Motto: ”On sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti palkitsevaa elää mukana prosessissa, jossa ryhmään syntyy luottamuksen ilmapiiri, eivätkä ryhmään kuuluvat enää peittele pelkojaan, vaan rohkeasti jakavat ja kohtaavat ne. On etuoikeus olla läsnä kun he uskaltavat päästää vihan rinnastaan pelottomasti. Kun heidän häpeänsä muuttuu meidän kaikkien yhteiseksi ja he tulevat tietoiseksi siitä, etteivät olekaan enää yksin ja ainoita.”

Laki

Lastensuojelulain (2007/417) 36§ kohdassa 7 on säädetty, että sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on tarvittaessa järjestettävä avohuollon tukitoimina lasten ja nuorten vertaisryhmätoimintaa.

Määritelmä

Lastensuojelun avohuollon ryhmätoiminta ammattilaisten ohjaamaa vertaisryhmiin kohdistuvaa toiminnallisiin ja terapeuttisiin työmenetelmiin perustuvaa säännöllisesti järjestettävää palvelua. Ryhmätoiminnan perusarvoja ovat osallisuus, aito kohtaaminen ja innostaminen. Ryhmätoimintaa on järjestetty erityisen tuen tarpeessa oleville lapsille ja nuorille joko lastensuojelun omana toimintana tai yhteistyössä eri hallintokuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Ryhmätoiminta tähtää suojaavien tekijöiden tunnistamiseen, varhaiseen tukemiseen ja riskejä ehkäiseviin vaikutuksiin.

Erilaisia ryhmiä

Ryhmät ovat tavoitteiden ja tarpeiden suhteen erilaisia. Ryhmät voivat olla avoimia tai suljettuja. Avoimeen ryhmään voi tulla kuka tahansa. Avoin ryhmä voi syntyä asuinalueelta tai nuorisotalolta ja siihen pääsevät mukaan ne lapset ja nuoret, jotka kokevat ryhmään osallistumisen tarpeellisena. Avoimia ryhmiä toimii seurakuntien, asukaspuistojen ja järjestöjen palvelujen yhteydessä.

Suljettuun ryhmään lapset ja nuoret on valittu esimerkiksi koulun, psykiatrian avohoidon, lastensuojelun tai nuorisotyön piiristä ja heillä on erityinen tuen tarve. Tällöin on kyse ehkäisevästä lastensuojelutyöstä. Suljettu ryhmä on kohdennettua työtä eikä ryhmään voi osallistua kuka tahansa lapsi tai nuori. Avoin ryhmä voi olla täydentyvä mutta suljetun ryhmän täydentäminen uusilla nuorilla on harkinnanvaraista. Suljetun ryhmän täydentäminen voi tulla kyseeseen ryhmän alkuvaiheessa.

Ryhmät voivat olla sekä sukupuolen mukaan jaoteltuja tai sekaryhmiä. Ryhmiä toteutetaan poikaryhminä, tyttöryhminä, tyttö- ja poikaryhminä. Ryhmät voivat vastata myös johonkin erityiseen tarpeeseen kuten sosiaalisiin ongelmiin, kouluvaikeuksiin, jälkihuoltoon ja päihde- sekä mielenterveysongelmiin. Ryhmien ajallinen kesto on vaihdellut muutamasta kuukaudesta useisiin vuosiin. Ryhmien suositeltava koko on 2-6 lasta tai nuorta ja tavanomainen ohjaajien määrä 2 – 4 riippuen ryhmän koosta ja erityistarpeista.

Kokoaminen ja valikointi

Ryhmiä on koottu avohuollon tukitoimena tavanomaisesti lastensuojelun sosiaalityöntekijän arvioinnin, koulun oppilashuollon ja nuorisotyön esityksestä. Yhteisenä piirteenä ryhmän perustamiselle on ollut jonkun työntekijän huoli lapsen tai nuoren selviytymisestä perheessä, koulussa, itsenäisessä elämässä tai kaveripiirissä. Poissaolot koulusta ja kouluvaikeudet, sosiaalinen eristäytyminen ja käytöshäiriöt voivat olla syitä, jonka vuoksi ryhmän perustaminen nähdään tarpeelliseksi.

Myös lapsuuden ympäristöönsä palanneille jälkihuoltonuorille voi ryhmätoiminta olla yksi avohuollon tukimuoto. Ryhmän lisäksi osa lapsista ja nuorista on samanaikaisesti muiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kuten lastensuojelun perhetyön, nuorisopsykiatrisen poliklinikan, erityisopetuksen, kriisipalvelujen tai perheneuvolan piirissä.

Ryhmän kokoaminen voi olla perusteltua myös silloin, kun jonkin lähiön tai asuinalueen lasten ja nuorten keskuudessa on haitallista ryhmäkäyttäytymistä, joka tulee ilmi päihteidenkäyttönä, rikollisuutena tai aggressiivisena käytöksenä. Asuinalueen perheiden keskuudessa saattaa esiintyä myös köyhyyttä, joka ilmenee lasten ja nuorten vapaa-ajan harrastusmahdollisuuksien puutteena. Tällöin ryhmätoiminnalla tuetaan taloudellisesti lasten ja nuorten heikkoja vapaa-ajan mahdollisuuksia.

Teoria ja tekniikat

Lasten ja nuorten vertaisryhmätoiminnan menetelmällinen viitekehys voi perustua käytännöllis-teoreettisesta näkökulmasta esimerkiksi sosiaalipedagogiikkaan, elämyspedagogiikkaan, seikkailukasvatukseen, psykodraamaan, sosiodraamaan, toiminnalliseen terapiaan, psykoedukatiivisiin menetelmiin, taideterapiaan tai sosiokulttuuriseen innostamiseen. Ryhmäkohtaisesti sama toiminta saatetaan sitoa käsitteellisesti usean eri menetelmän yhteyteen ja menetelmien raja-aidat ovat häilyviä.

Tekniikat, joita käytetään menetelmällisen viitekehyksen yhteydessä voivat olla esimerkiksi metsäretket, kiipeily, vaellus, ratsastus, läksypiirit, leirit, leirikoulut, pelit, leikit, urheilu, arkiset askareet, taide, kädentaidot, valokuvaus, keskusteluryhmät, luottamusharjoitukset, roolipelit, matkalle varustautuminen, välipalat, ruokailu ja ruoanlaitto, taidekerhot, elämäkertaketju, kokemus – ja työpäiväkirjat tai vaikkapa vahvuuskortit.

Vaikuttavaan ryhmätoimintaan sisältyy viisi ehtoa:

• Ajallinen kesto ja intensiteetti: Ryhmien ajallinen kesto tulisi olla lasten ja nuorten tarpeiden mukainen. Tavanomaisesti ryhmien kesto on 3 – 12 kk. Pienryhmätoiminnan ajallinen kesto voi olla myös tarvittaessa pitkä, kahdesta neljään vuoteen. Tapaamistiheys ja intensiteetti voi vaihdella. Ryhmiä voidaan toteuttaa päiväryhminä, viikkoryhminä tai leireinä. Yksittäiset ryhmäkerrat voivat kestää muutamasta tunnista viikon mittaisiin leireihin.

• Ryhmien kokoaminen ja valikointi: Sen tulee perustua monipuoliseen tiedonmuodostukseen ja havainnointiin. Elinoloja tulee tutkia siten, että riskien havainnointi sisältää tietoa nuorten kehityksellisistä tarpeista, yhteiskunnan tarjoamien palvelujen puutteista sekä kodin, koulun ja vapaa-ajan olosuhteista.

• Toiminnan tavoitteellisuus: Se sisältää yksilö ja ryhmäkohtaisen suunnitelman. Muutos lasten ja nuorten hyvinvoinnissa on etusijalla.

• Ryhmäprosessin dokumentointi ja arviointi:Työtä arvioidaan yhdessä lasten ja nuorten kanssa, jotta menetelmiä voidaan kehittää jatkuvasti nuorten tarpeiden mukaisiksi. Dokumentoinnin aineistoiksi käyvät esimerkiksi työpäiväkirja muistiinpanot, haastattelut, kyselyt tai soveltuvat arviointimenetelmät.

• Toiminnan taloudellinen resursointi:Ryhmätoiminta on erillisresursoitu ja sillä on oma kustannuspaikka lastensuojelussa tai perhetyössä. Malli on vakiintunut täydentäväksi avohuollon tukitoimeksi alueellisessa lastensuojelussa. Ryhmätoiminta voidaan sisällyttää perhetyöntekijän, sosiaali-ohjaajan, nuorisotyöntekijän tai sosiaalityöntekijän tehtävänkuvaan. Paikallisesti ryhmätoimintaa voidaan toteuttaa myös eri rahoituslähteistä saatavilla projektirahoituksilla tai kunnan ja järjestön välisenä yhteistyönä.

Ryhmän ohjauksen vaiheet:

• Valmistelu ja ennakkosuunnittelu: Yhteensopivan ryhmän muodostaminen ja verkoston konsultatiivinen tuki työntekijälle.

• Vapauttaminen: Lasten ja nuorten osallistaminen yhteistyöhön ja avoimen suunnittelun mahdollistaminen.

• Ryhmän valmistaminen toimintaan:Ryhmän auttaminen tutkimaan ja selvittämään, mihin asioihin kannattaa syventyä ja miksi nämä asiat ovat esillä ja miten muutoksiin voidaan pyrkiä.

• Toiminta: Ryhmän jäsenet saadaan toteuttamaan hyväksymäänsä toimintaa.

• Vastuunotto: Ryhmässä tutkitaan ja käydään yhdessä läpi, mitä on saavutettu ja nähdään yhtymäkohdat siihen, mitä, miksi ja kuinka ajattelemme ja toimimme siten kuin toimimme.

• Syklisyyden tiedostaminen: Uusi tieto ja kokemukset ryhmän toiminnasta palautetaan takaisin toimintaan ja sitä muutetaan tarpeiden mukaiseksi koko ryhmäprosessin ajan.

Lisätietoa:

LastensuojelunWarisryhmä:
alpo.heikkinen@hel.fi
elina.pekkarinen@helsinki.fi
pauliina.levamo@hel.fi
maaret.parviainen@hel.fi
aili.savolainen@hel.fi
oona.ylonen@vslapset.fi
www.socca.fi/aineistot/ryhmakirja.pdf

Kirjallisuutta:

Heikkinen, Alpo (2002) Pikkupojat metsässä. Tunnekokemuksia toiminnallisissa pienryhmissä. Stakes. Yhteiskuntapolitiikka 67:6, 584-590.
Heikkinen, Alpo (2005) Telakalta metsään – Lastensuojelun ryhmätoiminta. Teoksessa Satka, Mirja & Karvinen, Synnove & Nylund, Marianne & Hoikkala, Susanna (toim.) (2005) Sosiaalityön käytäntötutkimus. Helsinki. Palmenia-kustannus, 322-340.
Heikkinen, Alpo & Levamo, Pauliina & Parviainen, Maaret & Savolainen, Aili (2007) Näe minut - kuule minua. Kokemuksia ryhmistä. SOCCAN ja Heikki Waris - instituutin julkaisusarja nro 11. Helsinki: Yliopistopaino.
Pekkarinen, Elina (2006) Lastensuojelun ryhmätoiminta murrosikäisten tyttöjen kokemana. Teoksessa Forsberg, Hannele & Ritala-Koskinen, Aino & Törrönen, Maritta (toim.) Lapset ja sosiaalityö – kohtaamisia, menetelmiä ja tiedon uudelleen arviointia. Jyväskylä, PS-kustannus.
Pekkarinen, Elina (2007) Adolecent girls and Group activity within the field of child welfare. Nordisk Socialt Arbeid, 27(3) 182-193.

www.sosnet.fi  Heikkinen, Alpo (2006) ”Olenko mä sitä riskiryhmää”
http://www.hel2.fi/waris/julkaisut/pekkarinengradu.pdf
http://www.socca.fi/lastensuojelu/aineistot/alpo.ppt
http://www.socca.fi/lastensuojelu/aineistot/levamo.ppt

Tekstin on laatinut:

Alpo Heikkinen, erityissosiaalityöntekijä VTL ja lastensuojelun Warisryhmä