Nykyisessä sosiaalihuoltolaissa on kohtuullisen hyvin määritelty sosiaalihuollon tarkoitus. Ongelmana on ollut se, että sen käytännön soveltaminen on painottunut yksilökeskeiseen toimintaan ja palveluihin. Ihmisten ajatusmaailmassa turvallisuus ja toimintakykyisyys ovat kytkeytyneet siihen, saavatko he palveluja, kun todellisuudessa sosiaaliset olot saattavat vaikuttaa ihmisten turvallisuuteen ja toimintakykyisyyteen paljon ratkaisevammin. Laajan hyvinvointivastuun näkökulma ei ole päässyt esille.
Yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan suhde sisältää vastuita ja velvollisuuksia, mutta olennaista on myös vuorovaikutus. Rakenteiden pitää tukea yhteisön toimintaa ja kannustaa ihmisiä osallistumaan yhteisönsä toimintaan. Lisäksi tarvitaan palveluita, jotka tukevat arjen sujumista. Kun sosiaalinen näkökulma on mukana kaikessa kunnan toiminnassa, luodaan edellytyksiä toimivalle yhteisöllisyydelle ja kuntalaisten arkea tukeville palvelukokonaisuuksille. Tämä on pitkällä aikavälillä kestävää kehitystä ja myös taloudellisesti välttämätöntä.
Uudessa sosiaalihuollon laissa näkisinkin mielelläni kolme tasoa: ensin määriteltäisiin hyvinvoinnin yleiset edellytykset, toiseksi erityinen toiminta hyvinvoinnin edistämiseksi ja kolmanneksi velvoitteet hyvinvoinnin seurantaan ja arviointiin sekä sen edellyttämään tiedon tuotantoon.
Erityinen toiminta hyvinvoinnin edistämiseksi sisältäisi niin sosiaalihuollon neuvonnan, ohjauksen kuin palvelutkin. Lisäksi se sisältäisi selkeät velvoitteet sektorirajat ylittävään yhteistyöhön muiden muassa koulun, terveydenhuollon sekä kulttuurista, asumisesta ja fyysisestä ympäristöstä vastaavien kanssa. Sosiaalialalla toimivat tunnistavat hyvin esimerkiksi sen, miten sosiaaliset syyt vaikuttavat terveyteen ja terveys sosiaalisiin tekijöihin tai miten jo päivähoidossa on voitu tunnistaa lapsen tulevaa kielteistä kehitystä osoittavia tekijöitä.
Sosiaalisiin oloihin, palveluihin ja osallisuuteen kohdistuvan toiminnan ohella olisi välttämätöntä velvoittaa toiminnan vaikutusten jatkuvaan seurantaan ja arvioimiseen, jotta tiedetään, miten eri väestöryhmillä menee. Näin muodostuvaa tietoa on myös hyödynnettävä.
Sosiaalihuoltolailla on ollut tavoitteena vaikuttaa myös yleiseen sosiaalihuoltoa ja sen asiakaskuntaa koskevaan ajatteluun. Tämä tehtävä on edelleen tärkeä esimerkiksi normaalisuuden periaatteen toteuttamiseksi. Nyt tavoitteena voisi olla viestittää myös kansalaisten omasta mahdollisuudesta vaikuttaa yhteisöönsä ja sitä kautta omaan ja lastensa tulevaisuuteen. Tämä ei sulje pois sitä, että eri väestönosien ja ikäryhmien oikeudet palveluihin on turvattava samantasoisesti.
Olen vahvan sosiaalihuollon yleislain kannattaja. Vaihtoehtoinen erillislakeja korostava linja kaventaisi sosiaalihuoltolakia köyhäinhoitolain suuntaan ja yhteiskunnan palvelujen painottumista ongelmia korjaaviksi edellytyksiä luovan ja syrjäytymistä ehkäisevän painotuksen sijaan.
Sosiaalisten olojen kehittämisen ja osallisuuden edistämisen näkökulmasta uuden lain nimi voisi hyvin olla laki sosiaalisista investoinneista!
Alpo Komminaho
Huoltaja-säätiön hallituksen puheenjohtaja
Huoltaja-säätiön lausunto väliraportista
Kirjoittaja on sosiaalihuoltolain uudistamisen työryhmän jäsen.
Keskustele ja kommentoi lakiuudistusta