Sosiaalihuollon tavoitteena on sekä tukea ihmisten toimintakykyä että heidän osallisuuttaan tasa-arvoisina ja täysivaltaisina yhteiskunnan jäseninä. Jokaisella kansalaisella tulisi siis olla mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään toimintakyvystä riippumatta, kaikissa elämän vaiheissa. Nouseeko toimintakyvyn tukeminen, työuran varmistaminen ja työelämässä olevien hyvinvointi yhteiskunnan arvomaailmassa kuitenkin tasa-arvoa ja osallisuutta tärkeämmiksi?
Yhteiskunnan vastuun rajat jäävät nykyisessä sosiaalihuollon lainsäädännössä viime kädessä palvelun järjestäjän harkittavaksi. Harkintaan vaikuttavat arvojen lisäksi paikalliset olosuhteet ja käytössä olevat voimavarat. Rajanveto oman vastuun ja yhteiskunnan tuen välillä koituu usein päihdeongelmaisen henkilön tappioksi. Päihdeongelmainen saattaa usein jäädä ilman laadukkaita, ihmisarvoisen elämän mahdollistavia palveluja ja tukea, vaikka ne kuuluvatkin yleisenä periaatteena nykyiseen sosiaalihuollon lainsäädäntöön, eikä niiden tulisi olla työstatuksesta tai ongelman vaikeusasteesta riippuvaisia.
Vaikeasti päihdeongelmaiset ovat usein syrjäytyneitä ja heidän voimavaransa omien oikeuksiensa puolustamiseen ovat vähäiset. Kanteluita päihdehuollon puutteellisista palveluista tehdään vain vähän. Päihdeongelmaisiin liittyvä stigma ajaa päihdeongelmaiset palveluiden marginaaliin, vaikka he itse asiassa tarvitsisivat tuekseen positiivista diskriminaatiota päästäkseen niiden piiriin. Heidän hyvinvointinsa edellyttäisi vahvemmin kiinnipitävää ja huolta pitävää työotetta, enemmän etsivää työtä ja matalakynnyksisiä palveluita.
Päihdetyössä ehkäisevän työn ja hyvinvoinnin edistämisen tulee olla ensisijaista suhteessa korjaaviin toimenpiteisiin. Varhaisen, ennaltaehkäisevän tuen ja avun tulisi tavoittaa yksittäiset henkilöt ja myös päihdeongelmaisten läheiset, perheet ja erityisesti lapset. Yksilö-, lähisuhde- ja yhteisötasolla ehkäisevä päihdetyö edellyttää nykyistä laajempaa päihdeongelmiin liittyvien ilmiöiden ymmärrystä.
Miten lainsäädäntöä uudistettaessa voidaan varmistaa vakavasti päihdeongelmaisille ja syrjäytyneille kansalaisille osallisuus tasa-arvoisina ja täysivaltaisina yhteiskunnan jäseninä? Stigmaan ja tiedon puutteeseen liittyvään syrjintään on vaikea puuttua normeja tiukentamalla eivätkä valmiiksi syrjäytyneet henkilöt usein kykene huolehtimaan lakisääteisten oikeuksiensa toteutumisesta tai antamaan palautetta puutteista. Sosiaalihuoltolain tavoitteeksi tulisi ottaa vaikuttaminen yleiseen sosiaalihuoltoa ja sen asiakaskuntaa koskevaan ajatteluun ja arvomaailmaan. Sosiaalisiin oloihin, palveluihin ja osallisuuteen kohdistuvan toiminnan vaikutuksia olisi välttämätöntä systemaattisesti seurata ja arvioida, jotta toimintaa voidaan kehittää lainsäädännön tarkoittamaan suuntaan.
Maria Vuorilehto
lääkintöneuvos
sosiaali- ja terveyspalveluosasto, STM
Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän jäsen
Keskustele aiheesta