Sijaishuollon kustannuksista vastaava kunta
Sijaishuollon kustannukset perhehoidossa
Sijaishuollon kustannukset perhekodissa ja laitoksessa
Sijaishuollon kustannusten haasteet
Lapsikohtaiset kustannukset/teoreettinen laskelma
Perheeltä sijaishuollon kustannuksista perittävät osuudet
Tiedot perhehoitoa koskevista lakimuutoksista löytyvät sosiaali- ja terveysministeriön kuntainfosta 20.9.2011 . Tiedote 92/2011 perhehoitoon liittyen. Perhehoitajalaki (Finlex)
Sijaishuollon kustannuksista vastaava kunta
Lapsen hoidon kustannuksista sijaishuollon aikana vastaa sijoittajakunta eli se kunta, jossa lapsen sijaishuollon tarve on syntynyt. Käytännössä tämä on yleensä lapsen kotikunta. Lastensuojelulaki 16§ (Finlex)
Se kunta, johon lapsi sijoitetaan, on oikeutettu saamaan sijoittajakunnalta korvauksen niistä palveluista, joita sijoitetulle lapselle on järjestetty, kansanterveyslaki 24§ (Finlex). Samoin lapsen sijoituskunnan sairaanhoitopiirin on järjestettävä lapselle hänen tarvitsemansa erikoissairaanhoidon palvelut ja haettava kustannusten korvaamista lapsen sijoittajakunnan sairaanhoitopiiriltä. Erikoisairaanhoitolaki 30§ (Finlex), erikoisairaanhoitolaki 42§ (Finlex)
Sijoituskunnalla on velvollisuus järjestää avohuollon tukitoimena tai sijaishuoltoon sijoitetun taikka jälkihuollossa olevan lapsen perusopetus, perusopetuslaki 4§ (Finlex). Sijoitetun lapsen kotikunta on velvollinen maksamaan opetuksen järjestäjälle maksuosuuden, jonka laskemisesta säädetään opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa. Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta 50§ (Finlex)
Lastensuojelulain 54§ (Finlex) mukaan kunnan on sijaishuollon aikana turvattava ja mahdollistettava lapsen oikeus pitää yhteyttä hänelle läheisiin ihmisiin. Tämä voi merkitä muun muassa kustannusvastuuta, osana sijaishuollosta aiheutuvia kustannuksia, esimerkiksi lapsen vanhempien matkakustannuksista sijaishuoltopaikkaan tai yhteydenpidon toteuttamiseksi välttämättömien majoituskustannuksien korvaamista. KHO:n ratkaisu huostaan otetun lapsen tapaamismenoista sekä lapsen vanhemman matkakustannuksista kunnan perheneuvolaan (Korkein hallinto-oikeus).
Lapselle tehtävästä asiakassuunnitelmasta tulisi ilmetä palvelut ja tukitoimet, joita on pidettävä sijaishuollosta aiheutuvina kustannuksina. Hallintokulujen tai muiden välillisten kustannusten ei voida katsoa kuuluvan sijaishuollosta aiheutuneisiin korvattaviin kustannuksiin. Korvausta laskettaessa on vähennyksenä otettava huomioon mahdollisesti sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain (Finlex) mukaan vanhemmilta tai lapselta perityt maksut. Jos maksuja ei ole peritty, laskennallista maksuosuutta ei voida vähentää.
Sijaishuollon kustannukset perhehoidossa
Perhehoidosta maksettava hoitopalkkio perustuu hoitoon käytettävään aikaan ja hoidon vaativuuteen . Perhehoitajille maksettavien hoitopalkkioiden määrää tulee perhehoitajalain 2§ (Finlex) mukaan tarkistaa kalenterivuosittain työntekijän eläkelain mukaisella palkkakertoimella. Vuodelle 2009 vahvistettu palkkakerroin on 1,192. Vuoden 2009 alusta hoitopalkkion vähimmäismäärä yhtä hoidettavaa lasta kohden on 336,41 euroa kalenterikuukaudessa (veronalainen).
Jos perhehoidossa oleva lapsi vaatii runsaasti hoitoa tai huolenpitoa voidaan hoitopalkkio korottaa enintään kaksinkertaiseksi, asetus perhehoitajalle maksettavasti palkkiosta ja korvauksesta 1§ (Finlex). Pääsääntöisesti sijaisperheessä asuvan alle 21–vuotiaan lapsen/nuoren hoidosta maksetaan perhehoitajalle kokoaikainen hoitopalkkio. Hoitopalkkiota ei makseta perhehoitoon sijoitettua omaa alle 18-vuotiasta lastaan hoitavalle. Henkilö voi myös kieltäytyä hoitopalkkiosta.
Perhehoidossa olevan henkilön hoidosta ja ylläpidosta aiheutuvista kustannuksista perhehoitajalle maksetaan todellisten kustannusten mukainen korvaus (kulukorvaus), joka on tällä hetkellä vähintään 375,08 euroa perhehoidossa olevaa henkilöä kohti kalenterikuukaudessa. Kulukorvaus voidaan erityisestä syystä maksaa myös säädettyä vähimmäismäärää pienempänä.
Kulukorvauksen tarkoituksena on korvata perhehoidossa olevan henkilön ravinnosta, asumisesta, harrastuksista, henkilökohtaisista tarpeista ja muusta elatuksesta aiheutuvat tavanomaiset menot sekä ne tavanomaiset terveydenhuollon kustannukset, joita muun lainsäädännön nojalla ei korvata. Lisäksi kulukorvaus sisältää perhehoitoon sijoitetulle lapselle tai nuorelle hänen omaan käyttöönsä annettavat käyttövarat
Kulukorvauksen lisäksi korvataan sellaiset perhehoidossa olevan henkilön yksilöllisistä tarpeista johtuvat terapian ja terveydenhuollon sekä alle 21-vuotiaan lapsen tai nuoren opinnoista aiheutuvat erityiset kustannukset, joita muun lainsäädännön nojalla ei korvata. Lisäksi voidaan tiettyyn rajaan saakka korvata perhehoidossa olevan henkilön lomanvietosta johtuvat ja erityisten harrastusten tai harrastusvälineiden aiheuttamat ja muut jatkuvaluonteiset tai kertakaikkiset erityiset kustannukset, perhehoitajalaki 2§ (Finlex).
Hoidon käynnistymisestä aiheutuvista tarpeellisista hankinnoista maksetaan käynnistymiskorvaus, joka kattaa huonekaluhankinnat, alkuvaiheen ansionmenetyksen jne. Käynnistymiskorvaus on 1.1.2009 lukien enintään 2663,76 euroa. Perhehoitajille maksettavia käynnistämiskorvauksia tulee perhehoitajalain 2§ (Finlex) mukaan tarkistaa kalenterivuosittain vuoden alusta elinkustannusindeksin edellisen vuoden lokakuun vuosimuutoksen mukaisesti.
Sijaishuollon kustannukset perhekodissa ja laitoksessa
Lastensuojelulaitoksissa hoidosta määräytyy maksu tavallisimmin vuorokausimaksun perusteella. Vuorokausimaksu vaihtelee suuresti eri laitoksissa ja hintahaarukka liikkuu useiden satojen eurojen välillä. Nykyisin melko tavallisesti hoitovuorokausimaksu on noin 150- 250 euroa. Erityishoitoa tarvitsevilla hoitovuorokauden hinta ylittää 300 euroa. Tavallisimmin tämä sisältää kaikki lapsen sijaishuollon hoidon kustannukset.
Hoitomaksusta sovittaessa on tärkeää määritellä se, mitä hoitomaksu kattaa ja mitä ei. Paikkojen irtisanomisajoista sekä maksujen korottamisesta kannattaa myös sopia.Selkeä sopimus takaa sen, ettei sijaishuollosta tule sijoittavalle kunnalle yllättäviä lisäkustannuksia.
Sijaishuollon kustannusten haasteet
Kunnille lastensuojelusta aiheutuu merkittäviä kustannuksia ja sijaishuollon kustannukset ovat näistä suurin menoerä. Etenkin pienissä ja vähävaraisissa kunnissa lastensuojelun sijaishuollon kustannukset saattavat horjuttaa koko kunnan taloutta. Saattaa jopa käydä niin, että lapselle ei turvata riittävää oikeutta lastensuojelupalveluihin kunnan huonon taloudellisen tilanteen takia.
Jossakin kunnissa lapsen huostaanottoon turvaudutaan vain äärimmäisen harvoin kalliiden kustannusten takia. Tämä uhkaa paikoin lasten ja perheiden hyvinvointia sekä oikeutta palveluihin. Kun lapsi tai nuori on lastensuojelun palvelujen tarpeessa, palvelut olisi aina järjestettävä lapsen tarpeen mukaan.
Vaikka lastensuojelu saattaa olla vaikeasti hahmotettavaa ja ymmärrettävää toimintaa – niin kuntalaisille, asiakkaille, yhteistyötoimijoille kuin päättäjillekin – se on tullut näkyväksi kuntien päättäjille juuri rajusti kasvaneiden kustannusten johdosta. Etenkin lastensuojelun korjaavan ja siinä ammatillisen laitosmaisen hoidon ja erityispalvelujen asiakasmäärät ja kustannukset ovat kasvaneet suuresti. Osin tämä johtuu siitä, että perheiden ongelmat ovat vaikeutuneet ja sijoitettavat lapset ovat hyvin vaikeahoitoisia ja monella tapaa oireilevia.
Yhden lapsen ammatillisen hoidon vuosikustannukset ovat nelinkertaiset verrattuna perhehoidon kustannuksiin. Avohuollon kustannukset puolestaan ovat noin kuudesosa perhehoidon kustannuksista.
Yksiselitteistä lukua lastensuojelun kokonaiskustannuksista on vaikea antaa, sillä avohuollon tukitoimien ja ennaltaehkäisevän lastensuojelun kustannukset jakautuvat monen eri hallinnonalan kesken. Pelkästään sijaishuollon kustannuksiin kunnat käyttävät vuosittain yli 500 miljoonaa euroa. Lastensuojelumenot ovat nousseet koko 2000-luvun ajan. Jotta nouseva kustannuskehitys saataisiin pysähtymään, on kuntien panostettava aiempaa enemmän tavoitteelliseen ennaltaehkäisevään lastensuojeluun sekä tehokkaaseen avohuollon kuntouttavaan työhön.
Tällä hetkellä kunnat tuottavat valtaosan avohuollon sekä ennaltaehkäisevän lastensuojelun palveluista itse tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Sen sijaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten palveluista kunnat ostavat 2/3 muilta palveluntuottajilta, lähinnä yksityisten tai järjestöjen ylläpitämiltä lasten- ja nuorisokodeilta ja ammatillisilta perhekodeilta.
Lapsikohtaiset kustannukset/teoreettinen laskelma
vrk e / kk e / vuosi e
avohuollon tukitoimet (8 e/vrk) 250 3.000
sijaisperhehoito (50 e/vrk) 1.500 18.000
ammatillinen hoito (200 e/vrk) 6.000 72 000
Sijoitettujen lasten hoitokustannuksista syntyy Suomen kunnille yhden vuoden aikana noin 528 miljoonan euron kustannukset pelkästään lasten hoitovuorokausikustannukset mukaan laskien. Ei siis ole ihan sama minkälaista hoivaa lapsi saa.(Sirkka Rousu: LapsiArvi – arviointijärjestelmä lapsipolitiikan ja lastensuojelupalvelujen arviointiin. Suomen Kuntaliitto, tutkimus- ja kehittämisohjelma 2005- 2008).
Viiden suurimman kaupungin selvitysten mukaan (Rousu & Holma 2004a, Lastensuojelun kustannustyöryhmä 1998) avohuollollisten palvelujen kustannukset muodostanevat noin 15% kunnan lastensuojelun kokonaiskustannuksista, kun asiakkaista kaksi kolmasosaa on avohuollon asiakkaina. Lastensuojelun palvelujärjestelmä näyttää olevan monella tavalla kriisissä (mm. Rousu 2005).
Lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmä on purettu ja se korvataan valtionosuusjärjestelmään liitettävällä kertoimella, joka perustuu lasten ja nuorten huostaanottojen lukumääriin kunnissa. Tiedot saadaan vuosittain THL: n tilastosta.
Perheeltä sijaishuollon kustannuksista perittävät osuudet
Asiakasmaksulain 7§ (Finlex) perusteella lastensuojelulain mukaisena sijaishuoltona järjestetystä perhehoidosta tai laitoshuollosta taikka asumispalveluista lapsen vanhemmilta perittävä maksu jaetaan heidän keskensä maksukyvyn mukaan.
Vanhemmilta perittävässä maksuosuudessa voidaan huomioida:
- maksukykyä arvioitaessa tuloja ja menoja voidaan arvioida yksinkertaisesti elatusmaksun määräytymisperusteilla
- jos vanhempi on työtön, niin korvaukseksi voidaan periä ainoastaan lapsikorotukset työttömyyskorvauksista
- jos vanhempi on töissä, niin maksua lapsen sijaishuollosta peritään ja laskelman pohjana voidaan käyttää elatusavun maksuperustetta
- jos toinen vanhemmista on tuloton ja toinen esimerkiksi töissä, niin enemmän ansaitseva korvaa suuremman osuuden lapsen sijaishuollon kustannuksista (ja toinen esimerkiksi ei mitään).
Asiakasmaksulain 7§ (Finlex) momentin perusteella lastensuojelulain mukaisena avohuollon tukitoimena, sijaishuoltona tai jälkihuoltona järjestetystä perhehoidosta, laitoshuollosta tai asumispalveluista lapsen tai nuoren tuloista perittävä maksu voi olla enintään 1 247,30 euroa kuukaudessa. Perittävä maksu ei saa kuitenkaan ylittää palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia, asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen muuttamisesta 20§ (Finlex).
Lapsilta perittävissä maksuissa huomioidaan:
- lapsen maksuosuudessa huomioidaan kaikki mahdolliset tulot, siis lapsilisät, elatusavut, perhe-eläkkeet, mutta myös esim. lapsen nimiin siirretyn omaisuuden tuotot (esimerkiksi pääomatulot). Kunta voi siis periä tai nostaa ko. tulot siltä ajalta, kun laitos- tai perhehoito kestää. Omaisuudet eivät ole kovin tavallisia, mutta on kuitenkin tilanteita, joissa lapselle on esim. perinnöllä siirtynyt vaikkapa osakkeita. Osakkeita ei siis tarvitse myydä, mutta niiden tuotto vaikuttaa maksuosuuteen
- lapsen itsenäistymisvarat on otettava ensin huomioon, eli asiakasmaksua ei saa periä, ennen kuin lastensuojelulain mukaiset itsenäistymisvarat (vähintään 30 % asiakasmaksulain 14 §:n mukaisista tuloista, korvauksista ja saamisista) on saatu kerrytettyä. Lapsen etu tulee ennen kunnan etua. Jos lapsella ei ole sellaisia varoja, joista itsenäistymisvaroja (lapsilisää ei lasketa mukaan) voitaisiin kerryttää, ei voida myöskään periä lapselta asiakasmaksua. Tällöin lastensuojelulaki menee asiakasmaksulain ohi.
Tekstin on laatinut
Verkkotoimitus