Koulukodit

Missä koulukodit sijaitsevat?
Asiakkaat
Hoito ja kasvatus koulukodeissa
Koulukotien sisällöllisen toiminnan kehittämisen painopistealueita

Missä koulukodit sijaitsevat?

Koulukoteja on yhteensä kahdeksan: kuusi valtion ylläpitämää ja kaksi yksityisen. Valtion koulukodit ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Opetushallituksen (OPH) tulosohjaamia, taloudellista voittoa tavoittelemattomia lastensuojelun laitoshuollon yksiköitä.

Valtion koulukoteja ovat Harvialan koulukoti Janakkalassa, Lagmansgarden Pedersöressä , Limingan koulutuskeskus Limingassa, Sippolan koulukoti Anjalankoskella, Vuorelan koulukoti Nummelassa ja Kasvun Yhteisöt Mikkelissä. Yksityisiä koulukoteja ovat Lausteen perhekuntoutuskeskus Turussa ja Pohjolakoti Muhoksella.

Vaativan, koulukotityyppisen toiminnan tarve ylittää selvästi sen tarjonnan. Tällaiselle toiminnalle on tyypillistä, että sen asiakkaisiin joudutaan ajoittain moninkin tavoin soveltamaan lastensuojelulaissa säädettyjä pakotteita ja rajoituksia.

Asiakkaat

Koulukodeilla on pitkäaikainen asema viimesijaisena kaikkein lasten ja nuorten sijaishuoltopaikkana. Koulukotien erityisen huolenpidon yksiköt viittaavat erityisen huolenpidon tarpeeseen vaikeahoitoisten, jopa vaarallisten nuorten hoidon kohdalla.

Sijoitusperusteet liittyvät usein koulunkäynnin laiminlyömiseen, oman ja muiden ihmisten terveyden tai turvallisuuden vakavaan vaarantamiseen, mutta lisäksi taustalla on aikaisempaa vaikeampia psykiatrisia ongelmia. Erityisen huolenpidon osastohoidon tarve koskee usein nuoria, joiden kohdalla useamman kuin yhden oireen osalta myös nuorisopsykiatrisen hoidon kriteerit täyttyvät.

Viime vuosina on ollut myös havaittavissa, että psykiatrisen hoidon jälkeen nuori ohjautuu entistä useammin erityisen huolenpidon yksikköön. Tämä ilmiö on puolestaan näkynyt mm. koulukotien arjessa siten, että mielenterveysongelmista ja -häiriöistä sekä vaikeista käytösongelmista kärsivien lasten määrä on lisääntynyt ja ensisijaisesti päihdeongelmaisten lasten ja nuorten määrä on vastaavasti vähentynyt.

Nykyinen tilanne tulee jatkumaan todennäköisesti vielä pitkään, mutta myös päihdeongelmaisten nuorten hoidon tarve saattaa lisääntyä. Tulevaisuudessa on tarpeellista panostaa erityisen huolenpidon yksiköiden valmiuksiin ottaa vastaan myös maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria.

Psykiatrisen hoidon kanssa on käyty eräänlaista rajankäyntiä, mutta käytäntö on osoittanut, että vahvastikin psyykkisesti oireileville nuorille sijoittaminen erityisen huolenpidon yksikköön on usein osoittautunut hyväksi ratkaisuksi.

Jatkossa on entistä tarkemmin määriteltävä, mitkä hoidontarpeet kuuluvat erityisen huolenpidon yksikön kohdattavaksi, sillä psykiatrisen osaamisen kehittäminen ja yhteistyön kehittäminen psykiatrisen hoidon kanssa on erityisen huolenpidon lähivuosien keskeinen haaste. Psykiatrista hoitoa tarvitsevien lasten määrän lisääntyminen asettaa uudenlaisia osaamishaasteita, jossa tarvitaan lisää erityiskoulutusta.

Hoito ja kasvatus koulukodeissa

Lue lisää hoidosta ja kasvatuksesta sijaishuollossa sekä Vuorelan koulukodin laatukäsikirjasta

Koulukotien sisällöllisen toiminnan kehittämisen painopistealueita    

1. päihde-, lääke ja/tai huumeongelmaisten lasten hoito-ohjelmien ja hoitokäytäntö kehittämistyön jatkaminen
2. mielenterveyden häiriöistä kärsivien lasten entistä tehokkaampi auttaminen yhdessä lapsi- ja nuorisopsykiatrian kanssa
3. eri etnisten vähemmistöjen kasvatus-, hoito- ja opetusmenetelmien kehittäminen
4. erittäin väkivaltaisten, karkaamisherkkien, vaikeista huume/päihdeongelmista kärsivien tavallista resursoidumpaa hoitoa tarvitsevien lasten ja nuorten hoidon järjestäminen vrt. erityisen huolenpidon yksiköt
5. jälkihuollon kehittäminen

Nämä painopistealueet kuvaavat hyvin niitä asiakasryhmiä, joiden hoitoon ja kuntoutukseen tarvitaan erityisosaamista. Ryhmään kuuluvat myös eri tavoin vammaiset lapset ja nuoret – mm. FAS-lapset – ja hyväksikäytetyt lapset ja nuoret.

Erityisen huolenpidon vaikuttavuutta ei ole tutkittu riittävästi. Tulevaisuudessa on tärkeää käydä keskustelua ja tutkia, mihin kasvatus- ja hoitofilosofiaan yksiköiden toiminta perustuu, minkälaisin menetelmin ja käytännöin sitä toteutetaan ja mikä on hoidon vaikuttavuus.

Samoin on hyvä tarkastella, miten vaikuttavuutta mitataan ja mihin voidaan mm. lyhyen hoitovaiheen aikana vaikuttaa. Voisi olla myös tarpeen tarkemmin profiloida, minkä tyyppiset lapset ja nuoret ovat erityisen huolenpidon tarpeessa. Lisäksi erityisen huolenpidon jatkokehityksen pohjaksi tarvitaan selvityksiä, jotka koskevat palveluverkon saumakohtia ja eri toimijoiden rooleja sekä vastuita ovat tulevaisuudessa tarpeen.

Nykytilanteessa joudutaan liian usein toteamaan, että palvelua ei mahdollista saada juuri tällä hetkellä, vaikka tarve on paikkaa kysyttäessä akuutti. Erityisen huolenpidon palveluita tarvitaankin lisää, mutta ei kuitenkaan siten, että se kuuluu jokaisen lastensuojelulaitoksen osaamisalueeseen.

Palvelujen lisääminen tulisi tapahtua harkiten ja niin, että se on sidoksissa kuntien seudullisten lastensuojelupalveluiden kehittämiseen. Erityistä huolenpitoa koskevan päätöksen tulisi lisäksi aina perustua moniammatilliseen arviointiin, joka pitää sisällään kasvatuksellisen, hoidollisen ja lääketieteellisen tilannearvion.

Lähteet:

  • Kitinoja Manu 2005: Kujan päässä koulukoti. Tutkimus koulukoteihin sijoitettujen lasten lastensuojeluasiakkuudesta ja kouluhistoriasta.


Tekstin on laatinut
verkkotoimitus

 
[Missing: text_extrafunctions.Label.Body.Text (fi-FI)]
Palaa käsikirjan etusivulle Sivun alkuun

Työprosessi

| Jaa tämä sivu |  ©THL  |  Sivukartta   |   Ota yhteyttä |
Päivitetty 31.1.2012