Satu Ylinen (2008) Eettiset ongelmat gerontologisen sosiaalityön "välitiloissa".
Janus 16 (2): 112--126.
Tutkimuksen aihe
Artikkelin aihe on gerontologiseen sosiaalityöhön liittyvät eettiset kysymykset ja sosiaalityön paikka vanhustyössä. Eettiset ongelmat näyttäisivät olevan monella tapaa läsnä, ja sosiaalityön paikoiksi muodostuvat erilaiset välitilat.
Tutkimusasetelma
Artikkelissa etsitään vastausta siihen, millaisia eettisiä ongelmia sosiaalityöntekijät kohtaavat työssään ja miten nämä vaikuttavat sosiaalityön paikkaan vanhustyössä. Aineisto koostuu vanhusasiakkaiden kanssa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden haastatteluista, sähköpostiviesteistä ja tutkimushankkeiden yhteydessä tehdyistä kyselyistä. Saatu aineisto on analysoitu sisällönanalyysiä käyttäen.
Tutkimustulokset
Tutkimus osoittaa, että vanhusten kanssa työskentelevät sosiaalityöntekijät pohtivat paljon eettisiä kysymyksiä. Niihin liittyvät ongelmat voi jakaa kolmeen eri kategoriaan eli 1) palvelujen tarjontaan, 2) asiakkaiden osallisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen ja 3) ammatillisuuteen ja ammatilliseen toimintaan liittyviin eettisiin ongelmiin. Nämä aiheuttavat sosiaalityöntekijöille ristiriitaisia tilanteita, joissa he joutuvat tekemään vaikeita päätöksiä ja usein ratkaisemaan kahden yhtä ei-toivotun vaihtoehdon välillä. Näyttäisi siltä, että sosiaalityön asiantuntijuus joutuu myös väistymään muiden vahvempien asiantuntijuuksien tai pakottavien sosiaalityön eettisten periaatteiden vastaisten reunaehtojen vuoksi.
Palvelujen tarjonnan osalta eettiset ongelmat liittyvät palveluresurssien niukkuuteen, mikä estää monella tapaa sosiaalityöntekijöitä hoitamasta työnsä keskeisiä alueita. Tällaisessa tilanteessa esimerkiksi vanhusasiakasta siirrellään toistuvasti hoitopaikasta toiseen. Nämä tilanteet ovat tutkimuksen aineiston perusteella toistuvasti läsnä vanhustyön arjessa. Resurssipula ja niukkuus asettavat tällöin sosiaalityön havaitun avuntarpeen ja olemassa olevien auttamismahdollisuuksien väliseen tilaan.
Asiakkaiden osallisuus ja itsemääräämisoikeus sosiaali- ja terveydenhuollossa näyttäisi olevan rajallinen. Selkeimmin tämä nousee esille tutkimuksen mukaan vanhuksen hoitopaikasta kotiuttamista koskevissa pohdinnoissa. Asiakkaan osallisuus ja itsemääräämisoikeus sivuutetaan myös tilanteissa, joissa vanhusta autetaan, vaikkei hän itse koe apua tarvitsevansa. Molemmissa esimerkeissä omaisten rooli on merkittävä ja he joutuvat helposti moraalisen ongelman eteen, toisin sanoen he kokevat moraaliseksi velvoitteekseen vanhuksen hoitamisen. Sekä aineiston että aikaisempien tutkimusten perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että vanhusten hoidosta vastaavia omaisia on vain vähän ja he itsekin ovat usein huonokuntoisia. Siitä huolimatta he kantavat suurimman osan vanhuksen hoitovastuusta. Sosiaalityöhön syntyy kaksoisasiakkuuksia ja tilanteita, joissa sosiaalityö asemoituu vanhusasiakkaan ja hänen omaistensa väliseen tilaan.
Ammatillisuuden ja ammatillisen toiminnan suhteen eettiset ongelmat näyttävät osoittavan, että sosiaalityön eettiset periaatteet ja käytännön toiminta ovat ristiriidassa keskenään. Artikkelissa esitettävät esimerkit luovat kuvan sosiaalityöstä, jolle ovat luonteenomaisia epävarmuus ja epävarmuudessa tehtävät päätökset sekä tasapainottelu äärimmäisten vaihtoehtojen (liiallinen puuttuminen ja liian vähäinen puuttuminen) välillä. Yhtenä äärimmäisenä toimenpiteenä tulee esiin edunvalvojan määrääminen vanhukselle, jolloin vanhuksen toiveet voivat jäädä huomiotta ja omaisten toiveet huomioidaan. Sosiaalityön voi nähdä myös jonkinlaisena sillanrakentajan roolissa vanhusasiakkaan ja omaisten välillä. Tutkijan mukaan sosiaalityön asiantuntijuutta ei kuitenkaan hyödynnetä riittävästi moniammatillisissa työryhmissä
Mitä annettavaa tutkimuksella on sosiaalialan työlle?
Vaikka sosiaalityö on toimintaa, jossa eettiset kysymykset ovat keskeisessä asemassa, on niitä toistaiseksi gerontologisen sosiaalityön näkökulmasta pohdittu vain vähän. Artikkeli on siis tärkeä puheenvuoro tähän keskusteluun ja osittaa, että eettiset ongelmat ovat arkipäivää vanhusten palveluissa. Tutkija tarjoaa sosiaalityöntekijöille sillanrakentajan roolia ja näkee siinä eettisen asiantuntijuuden mahdollisuuden. Itselleni herää kuitenkin kysymys, miten sosiaalityöntekijä voi ylipäätään harjoittaa eettistä asiantuntijuutta sellaisissa moniammatillisissa organisaatioissa ja työryhmissä, joissa sosiaalityön ammatillisesta näkökulmasta katsottuna toteutetaan ”eettisesti arveluttavaa vanhuspolitiikkaa” ja joka pahimmillaan vaikuttaa vanhusten ”kaltoin kohtelulta” (lainatut termit tukijan). Tutkijankin mukaan se on vaikeaa. Hänen mukaansa onkin tärkeää tiedostaa, että vanhusten näkeminen elämänvaiheensa vuoksi vähään tyytyvinä ylläpitää stereotyyppistä vanhuuskäsitystä ja vaarana on tällöin palvelujen niukkuuden legitimoiminen. Gerontologista sosiaalityötä tekeville tarjoutuu tässä muitakin tutkijan ehdottamia rooleja eli viestinviejä ja vapaustaistelija.
Kirsi Nousiainen
VTT, erikoistutkija
Socca