Mirkka Danielsbacka (2010) Perhe, asenteet ja auttaminen. Näkökulmia perhesukupolvien väliseen vuorovaikutukseen.
Pro gradu. Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos.
Tutkimuksen aihe
Mirkka Danielsbacka tarkastelee tutkimuksessaan perhesukupolvien välistä vuorovaikutusta. Tutkimus käsittelee erittäin ajankohtaista ja tärkeää aihetta eli evoluutioteorian soveltamista perhetutkimuksessa.
Tutkimusasetelma
Tutkimuksen pääkysymyksenä on: Mitkä tekijät ovat yhteydessä perhesukupolvien välillä annettuun apuun nyky-Euroopassa? Alakymyksinä ovat: Millaisia suomalaisten auttamisasenteet ovat? Kenen lapsenlapsiin eurooppalaiset isovanhemmat investoivat? Miten sosiologista ja evoluutiopsykologista perhetutkimusta voi yhdistää? Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiologinen perhetutkimus, evoluutioteoreettinen perhetutkimus sekä hyvinvointivaltioon liittyvä tutkimus.
Tutkimus sisältää viisi itsenäistä osa-artikkelia sekä yhteenvetoluvun. Yhteenvetoluvussa käsitellään tutkimuksen tavoitteita, teoreettista viitekehystä sekä keskeisiä tuloksia. Kahdessa osa-artikkelissa (artikkelit III ja IV) käsitellään tutkimuskirjallisuuden perusteella sitä, miksi evoluutioteoreettisen perhetutkimuksen tunteminen olisi sosiologeille hyödyllistä. Kahdessa osa-artikkelissa (artikkelit I ja II) käytetään Sukupolvien ketju -hankkeessa kerättyä suurten ikäluokkien lomakehaastatteluaineistoa (n=1115) ja yhdessä (artikkeli V) Survey of Health Ageing and Retirement in Europe -hankkeessa kerättyä lomakehaastatteluaineistoa (n=33281). Kolmessa viimeisenä mainitussa artikkelissa käytetään kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä: ristiintaulukointeja, korrelaatioita, vakioituja keskiarvovertailuja ja logistista regressioanalyysia.
Tutkimustulokset
Ensimmäisessä artikkelissa kysytään kenellä – perheellä vai yhteiskunnalla – tulisi suurten ikäluokkien mielestä olla vastuu vanhusten taloudellisesta tukemisesta, käytännön auttamisesta ja hoivasta. Teoreettinen viitekehys perustuu suuria ikäluokkia ja hyvinvointivaltioon liittyviä asenteita käsitteleviin tutkimuksiin. Suuret ikäluokat mieltävät kaikkien kolmen avun muodon kohdalla vastuun ensisijaisesti yhteiskunnalle tai sekä perheelle että yhteiskunnalle. Pääasiassa tai yksinomaan perheen vastuuksi vanhusten auttamisen ja tukemisen mieltää hyvin harva.
Toisessa artikkelissa tarkastellaan asenteiden ja annetun avun yhteyttä. Artikkelissa hyödynnetään sosiologisen ja hyvinvointivaltioon liittyvän tutkimuksen ohella evoluutioteoreettista näkökulmaa. Valtaosa suurista ikäluokista ei miellä pienten lasten hoitamista isovanhempien velvollisuudeksi, mutta he antavat silti paljon satunnaista lastenhoitoapua. Kolmannessa artikkelissa osoitetaan yhden esimerkkitutkimuksen avulla puhtaasti konstruktivismiin kiinnittyvän perhetutkimuksen heikkoudet. Neljännessä artikkelissa tarkastellaan evoluutioteoreettisesta näkökulmasta, miksi isovanhemmat eroavat toisistaan.
Viidennessä artikkelissa testataan kolmea evoluutioteoreettista hypoteesia, jotka kytkeytyvät isyyden epävarmuuteen ja oletukseen siitä, että isovanhemmat investoivat varmimpaan jälkeläiseensä. Hypoteesien mukaan 1) Äidin äidit hoitavat lapsenlapsia eniten, äidin isät toiseksi eniten, isän äidit kolmanneksi eniten ja isän isät vähiten, 2) Äidin isät ja isän äidit hoitavat lapsenlapsia yhtä paljon, mikäli isän äideillä ei ole varmempaa investointikohdetta eli lapsenlapsia tyttären kautta, 3) Isoisät hoitavat tyttärensä lapsia useammin kuin poikansa lapsia. Artikkelin tulokset tukevat kaikkia kolmea evoluutioteoriaan pohjaavaa hypoteesia.
Danielsbacka tiivistää tutkimuksensa tuloksen seuraavasti: "Lopputuloksena on, että evolutiivinen tulkintakehys toimii samanaikaisesti perinteisten sosiologisten selitysmallien kanssa, kun näitä käytetään eri tasoilla operoivina selityksinä. Kun molempia selitysmalleja verrataan metatasolla, evolutiivinen käsitys perhesukupolvien välisen auttamisen syistä on relevantimpi. Tutkimus osoittaa, että evoluutioteoreettisen lähestymistavan hyödyntäminen (perhe)tutkimuksessa on erittäin tärkeää."
Mitä annettavaa tutkimuksella on käytännön sosiaalialan työlle?
Tutkimus tuottaa uudenlaista ymmärrystä perhesuhteiden dynamiikasta. Niiden ymmärtäminen on tärkeää kaikille sosiaalialalla työskenteleville.
Antti Tanskanen
Tohtorikoulutettava
Helsingin yliopisto
Lue koko pro gradu artikkeleineen