Outi Välimaa (2008) Oikeutetusti työtön? Neuvottelu pitkäaikaistyöttömien ryhmän leimatusta jäsenyydestä.
Teoksessa Irene Roivainen, Marianne Nylunf, Riikka Korkiamäki ja Suvi Raitakari (toim.) Yhteisöt ja sosiaalityö. Kansalaisen vai asiakkaan asialla? Jyväskylä: PS-kustannus.
Tutkimusaihe
Tutkimuksessa tarkastellaan erään pitkäaikaistyöttömille suunnatun projektin asiakkaiden puheen avulla yhteisöön liittymistä. Projekti on esimerkki työttömien aktivointipolitiikan pyrkimyksistä, joiden tarkoituksena on ehkäistä syrjäytymistä kokoamalla yhteiskunnan reunalle pudonneita työttömiä yhteen, poistaa näin yksinäisyyttä ja korvat työyhteisön ulkopuolelle jäämistä.
Tutkimusasetelma
Tutkimuksessa etsitään vastausta siihen, miten työttömänä olevat ihmiset puhuvat itsestään suhteessa yhteiskunnan heille tarjoamaan pitkäaikaistyöttömien ryhmään. Aineistona ovat kahdentoista pitkäaikaistyöttömille suunnatun kurssin asiakkaan haastattelut. Haastateltavat ovat iältään 36 – 59 -vuotiaita ja olleet työttöminä 2 –11 vuotta. Haastattelut tehtiin vuonna 2003.
Tutkija kertoo käyttävänsä analyysissä jäsenkategoria-analyysiä. Metodia voidaan käyttää, kun halutaan selvittää, miten ihmiset puheessaan luokittelevat ja kuvailevat sosiaalista todellisuutta. Taustalla on ajatus siitä, että kategorioiden avulla ihmiset rutiininomaisesti kuvaavat itseään ja muita suhteessa johonkin joukkoon. Sijoittaessaan itsensä johonkin tiettyyn luokkaan, henkilö asettaa itsensä valitun luokan jäseneksi. Tämä puolestaan rakentaa samalla valitsijan identiteettiä kyseisen kategorian jäsenyyden kautta.
Tutkimustulokset
Tutkimuksessa tuodaan esiin, että pitkäaikaistyöttömyyteen liitetään kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti vahva negatiivinen leima. Haastatellut asiakkaat puhuvat omasta työttömyydestään ikään kuin muiden silmin ja luokitukset ovat selvästi kielteisiä ja leimattuja, kuten esimerkiksi ”luuseri”, ”huonompi” ja ”B-luokan kansalainen”. Työttömyydestä vallitseviin yleisiin käsityksiin liitetään esimerkiksi ajatus, että työttömässä ihmisessä täytyy olla jotain vikaa.
Pitkäaikaistyöttömät joutuvat kamppailemaan ryhmään yleisesti liitettävää leimaa vastaan. Haastattelupuheessaan projektin asiakkaat kävivät tutkijan mukaan neuvotteluja muiden ja oman näkemyksensä välillä. Suuri osa tästä puheesta on ikään kuin vastapuhetta kulttuuriselle negatiiviselle leimalle. Tämä vastapuhe tuotetaan itselle valittujen uusien kategorioiden jäsenyyksien avulla. Paikantamalla itsensä muiden kategorioiden jäsenyyksiin puhujat samalla oikeuttavat elämäntilanteensa työttömänä. Haastattelupuheesta löytyy esimerkiksi sellaisia kategorioita, kuin ”olin ennen kova työntekijä” tai kun haastateltava kertoo, että on tehnyt töitä koko ikänsä.
Haastatteluissa syntyneissä elämäntarinoissa projektin asiakkaat tekevät selvän eron elämälle ennen työttömyyttä ja sen jälkeen. Työttömyyden alkamiseen liittyy jonkinlainen elämän käännekohta, kuten mielenterveysongelmat, fyysinen sairaus, avioliiton päättyminen, päihteidenkäyttö tai jokin muu elämän vaikeus. Nämä ovat sellaisia elämäntapahtumia, jotka voivat tehdä työttömän nykyisen elämäntilanteen ymmärrettäväksi ja samalla haastateltavat rakentavat itselleen jäsenyyttä kenties vähemmän leimattuun kategoriaan.
Valtaosa haastatelluista arvosti työnteon erittäin tärkeäksi ja ilmaisi halunsa olla yleisesti hyväksytty ahkerana työntekijänä. Työttömyys koettiin vaikeaksi, koska sillä on kulttuurisesti niin negatiivinen leima. On siten ymmärrettävää, että projektin asiakkaat pyrkivät löytämään itselleen muita vähemmän leimattujen kategorioiden jäsenyyksiä ja tutkijan mukaan haastattelupuhe sisälsi paljon puhetta, jossa työttömyyttä oikeutettiin sairaudella tai huonolla kunnolla. Toinen tällainen paljon esiintynyt oikeutuspuhe liittyi ikään.
Muita tapoja vastustaa negatiivista leimaa on esitellä itsensä aktiivisena liikuntaa harrastavana ja kunnostaan huolta pitävänä ihmisenä tai tekemällä toisille hyödyllistä toimintaa, kuten toimimalla tukihenkilönä tai vapaaehtoistyössä. Näiden avulla on mahdollista liittää itsensä lähemmäs työssä käyvän, kunnon ihmisen kategoriaa.
Mitä annettavaa tutkimuksella on sosiaalialan työlle?
Tutkimuksen keskeinen tulos on, että ulkoapäin tarjotut jäsenyydet institutionaalisissa ryhmissä eivät kiinnitä asiakkaita toimintaan. Pitkäaikaistyöttömille tarkoitetussa projektissa yritettiin luoda yhteisöllistä verkostoa työttömyyden kautta ja asiakkaille tarjottiin esimerkiksi laihdutus- ja liikuntaryhmää, linnunpönttöjen tekemistä ja kaatopaikan jätteiden lajittelua. Monet asiakkaista keskeyttivätkin projektin.
Asiakkaat itse vastustivat puheessaan passiivisen työttömän negatiivista leimaa, jota tutkijan mukaan nykyisin vallitseva työttömien aktivointipolitiikka ylläpitää ja vahvistaa. Tutkija ihmetteleekin suomalaisen yhteiskunnan edelleen vahvaa palkkatyön ensisijaisuuteen kytkeytyvää kulttuuria. Hän kiinnittää huomiota oikeutetusti siihen, että työttömyydellä on niin vahva negatiivinen leima ja että ymmärrys myös köyhiä kohtaan on vähentynyt.
Tutkimus tukee ajatusta, että ihmiset kiinnittyvät helpoimmin luonnollisiin yhteisöihin. Olisiko pitkäaikaistyöttömien ja kenties muidenkin työelämästä erilaisin syin pitkään poissa olleiden aktivoinnissa entistä enemmän tuettava omaehtoista toimintaa viranomaisten valmiiksi suunnittelemien vaihtoehtojen sijaan.
Kirsi Nousiainen
VTT, erikoistutkija
Socca