Laitila Maija (2010) Pannaan paremmaksi. Kahden yhteistoiminta-alueen johtavien sosiaali- ja terveystoimen viranhaltijoiden ajatuksia kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta kotihoidossa.
Sosiaalityön erikoistumiskoulutukseen liittyvä lisensiaatin tutkimus, hyvinvointipalveluiden erikoisala. Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta.
Tutkimuksen aihe
Tutkimuksessa selvitetään mitkä seikat vaikuttavat kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyvään kotihoidon seudullistamiseen. Tutkimuskysymyksinä ovat, millaisia vahvuuksia ja heikkouksia ja toisaalta mitä mahdollisuuksia ja uhkia seudullisessa kotihoidossa nähdään. Tutkimusaihe on ajankohtainen, eikä sitä ole vielä paljoa tutkittu.
Tutkimusasetelma
Tutkimusmetodina käytettiin fokusryhmähaastatteluja, jotka kohdistettiin sosiaali- ja terveystoimen johtaville viranhaltijoille (N=23). Haastatteluteema perustui SWOT -analyysiin, jossa ilmiötä tarkasteltiin BSC -tuloskortin näkökulmista. Aineiston analyysi suoritettiin yhdistetystä aineistosta, josta haettiin samankaltaisuuksia. Aineiston analyysi aloitettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja analyysin edetessä mukaan tuotiin teoriaohjaavaa otetta.
Tutkimustulokset
Seudullisesti järjestetty kotihoito on keino turvata palvelut kasvavalle asiakasmäärälle asiakaslähtöisesti ja kustannustehokkaasti. Palveluprosessien kehittäminen rajoja ylittäviksi ja sujuvasti toisiaan leikkaaviksi edistää tehokasta palvelutuotantoa. Tasapuolinen ja oikeudenmukainen sekä muutoksen hallitseva johtaminen on avainasemassa organisaatiomuutoksessa.
Seudullisen kotihoidon onnistuminen saattaa estyä tai hidastua, mikäli palveluprosesseja ei saada toimimaan tehokkaasti toisiaan tukien ja kustannuksia hilliten. Myös sosiaali- ja terveystoimen erilaisten toimintakulttuurien jääminen käytäntöön pitää yllä jännitteitä ja aiheuttaa ristiriitoja henkilöstön keskuudessa. Muutosjohtamisen epäonnistuminen lisää työtyytymättömyyttä ja heikentää henkilöstön työhyvinvointia.
Aineistossa on nähtävissä tavoite palvelujen markkinaperusteisesta järjestämisestä ja vastuun siirtämisestä asiakkaille itselleen sekä aavistus hallinnon kasvamisesta. Vaikka gerontologinen sosiaalityö on palvelu, joka tukee vanhuksen elämää, eivät sen tarve ja asema nousseet keskusteluun missään fokusryhmässä. Tämä panee pohtimaan kertooko sosiaalityön osuuden puuttuminen jotain vanhuspalvelujen nykyisestä sisällöstä. Ovatko vanhuspalvelut pelkästään päivittäiseen hoivaan ja huolenpitoon suuntautunutta medikalisoitunutta palvelua, jossa sosiaalinen aspekti jää ottamatta huomioon?
Mitä annettavaa tutkimuksella on käytännön sosiaalialan työlle?
Tutkimus kuvaa sosiaali- ja terveystoimen johtavien viranhaltijoiden käsityksiä kotihoidon seudullistamisesta sekä tunnistaa sitä mahdollisesti edistäviä tai estäviä tekijöitä. Toiminnan kehittämistä rajoittavien raamien ja sääntöjen tunnistaminen ja huomioon ottaminen edistää palvelurakennemuutosta ja yhteisen toimintakulttuurin muodostumista. Tästä lähtökohdasta tutkimus on hyödynnettävissä kotihoidon seudullista palvelurakennetta suunniteltaessa, kehitettäessä ja toimeenpantaessa. Gerontologisen sosiaalityön puuttuminen aineistosta antaa aihetta vahvistaa sen asemaa vanhuspalveluissa.
Maija Laitila
YTM, tulosyksikköjohtaja
Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymä