Tutkimus- ja kehittämistoiminnan työryhmä

Ryhmän vetäjänä toimii Tuomas Lappalainen, etunimi.sukunimi@pkamk.fi.

Tiedot tutkimus- ja kehittämistoiminnan työryhmän seuraavista kokoontumisajoista saa ryhmän puheenjohtajalta eli Tuomas Lappalaiselta (etunimi.sukunimi@pkamk.fi). Työryhmä kokoontuu puhelinneuvotteluun 10.1.2012 kello 14.00 alkaen. Kevätoimintakaudella 2012 työryhmä kokoontuu myös sosiaalialan ammattikorkeakouluverkoston verkostopäivien yhteydessä torstaina 29.3.2011 iltapäivällä.

Ryhmä työstää yhteistä T&K -hanketta. 

Sosiaalialan amk-verkoston T&K-strategia

Sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen verkoston tutkimus- ja kehittämistoiminnan strategia on suunnattu ensisijaisesti sosiaalialan koulutusta järjestävien ammattikorkeakoulujen oman tutkimus- ja kehittämistoiminnan edistämiseen. Vahvistamalla yhteistä näkemystä sosiaalialan yhteiskunnallisesta luonteesta ja tehtävistä lisätään sekä sosiaalialan koulutusta järjestävien yksiköiden että alalla toimivien ammattilaisten toiminnan vaikuttavuutta. Vaikuttavuus rakentuu yhteisestä tiedontuotannosta ja jaetuista sosiaalista koskevista merkityksistä.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan strategia niveltyy osaksi sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen verkoston strategiaa. Missiona on : ”laadukas, kansalaisten hyvinvointia, ammattikorkeakouluopetusta ja aluekehitystä tukeva sosiaalialan T&K -toiminta, joka edistää ammattikorkeakoulutuksen omaa osaamiskentän ja tietoperustan uusintamista”. 

Sosiaalialan T&K -toiminnan reunaehdot määrittyvät pitkälti ammattikorkeakoulujen T&K -strategioista käsin. Yleisten strategioiden linjaukset ja resurssoinnit eivät aina edistä sosiaalisen näkökulman mukaan ottamista. Olisikin pidettävä huoli, ettei sosiaalialan T&K -toiminta jää marginaaliin ammattikorkeakoulujen T&K -toiminnassa.

Ammattikorkeakoulujen T&K -toiminnan tietokäsityksen yhtenä ytimenä on monitoimijuus, eli ajatus siitä, että tietoa tuotetaan monin tavoin, monessa ympäristössä ja eri ammattikäytäntöihin kytkeytyneenä. Tiedontuotanto kohdentuu asiakkaisiin ja heidän elämäntilanteisiinsa, työkäytäntöjen kehittämiseen, innovaatioihin ja toimintaympäristöjen muutoksen ymmärtämiseen. Tiedontuotannossa korostuu systemaattisuus, pitkäjänteisyys ja kumuloituvuus.

Ammattikorkeakoulujen sosiaalialan T&K -toiminnan lähtökohtia voidaan etsiä käytäntötutkimuksen piiristä. Toisaalta ammattikorkeakoulujen T&K - toiminta ei ole sidoksissa pelkästään akateemisesti legitiimeihin luotettavuusnormeihin. Kehittämistoiminta, hyödynnettävyys ja kokemustieto voidaan asettaa tutkimuksen ja luotettavan tieteellisen tiedon rinnalle. Tyypillisesti ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämistoiminnassa hyödynnetään ja tuotetaan erilaista ja erilaisin luotettavuuden kriteerein arvioitua tietoa.

Sosiaalialan tutkimus- ja kehittämistoiminnan tavoite ja intressi määrittyvät sosiaalisen näkökulmasta. Sosiaalinen on käsitteenä monitasoinen. Se on yhtäältä arkikielessä useissa eri yhteyksissä käytetty sana ja toisaalta sitä voidaan lähestyä monista eri tieteistä käsin. Se liittyy ihmisten välisiin suhteisiin ja yhteisöllisyyteen (sosiologinen ja sosiaalipsykologinen sosiaalinen) sekä hyvinvoinnin jakamiseen ja yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen (sosiaalipoliittinen sosiaalinen). Sosiaalisen käsitteessä yhdistyy yksilön osallisuus, vuorovaikutuksen korostaminen, ryhmäilmiöt, yhteisöllisyys sekä yhteiskunnallinen näkökulma.

Useissa ammattikorkeakouluissa lähtökohtana on hyvinvointiosaaminen tai hyvinvointiala. Sosiaalisen yhteys hyvinvoinnin käsitteeseen on kuitenkin vaikeasti hahmottuva. Sosiaalisen käsite liittyy usein sosiokulttuuriseen, pedagogiseen ja hoidolliseen. Sosiaalinen näyttäytyy eri tavoin erilaisissa toimintaympäristöistä. Käsitteen monimuotoisuudesta huolimatta sosiaalinen näkökulma on sosiaalialan tutkimus- ja kehittämistoiminnassa ydinasemassa.

Ammattikorkeakouluissa käytetään tutkimus- ja kehittämistoiminnan käsitettä eri tavoin ja eri yhteyksissä. T&K- käsite viittaa ammattikorkeakoulukontekstissa käydyissä keskusteluissa yhtäältä opiskelijoiden oppimistehtävien ja erityisesti opinnäytetöiden varaan rakentuviin kokonaisuuksiin, toisaalta perinteisiin tutkimuksiin (henkilöstön jatkotutkinnot, tutkimusraportit, julkaisut) ja kolmanneksi ulkoisesti rahoitettuihin hankkeisiin (ESR, Tekes, yms.). Osassa hanketoiminnasta ammattikorkeakoulu on hallinnoivassa roolissa, osassa kyse on yhteistyöverkoston hankkeesta, jossa ammattikorkeakoulun roolina voi olla esimerkiksi arviointi tms.

Kun lähtökohdaksi otetaan käytäntöläheisen tiedonmuodostuksen ideat, T&K -toiminnan monimuotoisuus ja myös pienten projektien merkitys nousevat esiin. Myös yksittäisissä työyhteisöissä tehtävä toimijalähtöinen kehittämisen voi olla innovatiivista ja tuottaa uutta merkittävää tietoa. Siten sosiaalialan T&K -toiminnassa yhdistyykin suuret kehittämishankkeet ja toisaalta pienemmät työelämän kehittämisprosessit

Ammattikorkeakoulun tutkimus ja kehittämistoiminnassa keskeistä on yhteys oppimiseen. Oppimista voi tapahtua eri tasoilla. T&K -toiminta voi integroitua suoraan sosionomi (AMK)-koulutukseen: Opiskelijat voivat suorittaa T&K- hankkeissa harjoitteluja, tehdä opinnäytetöitä tai suorittaa muita opintoja. Ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa opiskelijan tutkiva ja kehittävä rooli ja T&K -valmiuksien oppiminen korostuu sosionomi(AMK)-tutkintoa vahvemmin.

Edelleen T&K -toiminta tuottaa ammattikorkeakouluille osaamista, joka välillisesti hyödyntää opiskelijoiden oppimista. Kehittämistoimintaan osallistunut opettaja voi siirtää T&K:ta oppimiseen. Parhaimmillaan T&K on yhteisöllistä oppimista, jossa oppijoina ovat samanaikaisesti opiskelija, työelämä ja ammattikorkeakoulu

Sosiaalialan tutkimus- ja kehittämistoiminnan painopisteitä voidaan jäsentää ainakin kolmesta eri näkökulmasta:

a) Asiakkuuden kautta määrittyvät painopisteet

Sosiaalialan tutkimus- ja kehittämistoiminnan lähtökohtana voidaan pitää monimuotoisen asiakas-käsitteen ymmärrystä. Asiakas voidaan nähdä palvelun kohteena, kuluttajana ja kansalaisena. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan haasteita ja kohteita voidaan jäsentää asiakkuuksien näkökulmasta.

Ensinnäkin sosiaalialan tutkimus- ja kehittämistoiminta voi liittyä lapsiin, nuoriin ja lapsiperheisiin. Haasteita liittyy lapsiperheiden sosiaaliseen ja taloudelliseen asemaan. Tutkimus- ja kehittäminen voi kohdistua kasvatustyöhön varhaiskasvatuksen tai lastensuojelun toimintaympäristöissä. Perheiden kokonaisvaltaisen tukemisen kehittäminen esimerkiksi perhetyön keinoin luo haasteita sosiaalialan kehittämistoiminnalle. Edelleen esimerkiksi koulut ja erityisnuorisotyö tarjoavat sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta keskeisen kehittämiskohteen.

Toiseksi väestön ikääntyminen luo haasteita koko hyvinvointipalvelujärjestelmälle. Nykyisten työmuotojen ja toimintatapojen rinnalle tarvitaan uudenlaisia innovaatioita. Vanhus- ja seniorityöhön tarvitaan runsaasti tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Keskeisellä sijalla on sekä monialainen esimerkiksi hyvinvointiteknologinen kehittämistoiminta sekä selkeästi sosiaalialan viitekehyksestä lähtevä tutkimus- ja kehittämistoiminta.

Edelleen haasteita liittyy erilaisiin erityisryhmiin. Päihdeongelmat, köyhyys, syrjäytyminen ja yhteiskunnallinen osattomuus sekä vammaisuus luovat osaltaan sosiaalialan työn tarvetta. Erityisryhmiin liittyvän tutkimus- ja kehittämistoiminnan kohdalla vahva sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulma on erityisen keskeisellä sijalla. 

b) Toimintaympäristöt

Sosiaalialan tutkimus- ja kehittämistoiminta voi kohdentua erilaisiin toimintaympäristöihin. Lähtökohtana voidaan pitää näkökulmallista siirtymää reagoinnista ennakointiin. Kysymys on

toimintaympäristöjen tarkastelusta tulevaisuuden muutoksia ennakoiden.

Ensinnäkin tutkimus- ja kehittämistoiminta voi kohdistua asiakkaiden muuttuviin toimintaympäristöihin. Monien alueellisten ja kansallisten muutosten ohella muun globalisaatio ja kulttuurinen modernisaatio muuttavat olennaisesti asiakkaiden elinympäristöjä. Muutokset synnyttävät uusia sosiaalialan työn tarvetta luovia mekanismeja, mutta myös edellyttävät sosiaalialan työprosessien uudelleenarviointia.

Myös sosiaalialan toimintaympäristöt muuttuvat. Muutoksia tapahtuu sosiaalipalvelujen organisoinnissa ja prosesseissa kaikilla tasoilla. Julkisten hyvinvointipalvelujen rinnalla toimii yksityisiä sosiaalipalveluita. Myös järjestöillä on keskeinen rooli. Teknologinen kehitys luo uudenlaisia mahdollisuuksia hyvinvointipalvelujen kehittämiseen.

Hyvien käytäntöjen luominen ja levittäminen ovat sosiaalialan työn sisällöllisen kehittämisen suuria haasteita. Sosiaalialalle kaivataan selkeitä arviointitutkimuksia ja meta-analyysejä erilaisten menetelmien ja toimintatapojen vaikuttavuudesta. Vaikuttavuustutkimuksen metodisena haasteena on kuitenkin asiakkaiden yksilölliset tilanteet ja muuttuvat toimintaympäristöt. Niinpä kaivataankin erityisesti tietoa sosiaalialan työmenetelmistä suhteessa toimintaympäristöihin . Haasteena on mm. hyvien käytäntöjen kehittäminen erilaisissa konkreettisissa toimintaympäristöissä. 

c) Koulutus ja osaaminen

Sosiaalialan ammattikorkeakoulutusta koskevan tiedonmuodostuksen peruspilarit ovat opetuksen, tutkimuksen ja kehittämistoiminnan vuorovaikutuksessa. Opettajuus nähdään kokonaisuutena: opettaja on paitsi opettaja, niin myös tutkija ja kehittäjä. Ammattikorkeakoulun sosiaalialan T&K -toiminnan kohteena voi olla pedagogiikkaa ohjaavat periaatteet, kuten esimerkiksi tutkiva oppiminen ja sen muuntuminen tutkivaksi ammattikäytännöksi sekä sosiaalialan opiskelijoiden ammatillinen kehittyminen. Tällaisen T&K -toiminnan kautta voidaan kehittää sosiaalialan korkeakoulutuksen käytänteitä.

Tutkimustietoa tarvitaan myös sosionomien osaamisesta ja työelämän tarpeista. T&K -toiminta voi kohdentua yleisellä tasolla sosionomien ydinosaamiseen tai esimerkiksi sosionomien osaamiseen jollakin rajatulla toimintakentällä. Tutkimustietoa tarvittaisiin muun muassa siitä, millainen on sosionomin (AMK) osaaminen varhaiskasvatuksen kentällä ydinosaamisen ja erityisosaamisen näkökulmasta. Tällaisella tiedolla on olennainen merkitys sosiaalialan koulutuksen sisältöjen kehittämisessä.

Yhteenveto toimenpiteistä 

a) Hanketoiminnan edistäminen

On tärkeää vahvistaa ammattikorkeakoulujen yhteistyötä T&K -hanketoiminnassa. Yhteistyön kautta myös yksittäisten ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutusohjelmien oma tutkimus- ja kehittämistoiminnan osaamistaso kehittyy. Käytännössä tämä yhteistyö tarkoittaa mm. yhteishankkeita.

Yhtenä yhteishankeideana on: Hyvinvoinnin alueellinen jakautuminen ja siitä nousevat teemat/ Sosiaalinen osana hyvinvointia. Tällaisen hankkeen kautta vahvistetaan ammattikorkeakoulujen alueellista kehitystehtävää

Yhteisen hanketoiminnan vahvistaminen edellyttää verkoston sisäistä organisoitumista tätä varten. Tulisikin perustaa osana verkostoa toimiva T&K -työryhmä, jonka tehtävänä olisi mm. hanketoiminnan valmistelu ja tiedontuotannon organisointi.

b) Tiedonvälityksen parantaminen

Sosiaalialan T&K -toimintaa koskevaan tiedonvälitykseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Verkoston www-sivuilta tulisi näkyä paitsi verkoston yhteishankkeet, niin myös eri ammattikorkeakoulujen sosiaalialan päivitetyt T&K -toiminnan painopisteet ja keskeinen hanketoiminta.

c)Toimijakentän jäsentäminen

Sosiaalialan T&K- toimintakenttä on hajanainen. Ammattikorkeakoulut jäävät helposti myös sivuun monilla keskeisillä kehittämisareenoilla. Niinpä sosiaalilana ammattikorkeakouluverkoston tuleekin toimia aktiivisesti sosiaalialan T&K -toiminnan kentän jäsentämiseksi ja ammattikorkeakoulujen aseman vahvistamiseksi erilaisilla T&K -areenoilla. Pyritään aktiivisesti rakentamaan yliopisto – ammattikorkeakoulu - osaamiskeskus -verkostoja alueellisen kehittämistoiminnan ja soveltavan tutkimuksen koordinoimiseksi.

d) Julkaisutoiminta

Julkaisutoiminta on keskeinen osa tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Sosiaalialan koulutusta antavien yksiköiden ja henkilöstön julkaisutoimintaa tulisikin tukea. Edelleen julkaisutoimintaa tulisi tehdä näkyväksi erilaisilla foorumeilla. Osana julkaisutoiminnan edistämistä tulisi toimittaa eri ammattikorkeakoulujen yhteisjulkaisuja.

e) Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkoston T&K- päivät kerran vuodessa

Sosiaalialan T&K -toiminnan tulosten julkistamista ja tutkimuskeskustelua varten tulee kehittää omat fooruminsa. Tämä tarkoittaa muun muassa säännöllisesti kerran vuodessa pidettäviä sosiaalialan tutkimus- ja kehittämistoiminnan päiviä, joiden tarkoituksena on ammattikorkeakoulujen sosiaalialan T&K -toiminnan vahvistaminen tässä strategiassa esitetyistä lähtökohdista.

f) Kansainvälinen T&K- toiminta

Kansainvälisyyttä tulisi vahvistaa osana verkoston T&K -toimintaa. Tässä korostuu erityisesti lähialueyhteistyö. Keskeisinä yhteistyöalueina ovat muut pohjoismaat ja muu Eurooppa, muualle suuntautuvaa kansainvälistä toimintaa unohtamatta.

Perinteisesti ammattikorkeakoulujen kansainvälisessä toiminnassa on korostunut opiskelija- ja opettajavaihto. Tulevaisuudessa kansainvälisen toiminnan painopistettä tulisi kuitenkin siirtää tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Tämä edellyttää laajaa verkottumista paitsi kansainvälisiin T&K -verkostoihin, niin myös suomalaisten ammattikorkeakoulujen kesken.