Irene Roivainen, Jari Heinonen, Satu Ylinen (2011)
Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisuja 64.
Tutkimuksen aihe
Tutkimuksessa on tarkasteltu köyhyyttä yksinhuoltajanaisten, yksinäisten miesten ja vanhusten köyhyyskokemuksia, sekä sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta. Tilastotutkimuksen sijaan on tarkasteltu köyhyyteen liittyviä kokemuksia.
Tulokset
Tuloksista käy ilmi, että sosiaalityöntekijät ovat sitä mieltä, että selvitäkseen tukiviidakossa asiakkailla - esimerkiksi yksinhuoltajanaisilla - pitäisi olla henkilökohtainen koordinaattori, jonka luokse voisi mennä katsomaan, mitä apua tarvitsee ja mitä tukia voisi hakea.
Yksinhuoltajanaiset sinnittelevät eri-ikäisten lastensa kanssa toimeentulovaikeuksien keskellä vuodesta toiseen, saamatta riittävästi apua. Turhauttavat asiointikokemukset johtavat palveluiden alikäyttöön ja luopumiseen jopa omista perusoikeuksista.
Yksinäiset miehet ehdottavat syrjäytymiskierteen ehkäisemiseksi mahdollisuutta kouluttautua uuteen ammattiin sekä ammatillista ja yksilöllisesti räätälöityä kuntoutus- ja tukipalvelujen ketjua.
Miehet esittävät myös yhden luukun periaatetta vaihtoehtona nykyiselle, huonosti toimivalle Bermudan kolmiolle: työmarkkinatuki – asumistuki – toimeentulotuki.
Sosiaalialan ammattilaiset puhuvat useammin kuin vanhukset itse köyhyydessä elämisen häpeästä ja huolesta joutua ”kunnan elätiksi”. Siksi vanhukset eivät hae apua eivätkä ota sitä vastaan.
Tutustu tutkimukseen