ei tulisi tehdä laajoja yleistyksiä. Olen kuitenkin sitä mieltä että ohjaavan koulutuksen tulisi olla henkilöille räätälöityä, yksilöllistä ja jokaisen omista tarpeista muotoutuvaa, jotta siitä aidosti muodostuisi voimaannuttavaa ja eteenpäin vievää.
On myös hyvä ryhmätoiminnan lisäksi mahdollistaa kahdenkeskisiä keskusteluja ajan kanssa. Elämäntarinahaastatteluihin kului aikaa runsaasta tunnista jopa kolmeen tuntiin. Erään opiskelijani sanoin: ”[S]e iso ryhmä on ninku sulatusuuni ja aikaa ei loppujen lopuksi oo paljon […] niin kyllä tämmönen työstäminen vaatii kahdenkeskisiä keskusteluja.”
Oman työn kehittämisen ja työssä jaksamisen suhteen taas olen valmis suosittelemaan kehittämistyöhön heittäytymistä yhdessä, kontekstista riippuen, työyhteisön ja/tai asiakkaiden tai opiskelijoiden kanssa. Tiedeyhteisö ja sosiaalialan osaamiskeskukset tukevat tässä kehitystyössä. Tutkimukseni aikana huomasin, että tieteellisen tutkimuksen ajattelun logiikkaa ja työkaluja, eli metodeja, voi myös sopivaksi sovellettuina käyttää käytännön asiakastyössä, kuten myös Laine ja Saurama (2009; myös Saurama & Julkunen 2009) kirjoittavat. Haluan myös erityisesti nostaa esille raportoinnin, jota pidän varsinkin tutkivan sosiaalityöntekijän, ja muiden ammattilaisten, oman ammatillisen kehittymisen kannalta merkittävänä prosessin osana.
Marina Bergman-Pyykkönen
VTM
Lue pro gradu