Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistaminen herättää runsaasti kysymyksiä

Voidaanko sosiaalisia ongelmia ehkäistä ja miten tätä ohjataan lainsäädännöllä? Millaista hoivaa haluamme 2020-luvun Suomessa? Onko jokaisella ihmisellä kaikissa elämänvaiheissa oikeus turvattuun, normaaliin arkeen? Miten sosiaalihuolto vahvistaa omaa rooliaan ja asiantuntemustaan sosiaalisten kysymysten ratkaisemiseksi?

Tässä muuta olennainen kysymys, jotka nousevat esille kun sosiaalihuollon lainsäädäntöä uudistetaan. Laajapohjainen työryhmä antoi toukokuussa väliraportin periaatelinjauksista. Nyt on keskustelun aika.

Miten julkinen talous kestää?

Valtionvarainministeriö julkaisi helmikuussa 2010 katsauksen otsikolla Julkinen talous tienhaarassa, Finanssipolitiikan suunta 2010-luvulla. Raportti nosti esille keskustelun julkisen talouden kestävyysvajeesta. Kevään talouspoliittinen keskustelu on maailmantalouden kriisi selkänojanaan maalaillut erilaisia näkymiä hyvinvointipolitiikan suunnasta. Perusviesti näyttää olevan, että meillä ei olisi varaa nykyisenkaltaiseen hyvinvointiin.

Onko todella näin? Eikö olisi mahdollista ajatella myös niin, että Suomen kokemus hyvinvointipolitiikan rakentamisesta todistaa sen, että kestävän talouden edellytys on yhteiskunnan sosiaalinen eheys. Voisiko jopa ajatella, että talouden suhdanteet tulevat ja menevät, mutta meidän tulevaisuuden suurimmat riskit liittyvätkin sosiaaliseen repeytymiseen. Myös kansainväliset kokemukset puhuvat sen puolesta, että yhteiskuntien voima ja ”kilpailukyky” laajassa mielessä riippuvat siitä kuinka vahvoja sen yhteisöt ovat sosiaalisesti ja kuinka suuri luottamus ihmisten kesken vallitsee.

Näitä ja monia muita asioita on pohdittu sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamisryhmässä. Työryhmän väliraportti on laajalla lausuntokierroksella.

Paras-hanke vauhdittaa lakiuudistusta

Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamisesta on käyty keskustelua jo pitkään. Erityisen tilauksen tälle teki Paras-uudistus, mikä edellyttää myös sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön sisällöllistä pohdintaa. Paikallistasolla tapahtuneet merkittävät muutokset edellyttävät myös sen pohdintaa, mikä on kansallisen ohjauksen rooli.

Pääosa sosiaalihuollon lainsäädännöstä on nojautunut 70- ja 80 -lukujen ajatteluun ja on selvää, että kansainvälistyvässä EU-Suomessa tarvitaan toisenlaista ohjausta. Lainsäädäntö on tietenkin vain yksi ohjauskeino. Tärkeitä ovat myös rahoituskanavat, tutkimus- ja kehittämistyö, asiantuntijoiden koulutus jne.

Mitä lainsäädäntötyöryhmä esittää?

Työryhmän raportti on siis väliraportti, jossa on keskitytty erityisesti laajoihin periaatteellisiin kysymyksiin. Lainsäädännön konkreettiset kysymykset tulevat esiin vasta myöhemmin. Kotimaisen ja eurooppalaisen kehyksen pohdinnan jälkeen työryhmä tuo esille ehdotuksen yleisiksi periaatteiksi, joiden tulisi ohjata lainsäädäntötyötä.

Periaatteet ovat yleisiä, mutta toisaalta ne on välttämättä nostettava näkyville, jotta voimme arvioida sitä arvopohjaa mille perustalle lainsäädäntö rakentuu. Ei ole itsestään selvää se, mitä nykyoloissa tarkoittaa yhdenvertaisuuden periaate tai universaalisuus, tai oma vastuu ja julkinen vastuu. Samoin on selvää, että sosiaalihuollossakin on vastattava siihen kysymykseen mitä tarkoitamme valinnanvapaudella suhteessa esimerkiksi tasa-arvoon.

Yleisten periaatteiden pohjalta työryhmä esittää 11 ehdotusta periaatelinjauksiksi. Tälle pohjalle esitetään sitten rakennettavaksi uusi sosiaalihuoltolaki ja tarkistettavaksi erityislainsäädäntö.

Tulkitsisin periaatteiden perusviestiksi sen, että nyt olisi aika siirtyä juhlapuheista tekoihin. Toisin sanoen, osaamme esimerkiksi hyvinvoinnin edistämisessä, yhteistyössä tai kotiin annettavien palvelujen korostamisessa melko hyvin retoriikan, mutta miten on käytännön laita? Eikö olisi aika siirtää tämä retoriikka lainsäädännön kielelle, ohjaamaan rakenteita ja toimintaa siihen suuntaan miten haluaisimme toimintaa kehitettävän.

Ota kantaa linjauksiin

Työryhmän esitykset puhukoot nyt puolestaan. Tärkeää olisi, että myös alan ammattilaiset ottaisivat kantaa näihin periaatelinjauksiin. Jos 70-luvun alun sosiaalihuollon periaatekomitea pyrki vastaamaan pakkoauttajakritiikkiin ja pyrki irrottamaan sosiaalihuollon köyhäinhoidosta niin nyt on jälleen syytä kysyä mm. Antti Eskolan sanoin ”Mikä henki meitä kantaa?”.

Reijo Väärälä
apulaisosastopäällikkö
Sosiaali- ja terveyspalveluosasto
STM

Kirjoittaja on Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän varapuheenjohtaja

Keskustele ja kommentoi lakiuudistusta