Matela, Kari (2009) Viihtyvät ja vaihtuvat. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työssä pysymiseen ja työstä lähtemiseen vaikuttavat tekijät. Oulu: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus.
Sosiaalityön erikoistumiskoulutukseen liittyvä lisensiaatin tutkimus, Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta.
Tutkimuksen aihe
Kvantitatiivisessa kyselytutkimuksessa käsitellään lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työssä pysymiseen ja työstä lähtemiseen liittyviä yksilöllisiä, työperäisiä ja organisatorisia tekijöitä. Tutkimuskysymyksiä oli kolme: missä määrin lastensuojelun sosiaalityöntekijät haluavat vaihtaa työtä, mitkä tekijät vaikuttavat haluun pysyä työssä ja lähteä työstä ja haluavatko työstä lähtevät hakeutua sosiaalialalle vai muulle ammattialalle.
Aihe on suomalaisen sosiaalityön näkökulmasta vähön tutkittu, eikä vastaavaa kotimaista tutkimusta ennestään ole. Lähin teemallinen ja tutkimusasetelmallinen vertailukohta löytyy Ruotsista, jossa Pia Thamin (2004) tutkimus käsittelee osittain samoja kysymyksiä.
Tutkimusasetelma
Kysely toteutettiin verkkokyselynä, joka lähetettiin keväällä 2006 Helsingin, Jyväskylän, Kuopion ja Oulun kaupunkien lastensuojelussa (avo- ja sijaishuolto) toimiville sosiaalityöntekijöille ja johon vastattiin anonyymisti. Kysely sisältsi 11 teemoitettua osiota ja 129 yksittäistä kysymystä tai väittämää, ja sen runkona käytettiin QPS Nordicia (General Nordic Questionnaire for Psychological and Social Factors at Work). Osiot mittasivat työn vaatimuksia, työhön liittyviä odotuksia, työn hallittavuutta, työn ennustettavuutta, työn vuorovaikutussuhteita, lähijohtamista, organisaatiokulttuuria, työn ja yksityiselämän suhdetta, työnteon motiiveja, työtyytyväisyyttä ja työsidonnaisuutta sekä halua vaihtaa työtä.
Aineisto koostui 157 vastaajan vastauksista, ja vastausprosentti oli 73 prosenttia. Aineiston käsittely tapahtui tilastollisin jakauma- ja monimuuttuja-analyysein.
Tutkimustulokset
Tulosten perusteella 80 prosenttia lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä koki työnsä merkitykselliseksi ja tunsi olevansa sopivalla ammattialalla. Kaksi kolmesta (66 %) vastaajasta valitsisi saman ammattialan uudelleen, mikäli valinta olisi ajankohtainen. Kuitenkin yhtä moni (66 %) olisi halukas siirtymään lastensuojelusta paremmin palkattuun sosiaalialan työhön. Sen sijaan muualle siirtymistä harkitsi vain harva. Silti yli puolet vastaajista oli harkinnut ammatinvaihtoa viimeksi kuluneen vuoden aikana.
Työssä pysymiseen ja työstä lähtemiseen vaikuttivat keskeisimmin työtyytyväisyyden aste ja organisaatiokulttuuri. Työtyytyväisyyden osatekijöistä palkkaus aiheutti eniten tyytymättömyyttä. Hyväksi koettu lähijohtaminen sen sijaan vahvisti työssä pysymistä. Organisaation johtaminen, joka koettiin yleisesti epätyydyttäväksi, oli todennäköisimmin työpaikan vaihtoa kuin työssä pysymistä tukeva tekijä. Tutkimuksen tulokset olivat pitkälti yhdenmukaiset teoria- ja empiriataustaksi valitun ulkomaisen tutkimuksen kanssa.
Henkilöpoliittisesti ajatellen lastensuojelulla on käsissään sekä vakavasti otettavia uhkia että rohkaisevia mahdollisuuksia. Lastensuojelu koetaan erittäin merkitykselliseksi ja haasteelliseksi työalueeksi, jossa työntekijä voi kayttää monipuolisesti ammatillisia valmiuksiaan. Voidaan olettaa, että lastensuojelun tehtäviin hakeutuvia on vastaisuudessakin runsaasti. Koska valtaosa alalla toimivista on halukas työskentelemään alalla, tulisi pitää huolta siitä, että palkkaus, organisatorinen tuki ja työn mitoitus olisivat omiaan motivoimaan sosiaalityöntekijöitä jatkamaan lastensuojelun tehtävissä.
Mitä annettavaa tutkimuksella on käytännön sosiaalialan työlle?
Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus, siitä johtuva mittava rekrytointitarve ja näihin liittyvä laajempi problematiikka ovat tänä päivänä etenkin julkisen sektorin haasteena. Ilmiö ei ole vain suomalaisen yhteiskunnan ongelma, sillä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden rekrytoinnin ja työssä pysymisen haasteet ovat tuttuja monessa läntisen Euroopan maassa ja Yhdysvalloissa.
Suomessa työntekijöiden saatavuuden haasteet eivät ainakaan vähene suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen myötä. Henkilöpoliittisten kysymysten tutkimus ja sen perusteella tehtävät toimenpiteet ovat tärkeitä, jotta lastensuojelulle ei koituisi laadullisia haittoja ja tarpeettomia kustannuksia liian suuren työvoimavaihtuvuuden vuoksi.
Kari Matela
YTL, erikoissosiaalityöntekijä
Oulun ensi- ja turvakoti