Ohjeita kohtaamiseen:
Anna lapselle oikeaa tietoa – suojaa tietotulvalta:
- käy lapsen kanssa asiaa läpi
- kysy, mitä lapsi tietää, mitä ajattelee asiasta, ja mitä juuri hän näki / kuuli / koki
- kerro mitä itse tiedät
- selvitä väärinkäsitykset
- vältä monimutkaista kuvakieltä, älä esim vertaa kuolemaa uneen tai matkaan
- suojaa lasta liialta media-altistukselta, rajoita etenkin dramaattisten aistivaikutelmien syntymistä (järkyttävät kuvat, ääniefektit)
- siirrä omaa uutisten seuraamista myöhäiseen iltaan lapsen suojaamiseksi – hiljennä ääntä kun lapsi on levolla
Anna lapselle aikaa ymmärtää - tee tapahtuneesta toden tuntuinen
:
- ole avoin lapsen kysymyksille
- juttele kun hän sitä haluaa, mutta älä odota juttutuokioista pitkiä
- vahvista lapsen turvallisuuden tunnetta – hän ei ole vaarassa nyt
- ole valmis pohtimaan lapsen kanssa kuolemaa ja väkivaltaa, vaikka et itsekään olisi varma vastauksistasi
Auta lasta selviytymään:
- anna tilaa vaihtelevalle tunneilmaisulle ja sille, että tunneilmaisu välillä näyttää katoavan kokonaan
- salli onnettomuusleikit (mm. kuoleminen, onnettomuudet), mutta auta lasta löytämään lohduttava ratkaisu leikkiin
- auta lasta käsittelemään myös syyllisyyden ja vihan tunteitaan, kuolemanpelkoa ja muita yllättäviä reaktioita
- salli lapsen myötäelää, mutta älä salli vastuun ottamista aikuisen jaksamisesta
- näytä omat tunteesi ja kerro että luotat selviytymiseesi niistä huolimatta
Puhu tai selitä lapselle tapahtunutta, äläkä kätke liikaa omia tunteitasi. Lapsi tarvitsee aikaa käsitelläkseen asiaa eri tavoin. Aikuisen tehtävä on huolehtia lapsen arjen turvallisesta jatkumisesta.
Linkki sivulle lapsi ja kriisi
Tekstin on muokannut:
verkkotoimitus