Läheisneuvonpito

Asiakaslähtöinen ja monikäyttöinen työtapa
Läheisneuvonpidon järjestäminen
Läheisneuvonpito lapsen läheisverkoston kartoituksen menetelmänä

Asiakaslähtöinen ja monikäyttöinen työtapa

Läheisneuvonpito on asiakaslähtöinen työtapa, jossa asiakas (lapsi ja perhe) pyrkii läheistensä ja viranomaisverkoston tuella löytämään ratkaisuja ongelmiin. Sen järjestämiseen pyydetään ulkopuolinen koollekutsuja. Koollekutsuja kartoittaa lapsen ja perheen verkoston, valmentaa sitä tulevaan neuvonpitoon sekä kutsuu neuvonpidon koolle yhteistyössä perheen kanssa.

Läheisneuvonpito ei ole vain strukturoitu työmenetelmä, vaan se on myös ja erityisesti asennoitumisen tapa. Se on tapa vahvistaa lapsen ja muiden asianosaisten oikeuksien toteutumista, kuulluksi tulemista ja osallisuutta omassa asiassaan.

Läheisneuvonpito tarjoaa paikan, jossa lapsen asiassa tärkeät ihmiset ja tahot voivat kohdata ja vaihtaa tietoja. Se tarjoaa paikan, jossa erilaisen tiedon on mahdollista tulla esiin ja jossa voidaan tuottaa ns. toista tietoa. Siinä asiantuntijat ja auttajatahot tuovat avoimesti yhteiseen pöytään omat tietonsa ja huolensa. Lapsen pitkään tunteneet läheiset kuuntelevat asiantuntijoiden käsityksiä ja saavat hekin aineksia tarkistaa ja luoda omaa käsitystään lapsen tilanteesta sekä mahdollisuuksista löytää siihen ratkaisuja. Tiedon prosessointi voi tuottaa luovia ja lapsen arkeen sopivia ratkaisuja, joita yksin viranomaisvoimin ja -tiedoin ei olisi mahdollista löytää.

Läheisneuvonpidossa lapsi ja vanhemmat laativat läheistensä kanssa konkreettisen suunnitelman, jonka he esittelevät sosiaalityöntekijälle hyväksyttäväksi. Tarkoitus on löytää sellaisia uusia ratkaisuja arkeen, jotka ovat lapselle riittävän turvallisia, sekä löytää läheisverkoston ja auttajatahojen väliltä lapsen ja perheentilannetta parantavia tuki- ja voimavarayhdistelmiä. Läheisneuvonpito perustuu vapaaehtoisuuteen.

Läheisneuvonpitoa voidaan harkita periaatteessa kaikissa asiakasprosessin vaiheissa: alkuselvittelystä asiakassuunnitelmien laatimiseen, erilaisissa kriisitilanteissa, huostaanoton uhan ja sen vaihtoehtojen selkiyttämisessä, huostaanottoselvitystä tehtäessä ja asiakkaita kuultaessa sekä lapsen kotiutusvaiheessa ja jälkihuoltosuunnitelmaa tehtäessä. Lapsen asiassa pidettävä neuvottelu  voidaan pitää läheisneuvonpitoneuvotteluna.

Läheisneuvonpito sopii muihinkin kuin lastensuojeluasioihin. Sitä on käytetty mm. vanhustenhuollossa ja nuorten rikostentekijöiden asioissa sovittelun rinnalla.

Läheisneuvonpidon järjestäminen

Läheisneuvonpito koostuu kolmesta vaiheesta:
1. valmisteluvaihe
2. läheisneuvonpitokokous ja
3. seurantavaihe.

Läheisneuvonpitokokous sisältää kolme vaihetta:
1. Tiedonantovaihe
2. Läheisten keskinäinen neuvonpito
3. Suunnitelman esittäminen ja sen hyväksymisestä päättäminen

Lisätietoja läheisneuvonpidon eri vaiheista ja läheisneuvonpitokokouksen eri vaiheista löydät Heikki Waris –instituutin verkkosivuilta

Läheisneuvonpito-opas  on tilattavissa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kirjakaupasta
Familjerådslag – handböcker  verkkojulkaisu on saatavilla tästä

Läheisneuvonpito lapsen läheisverkoston kartoituksen menetelmänä

Läheisneuvonpidossa on kysymys lasten ja vanhempien oikeudesta tulla kuulluksi sekä osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamisesta. Lastensuojelulaki korostaa lapsen läheisverkoston kanssa työskentelyn tärkeyttä.

Laissa säädetään erikseen lapsen läheisverkoston kartoittamisesta. Hallituksen esityksessä läheisneuvonpito mainitaan lapsen läheisverkoston kartoittamista säätelevän pykälän perusteluissa:
”Läheisverkoston kartoittamisessa voidaan käyttää työmenetelmänä esimerkiksi niin kutsuttua läheisneuvonpitoa, jossa selvitetään lapsen, sisarusten, vanhempien ja läheisten, kuten sukulaisten, näkemykset ja mielipide lapsen tilanteesta”  

Lapsen sukulais- ja läheisverkosto on kartoitettava ja verkoston mahdollisuudet huolehtia lapsesta on selvitettävä silloin, kun harkitaan lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle. Sukulaisten ja muiden läheisten mahdollisuuksia ja halukkuutta huolehtia lapsesta on selvitettävä ja arvioitava paitsi huostaanottoa valmisteltaessa , niin myös silloin, kun suunnitellaan avohuollon sijoitusta . Kiireellisissä sijoituksissa  läheisverkoston kartoittaminen tehdään, mikäli se vain on ajankäytöllisesti mahdollista.

Tahdonvastaisissa huostaanotoissa selvitys lapsen läheisverkoston kartoittamisesta tulee sisällyttää huostaanottoa ja siihen liittyvää sijaishuoltoa koskevaan hakemukseen hallinto-oikeudelle . Selvityksestä tulisi ilmetä, keitä lapsen läheisiä henkilöitä selvityksessä on ollut mukana ja heidän mahdollisuutensa osallistua lapsen tukemiseen. Jos selvitystä ei tehdä, on ratkaisu perusteltava.

Läheisverkoston rooli on erityisen tärkeää huomioida avohuollon tukitoimia suunniteltaessa ja toteutettaessa.  Lapsen oman perheen lisäksi sukulaisilla ja muilla läheisillä voi olla voimavaroja lapsen tukemiseksi ja halua tukea lasta ja hänen perhettään.

Kirjallisuutta

Heino, Tarja (toim.) (2000) Läheisneuvonpito - uusi sosiaalityön menetelmä. Stakes Oppaita 40.

Heino, Tarja (red.) (2000) Familjerådslag - den nya metoden inom socialt arbete. Stakes Handböcker 42.

Heino, Tarja (toim.) (2001) Läheisneuvonpito kuntien näkökulmasta. Kuntien paikalliset projektit ja niistä saatujen kokemusten vertailua. Stakes. Aiheita 28.

Heino, Tarja (2001) Sijoitukset sukulaisperheisiin lastensuojelussa. Stakes. Aiheita 19.

Heino, Tarja (2003) Kokemuksia läheisneuvonpidoista. Päiväkirja-aineiston raportointi. Stakes. Aiheita 4/2003.

Reinikainen, Sarianna (2007) Läheisneuvonpito lapsinäkökulmasta. Raportteja. Helsinki: Stakes. http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/raportit/R7-2007-VERKKO.pdf

Heino, Tarja & Kaatra, Anne & Korhonen, Liisa & Possauner, Monika & Vuorio, Juha-Pekka (2005) Läheisneuvonpidon ja sosiaalityön kriittinen kohta: lapsi. (279 - 303) Teoksessa Mirja Satka & Synnove Karvinen-Niinikoski & Marianne Nylund & Susanna Hoikkala (Toim.) Sosiaalityön käytäntötutkimus. Helsinki: Palmenia-kustannus.

Heino, Tarja (2005) Lapsen tieto - sen paikka tutkimuksessa ja käytännössä. Artikkeli teoksessa Sakari Hänninen & Jouko Karjalainen & Tuukka Lahti (toim.) Toinen tieto - kirjoituksia huono-osaisuuden tunnistamisesta. Stakes 2005.

Heino, Tarja (2006)  Tiedon tuottamisen tilat läheisneuvonpitoprojektissa. Artikkeli (ss. 167 - 194) kirjassa Riitta Seppänen-Järvelä ja Vappu Karjalainen (toim) Kehittämistyön risteyksiä, Stakes 2006.

Heino, Tarja & Korhonen, Liisa & Mehtola, Sirkku & Pietiläinen, Maija & Possauner, Monika (2001) Utveckling och erfarenheter av den finländska familjerådslagsmodellen. Artikkeli kirjassa Erkers, Mats & Nyberg, Eva (Red.) (2001) Familjerådslag i Norden. Erfarenheter från fält och forskning. FoU-Södertörn Skriftserie nr 15/01. Stockholm.

Heino, Tarja (2002): Forskningsresultat och erfarenheter av familjerådslagsprojektet i Finland. Artikkeli kirjassa Jytte Faureholm & Karen Pedersen (red.)  Demokratisering af det sociale arbejde med familier. Rapport fra Nordisk konference om familierådslagning 15.-16. Marts 2002 i Köpenhavn.

Heino, Tarja & Reinikainen, Sarianna & Bergman, Marina (2003): Familjerådslag i Norden. Erfarenheter, forskningsresultat, reflektioner. SSKH Meddelanden 66.

Heino, Tarja & Korhonen, Liisa& Possauner, Monika (2004) Läheisneuvonpito. Artikkeli kirjassa J-P Roos (toim.) Huostaanottokirja. Kopijyvä Oy Jyväskylä 2004

Vuorio Juha-Pekka & Saurama Erja &Hänninen Salla (toim.)(2008)Verkostojen voimaa vai seittien satimia. Kokemuksia läheisneuvonpidosta. Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus SOCCAn ja Heikki Waris-instituutin julkaisusarja nro 18.
Tekstin on laatinut:

Tarja Heino
Erikoistutkija
Stakes (nykyinen THL)