Satu Ylinen ja Sari Rissanen (2004) Asiantuntijuus gerontologisessa sosiaalityössä. Gerontologia 18 (3), 200-206.
Tutkimusaihe
Artikkelissa kuvataan, mitä gerontologisen sosiaalityön asiantuntijuus on ja miten sitä käytetään moniammatillisessa vanhustyössä. Tutkimus kuvaa sosiaalityön roolia vanhusasiakkaiden tarpeisiin vastaamisessa.
Tutkimusasetelma
Gerontologisen sosiaalityön sisältö ja sijoittuminen vanhuspalveluihin on Ylisen ja Rissasen mukaan yhä epäselvä. Tutkijat tuovat esiin, että myös sosiaalityö itsessään kamppailee yhä professionaalisuuden kriteereiden kanssa ja pohtivat, onko sosiaalityöllä olemassakaan vain sille ominaista asiantuntijuutta. Koska vanhusten parissa työskentelee lukuisia eri ammattiryhmiä, on tärkeää tutkia gerontologista sosiaalityötä eri ammattiryhmien työn yhteensovittamiseksi. Ylisen ja Rissasen tutkimuksen aineistona ovat terveydenhuollossa vanhusasiakkaiden kanssa työskentelevien 11 sosiaalityöntekijän haastattelut.
Tutkimustulokset
Gerontologisen sosiaalityön pääasiallisena sisältönä haastatellut kuvasivat pääsääntöisesti vanhusasiakkaiden ja heidän omaistensa tukemisen sekä koti- ja laitoshuollosta vastaavien ammattilaisten konsultoinnin. Tavoitteena työssä pidettiin vanhusasiakkaan toiveisiin vastaamista, heidän äänensä kuulemista ja asiansa ajamista.
Ylisen ja Rissasen mukaan haastattelut osoittavat, että gerontologisen sosiaalityön asiantuntijuus jakautuu yleisen sosiaalityön formaaliin asiantuntijuuteen (sosiaalipalvelujärjestelmää sekä asiakkaiden oikeuksia koskeva tieto) ja menetelmä-asiantuntijuuteen (yleinen menetelmätieto, mm. vuorovaikutussuhteen luomisesta, haastatteluista ja verkostoitumisesta).
Gerontologisessa sosiaalityössä tärkeää on kuitenkin erityisasiantuntijuus, joka formaalissa muodossa keskittyy tietoon vanhenemisesta sekä vanhuuden vaikutuksista. Esimerkkinä menetelmällisestä asiantuntijuudesta gerontologisessa yhteydessä mainitaan muistelumenetelmä, jonka avulla vanhuksen menneisyydestä etsitään vahvuuksia, jotka tukevat henkilön selviytymistä. Ylisen ja Rissasen mukaan nämä asiantuntijuudet yhdistyvät usein käytännössä asiakkaiden erilaisilla elämänalueille ilmenevien tarpeiden hahmottamiseksi. Haastateltavien mielestä sosiaalityöllä oli omaa, erityistä asiantuntijuutta, joka nousee esiin toimittaessa moniammatillisessa työyhteisössä.
Mitä annettavaa tutkimuksella on käytännön sosiaalialan työlle?
Tutkimus antaa gerontologista sosiaalityötä tekeville työkaluja pohtia omaa asiantuntijuuttaan ja sen erityisyyttä. Onko tarpeen analysoida gerontologista sosiaalityötä tai korostaa sen erityisyyttä? Ylinen ja Rissanen sanovat gerontologisen sosiaalityön tarvitsevan erikoistumista. Artikkelin avulla voi pohtia, mikä omassa työssä erottaa sen ”tavallisesta” sosiaalityöstä tai korostaa omanlaisuutta esim. suhteessa terveydenhuollon ammattilaisiin? Mikä on gerontologisen sosiaalityön paikka terveys- ja sosiaalipalveluissa? Miksi asiantuntijuuskeskustelu herättää hämmennystä sosiaalityöntekijöissä?
Anu Autio
Sosionomi, kasvatustieteen ylioppilas, korkeakouluharjoittelija
THL, Sosiaaliportti
Artikkeli on luettavissa sähköisesti osoitteessa (edellyttää käyttöoikeuden):
http://elektra.helsinki.fi/se/g/0784-0039/18/3/asiantun.pdf