Tiedot perhehoitoa koskevista lakimuutoksista löytyvät sosiaali- ja terveysministeriön kuntainfosta 20.9.2011 . Tiedote 92/2011 perhehoitoon liittyen. Perhehoitajalaki (Finlex)
Hankintamenettelyt
Sijaishuollon palveluja voi järjestää monella tavalla. Kunta voi järjestää sijaishuollon palveluja omana palvelutuotantona eli kunnalla voi olla esimerkiksi oma lastensuojelulaitos. Palvelutuotantoa voi järjestää myös yhdessä useamman kunnan kanssa esimerkiksi ylläpitämällä yhteistä lastensuojelulaitosta tai rekrytoimalla yhteisiä ammatillisia sijaisperheitä.
Kunta voi myös hankkia palvelun muilta kunnilta tai valtiolta (esimerkiksi koulukodit), järjestöltä (esimerkiksi Nuorten ystävät ry, SOS-lapsikylät) tai muulta yksityiseltä palveluntuottajalta. Yksityistä palveluntuotantoa edustavat useimmat ammatilliset perhekodit. Kunta voi tehdä edellä mainituissa tapauksissa hankintayhteistyötä muiden kuntien kanssa.
Sijaishuollon palvelujen hankinnassa on kunnilla käytössä erilaisia hankintamenettelyjä. Lastensuojelulain (Finlex) lisäksi on hankintamenettelyä valittaessa huomioitava myös julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö (Finlex). Annetun lain 5§:ssä määritellään erilaiset hankintamenettelyt. Lain mukaan julkisessa hankinnassa on käytettävä ensisijaisesti avointa tai rajoitettua menettelyä. Neuvottelumenettelyä, suorahankintaa, kilpailullista neuvottelumenettelyä ja puitejärjestelyä voidaan käyttää laissa säädetyin edellytyksin. Laki julkisista hankinnoista 25-32§ (Finlex).
Avoin ja rajoitettu menettely
Avoin menettely tarkoittaa sitä, että kaikki halukkaat toimittajat voivat tehdä tarjouksen hankintailmoituksen perusteella. Rajoitetussa menettelyssä ainoastaan hankintayksikön valitsemat ehdokkaat kaikista halukkaista toimittajista voivat tehdä tarjouksen hankintailmoituksen perusteella.
Hankintaprosessin avainkohta on hankintailmoituksen ja siihen liittyvän tarjouspyynnön sisällön määrittäminen. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Hankintailmoituksessa kuvataan palveluntarjoajalta edellytettävät vaatimukset, hankittava palvelu ja sen vaatimukset. Palveluntarjoajien kelpoisuus ratkaistaan aina ennen kuin avataan tarjouksia.
Tarjouspyynnössä on ilmoitettava tärkeysjärjestyksessä ne valintaperusteet, joiden mukaan tarjousvertailu ja sen perusteella tapahtuva hankintapäätös tehdään. Tällöin on kyseessä hankintapäätös, joka tehdään kokonaistaloudellisen edullisuusvertailun eli niiden valintaperusteiden mukaan, jotka on määritelty tarjouspyynnössä. Muussa tapauksessa hankintapäätös perustuu halvimman hinnan mukaiseen valintaan.
Hankintapäätös tehdään aina tarjouspyynnössä ennalta määriteltyjen valintaperusteiden mukaan. Sijaishuollon palveluja kilpailutettaessa valitaan yleensä useita sopimuskumppaneita palveluntuottajiksi.
Neuvottelumenettely
Neuvottelumenettelyä käytettäessä hankintayksikkö neuvottelee hankintasopimuksen ehdoista valitsemiensa toimittajien kanssa. Kun hankintailmoitus on julkaistu ja halukkaat toimittajat ilmoittautuneet, käynnistetään neuvottelut.
Neuvottelumenettelyn ja avoimen tai rajoitetun menettelyn välinen suurin ero on siinä, että neuvottelumenettelyssä hankintayksikkö ei laadi tarjouspyyntöä etukäteen, vaan hankinnan ehdoista neuvotellaan osapuolten välillä. Neuvottelun päätteeksi palveluntuottajat (yleensä neuvotteluprosessissa on mukana useampia palveluntuottajia) jättävät yksilöidyn tarjouksen.
Puitejärjestely
Puitejärjestelyllä tarkoitetaan hankintayksikön ja toimittajien välistä sopimusta, jossa vahvistetaan tietyn ajan kuluessa tehtäviä hankintasopimuksia koskevat ehdot. Puitejärjestelyssä sovitaan esimerkiksi hinnasta ja suunnitellusta hankinnan määrästä seuraavan sopimuskauden ajaksi.
Suorahankinta
Suorahankinta on ollut pitkään käytetyin sijaishuollon hankintamenettely. Suorahankinnalla tarkoitetaan sitä, että hankintayksikkö valitsee yhden tai useamman toimittajan, joiden kanssa se neuvottelee sopimuksen ehdoista julkaisematta hankintailmoitusta.
Suorahankinnasta on kyse aina silloin, kun kunta solmii sijaishuollon hankintaa koskevan sopimuksen esimerkiksi yksityisen lastensuojelulaitoksen kanssa ilman että on käytetty mitään em. hankintamenettelyistä. Suorahankinnasta ei ole kyse silloin, kun toimivaltainen viranhaltija tekee sopimuksen jo kilpailutettujen puitesopimusten ja –järjestelyjen puitteissa eli yksittäistä sijoitusta koskeva sopimus solmitaan tarjouskilpailun tuloksena valitun tuottajan kanssa. Pääsääntönä on, että kaikki kunnan oman palvelutuotannon ulkopuolelta hankittavat palvelut on kilpailutettava.
Suorahankinnan käyttäminen on poikkeus. Syy suorahankinnan käyttämiseen on todettava ennalta, ja se on perusteltava hankintapäätöksessä tai siihen liittyvässä muussa asiakirjassa hankintalain perusteella. Perusteena suorahankinnalle lapsen sijoituspaikkaa koskevassa palveluhankinnassa voivat olla lastensuojelulliset perusteet.
Kun sijaishuolto toteutetaan perhehoitona, käytetään yleensä perhehoitajalain mukaista toimeksiantosopimusta. Perhehoitajalaki 4§ (Finlex) Julkisia hankintoja sääntelevässä lainsäädännössä hankinnalla ei tarkoiteta työsuhteeseen palkkaamista. Vaikka perhehoitajat eivät olekaan varsinaisesti kunnan työntekijöitä, on tulkinta ollut se, etteivät hankintalain velvoitteet koske toimeksiantosopimusten tekemistä perhehoitajien kanssa.
Lue lisää perhehoidosta
Hankintapäätökset ja hankintasopimukset
Suomessa isoimmat kunnat ovat kilpailuttaneet sijaishuoltopaikat käyttäen avointa menettelyä. Avoimen tarjouskilpailun ovat järjestäneet mm. Helsinki, Lahti, Oulu (mukana Oulun seutu) ja Tampere (mukana Tampereen seutu ja Etelä-Pirkanmaa). Tarjousasiakirjat ovat julkisia ja niitä voi kysyä em. kunnista. Tarjouspyynnöistä näkee, millaisia edellytyksiä palveluntuottajilta on vaadittu sekä minkälaisia palvelun valintaperusteita on käytetty.
Hankinnasta tehdään aina päätös sekä kirjallinen sopimus tilaajan ja tuottajan kesken. Sopimuksessa määritellään sopimusehdot koko sopimuskauden kauden ajaksi. Näitä ovat sopimusaika, palvelun sisältö ja hinta (mahdollisine korotusehtoineen), irtisanomisperusteet jne. Sijaishuollon palveluissa on yleensä kyse pitkäaikaisista sopimussuhteista.
Sopimuskauden aikana on mahdollista täydentää palveluntuottajien verkostoa, mutta vain silloin, kun se käy sopimusehdoista ilmi. Sopimusehdoista tulee käydä ilmi, miten tilaaja voi tehdä lisä- tai täydennyshankintoja. Hankintalakia on noudatettava täydennyshankinnoissakin eli on tehtävä mm. asianmukaiset hankintailmoitukset.
Sopimukset voivat olla sellaisia, joilla hankitaan tarkasti sovittu määrä palvelua tai esimerkiksi puitesopimuksia. Sopimusehdot käyvät yleensä ilmi jo tarjouspyynnöstä. Käytettäessä puitesopimuksia, tehdään lapsen sijoituksen yhteydessä myös kyseistä lasta koskeva ns. lapsikohtainen sopimus.
Kun sijaishuoltopaikat on kilpailutettu, kunta sitoutuu käyttämään sopimuskauden aikana niitä sijaishuoltopaikkoja, joiden kanssa on solmittu sopimus tarjouskilpailun perusteella. Tämä velvoittaa kuntaa tietysti vain jos on tarvetta sellaiselle sijaishuollolle, mitä kilpailutus on koskenut (esim. laitospaikat).
Myös kunnan oman palveluntuotannon käyttäminen on mahdollista, sillä kunnan ei tarvitse kilpailuttaa omaa tuotantoaan. Perhehoitoa ja kunnan rekrytoimia ammatillisia sijaisperheitä voi myös käyttää vapaasti, koska niiden kanssa kunnalla on toimeksiantosopimus, eivätkä ne ole yleensä kilpailutuksen piirissä.
Sopimuksen valvonta
Palvelun hankintaprosessi ei pääty hankintapäätökseen ja kirjallisen sopimuksen tekemiseen. Sopimuskauden aikana tulee palvelunhankkijan myös valvoa sitä, että molemmin puolin noudatetaan sovittuja sopimusehtoja. Valvonta on yhteistyötä palvelunhankkijan, palveluntuottajan sekä lapsen asiakassuhteesta vastaavan kanssa.
Sopimuksen valvonnan tavoitteena on huolehtia siitä, että palvelu vastaa koko sopimuskauden ajan sitä vaatimustasoa, josta on sovittu. Lapsen asiakasprosessista vastaava sosiaalityöntekijä puolestaan valvoo ja seuraa lapsen sijaishuollon toteutumista suunnitelman mukaisesti. Palveluntuottajan toiminnan valvonta kytkeytyy myös sosiaalialan yksityisten palveluntuottajien valvontalain mukaiseen valvontaan. Lisätietoa käsikirjan sijaishuollon valvonta -osiosta.
Lastensuojelulaki turvaa lapsen edun
Kilpailuttaminen ei tarkoita sitä, että lasten sijaishuoltopaikkoja vaihdeltaisiin aina sopimuskauden päättyessä tarjouskilpailussa menestyneisiin paikkoihin. Kilpailutuksessa valitaan vain sopimuskumppanit uusia sopimuksia varten. Lapsikohtaiset päätökset sijaishuollon järjestämisestä tehdään aina lastensuojelulain mukaisin perustein.
Jos lapsen tarvitsemaa palvelua ei löydy kilpailutuksessa hyväksyttyjen toimittajien joukosta, on lastensuojelulain nojalla mahdollista sijoittaa lapsi myös muualle. Mikäli lapsen tarvitsema hoito joudutaan hankkimaan suorahankintana, on päätös perusteltava.
Esimerkiksi Tampereen Asiakasohjaus Luotsissa, joka hankkii sijaishuoltopaikat myös lähiseudun kuntia varten, toimitaan tällaisissa tapauksissa niin, että suorahankinnan perusteet kirjataan lapsen asiakaskertomukseen ja huoltosuunnitelmaan. Sen jälkeen lapsen sijoittajakunnassa hankintapäätökseen oikeutettu viranomainen tekee suorahankintaa koskevan päätöksen. Hankintapäätös on julkinen asiakirja, joten siinä ei voi olla asiakasta koskevia yksilöityjä tietoja. Hankintapäätös lähetetään tiedoksi Asiakasohjaus Luotsiin, joka kokoaa hankealueen suorahankintapäätökset ja säilyttää ne.
Tampereen seudulla suorahankintapäätöksissä on mm. seuraava teksti:
”Lastensuojelun seudullinen asiakasohjaus Luotsi esitti sosiaalityöntekijän kannattamana lapsen sijaishuoltopaikan hankkimista suorahankintana, koska vapaana olevissa sopimuspaikoissa ei ollut sisällöltään lapsen tarpeisiin vastaavaa hoitoa.
Suorahankintapäätös liittyy asiakaskohtaiseen päätökseen numero XXXXX/vuosi/päätöksen tekijä. Päätöksen yksilöidyt perustelut ovat kirjattuina lapsen huoltosuunnitelmaan tai asiakaskertomukseen.
Sijaishuoltopaikan nimi tarjosi pvm pyydetyn sisältöistä lastensuojelun laitoshoitoa hintaan X euroa hoitovuorokaudelta. ” (Lähde: sisäinen ohjeistus)
Hankintayhteistyö
Sijaishuollon palvelujen hankinta voidaan organisoida eri tavoin. Joissakin kunnissa se on keskitetty toimialan erityisyksikölle tai ryhmälle, jossa on sekä lastensuojelun ammattitaitoa, että hankintaosaamista. Hankinta voidaan keskittää myös oman kunnan hankintayksikölle, joka huolehtii muistakin kunnan hankinnoista. Myös useamman kunnan muodostama hankintarengas tai tilaajarengas voi hankkia palveluja. Perinteinen tapa on ollut se, että sosiaalityöntekijä tai johtava sosiaalityöntekijä tekee hankinnan.
Suuremmissa kaupungeissa sijaishuollon hankintaprosessi ja lapsikohtainen lastensuojelutyön erityisosaamista edellyttävä sijoitusprosessi on eriytetty selkeästi toisistaan. Pienissä kunnissa, joissa sijaishuoltoa tarvitsevia lapsia on lastensuojelun asiakkaina harvoin, on tapana ollut hoitaa palvelujen hankinta ja lapsikohtainen sijoitus samanaikaisesti. Haasteena on silloin se, kuinka voi löytää riittävän nopeasti lapsen tarpeita vastaavaa riittävän laadukasta sijaishuollon palvelua, jonka hinta on myös kohtuullinen.
Samaan aikaan, kun sijaishuoltoa tarvitsevien lasten erityistarpeet ovat muuttuneet ja sijoitusten määrä kasvanut, on myös sijaishuollon kustannustaso noussut. Markkinoilla on erilaisia palveluja ja hinnoittelun perusteet eivät ole aina läpinäkyviä.
Hankintalainsäädännön tunteminen ja palvelujen hankintaan liittyvien kirjallisten sopimusten laatiminen ja solmiminen edellyttävät kuntien lastensuojelutyöstä vastaavilta viranhaltijoilta myös hankintaosaamista.
Monilla seuduilla on päädytty siihen, että sijaishuollon palveluja hankitaan seudullisena yhteistyönä. Tällöin voidaan pitää yllä laajaa palveluntarjoajien verkostoa tai sopimuskumppaneiden joukkoa. Samalla voidaan yhteistyössä kehittää sijaishuoltoa sekä valvoa toimintaa ja sijaishuollon palvelumarkkinoiden kehittymistä ja kustannustasoa. Kuntien omat sosiaalityöntekijät voivat keskittyä lapsikohtaiseen lastensuojelutyöhön ja hankintaosaamista edellytetään vain yhteisen yksikön henkilöstöltä.
Seutuyhteistyössä on päädytty erilaisiin käytännön toteutuksiin. Esimerkiksi Tampereen Asiakasohjaus Luotsi toimii yli kymmenen kunnan yhteisenä seudullisena sijaishuollon hankintayksikkönä ja asiakasohjauksen paikkana. Kunnat, jotka ovat tehneet keskinäisen sopimuksen seudullisesta asiakasohjauksesta, käyttävät vain Luotsin hyväksymiä sijaishuoltopaikkoja. Luotsi huolehtii sijaishuollon hankinnasta niin laitoshoidon kuin perhehoidonkin osalta. Lapsikohtaiset sijoituspäätökset tehdään kuitenkin aina siinä kunnassa, jossa sijaishuollon järjestämisvelvoite lastensuojelulain mukaan on.
Satakunnassa on kehitetty Sijaishuolto -hankkeessa ja Lastensuojelun kehittämisyksikössä kuntayhteistyötä myös sijaishuollon hankinnassa. Laitostarkastuskäynnit, sijaisperheiden rekrytointi ja valmennus ja tieto vapaista sijaishuoltopaikoista on keskitetty maakunnalliseen kehittämisyksikköön. Tarvittaessa kehittämisyksiköstä saa myös asiantuntija-apua ja konsultaatiota sijoitusprosessiin.
Sijaishuollon järjestämisessä ja sijaishuoltopaikkojen hankinnassa tehdään yhteistyötä eri puolella Suomea. Jyväskylässä on toiminut maakunnallinen sijaishuollon yksikkö kaikkein kauimmin. Kokemuksia hankintayhteistyöstä on myös mm. Oulun ja Kuopion seuduilla.
Suunnitelmallisuus lastensuojelupalvelujen hankinnassa
Sijaishuollon tulee lastensuojelussa olla suunnitelmallista – lapsi tarvitsee usein pitkäaikaista sijaishuoltoa. Sijaishuollon toteuttaminen, esimerkiksi lastenkodin perustaminen vaatii samoin useamman vuoden perustamisprosessin investointeineen ja henkilöstön rekrytointeineen.
Suunnitelmallisuus lastensuojelupalvelujen hankinnassa ja tuottamisessa varmistaa sijaishuollon palvelujen saatavuuden eri ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien lasten tarpeiden mukaisesti. Suunnitelmallisuus varmistaa myös laatutason kehittymisen sekä lisää kustannustietoisuutta.
Jos palvelujen hankinta ja oma palvelutuotanto on suunnittelematonta ja perustuu käytännössä kysynnän ja tarjonnan tasapainottamiseen, on vaarana, ettei sijaishuoltoa tarvitsevalle lapselle saada tarkoituksenmukaisinta ja lapsen edun kannalta parasta mahdollista sijaishuoltopaikkaa. Suunnittelemattomuuden seurauksena on usein myös hallitsematon sijaishuoltopalvelun hintakehitys ja se, että hinta-laatusuhde ei ole kohdallaan.
Suunnitelmallinen lastensuojelupalvelujen hankinta perustuu mm. lastensuojelulain mukaiseen lastensuojelun suunnitelmaan 
. Kunnat voivat laatia myös seudullisesti yhteisen lastensuojelun suunnitelman. Tähän liittyen voidaan laatia myös sijaishuollon palvelujen seudullinen hankintasuunnitelma. Hankintastrategia ja suunnitelmallisuus sijaishuollon palvelujen järjestämisessä voivat perustua lisäksi esim. lastensuojelun toimintaohjelmaan, kunnan palvelustrategiaan tai vuosittaiseen toiminta- ja taloussuunnitelmaan.
Suunnitelmallisuus ei ole mahdollista ilman riittävää tietopohjaa. Tietoa ja seurantaa tarvitaan asiakkaiden määrän ja palvelujen kustannusten lisäksi myös mm. seuraavista asioista: asiakkaiden taustatiedot, syyt lastensuojelupalvelujen tarpeeseen ja palvelujen saatavuus, laatutaso ja vaikuttavuus. Tiedontuotannon, dokumentoinnin ja tilastoinnin tehostamiseksi tehdään alueellista ja valtakunnallista kehittämistyötä muun muassa Sosiaalialan Tikesos -tietoteknologiahankkeessa (Sosiaaliportti)
Yleistä sosiaalipalvelujen hankinnasta
Kuntaliitto ja kauppa- ja teollisuusministeriö ylläpitävät julkisten hankintojen neuvontayksikköä, josta saa maksutonta neuvontaa julkisiin hankintoihin liittyen. Se toimii julkisten hankintojen asiantuntijana. Verkkosivut hankinnat.fi sisältävät ajankohtaista ja päivitettyä tietoa myös sosiaalipalvelujen hankinnasta
Kun kunta hankkii sosiaalipalveluja, on kyse julkisesta hankinnasta. Koska asiakaspalveluhankinnoissa käsitellään usein asiakkaiden henkilötietoja, on huomioitava mm. henkilötietolainsäädäntö. Uuden hankintalain huomioiva ohje kunnille julkaistiin elokuussa 2007. Ohjeistuksen voi ladata tai tulostaa (Kuntaliitto) tai Sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinta ostopalveluna (pdf)
Lastensuojelupalvelujen hankintaosaamisen kehittäminen
Lastensuojelupalveluja hankittaessa on aina muistettava, että ensisijaista on lastensuojelulain asettama velvoite lapsen edun huomioimiselle. Hankintaprosessin tulisi kuitenkin olla paitsi asiakaslähtöinen, myös juridisesti pätevä, suunnitelmallinen, tehokas ja taloudellinen.
Kuntaliitto on lähettänyt keväällä 2005 kaikille kuntien lastensuojelusta vastaaville toimielimille kirjeen koskien lastensuojelupalvelujen hyvän hankinnan periaatteita. Kuntaliiton tiedotteen 2.3.2005 mukaan ”Kunnan eli lastensuojelupalvelujen ostajan tulee huolehtia siitä, että lapselle turvataan pysyvät ja jatkuvat ihmissuhteet, joita palvelujen lyhytjänteinen kilpailuttaminen tai hankintatyön suunnittelemattomuus ei saa vaarantaa”. Lastensuojelupalvelujen hankinnan hyvät käytännöt -suositus (Kuntaliitto)
Lastensuojelupalvelujen hankinnassa ja tuottamisessa tarvittavaa osaamista on kehitetty valtakunnallisissa hankkeissa. Suomen Kuntaliiton Lastensuojelun laatu & kustannukset –kehittämishankkeen tulokset on koottu neljään raporttiin, jotka toimivat itsenäisinä oppaina. Sirkka Rousun ja Tupu Holman kirjoittamat oppaat ”Lastensuojelupalvelujen hankinta ja tuottaminen” (2003), ”Lastensuojelupalvelujen kustannukset ja laatu”(2004), ”Lastensuojelupalvelujen onnistumisen arviointi”(2004) ja ”Lastensuojelupalvelujen laadunhallinta” (2004) ovat maksutta saatavina Kuntaliiton kirjakaupan sivuilta pdf- julkaisuina.
Osana Harava-kehittämishanketta toteutettiin vuonna 2004 lastensuojelupalvelujen osto- ja myyntikoulu, jossa palvelujen hankkijat ja tuottajat opiskelivat samassa oppimisprosessissa. Tätä koulutuskonseptia on mahdollista hyödyntää edelleen. ”Lastensuojelupalvelujen osto- ja myyntikoulu 2004. Lisää osaamista lastensuojelupalvelujen hankintaan ja tuottamiseen” -raportin voi ladata Lastensuojelun Keskusliiton ylläpitämältä Lapsitieto.fi –sivuilta.
Kuntaliitto jatkaa lastensuojelupalvelujen hankintamenettelyjen kehittämistä LapsiARVI eli Arviointijärjestelmä lapsipolitiikan ja lastensuojelupalvelujen arviointiin 2006-2008 –hankkeessa. Hankkeen toteuttaman kyselyn raportti Veera Vettenranta, Tupu Holma, Sirkka Rousu (2007) ”Lastensuojelupalvelujen hankkimisen ja tuottamisen näköaloja. Raportti (pdf) kyselystä palvelujen hankkijoille ja tuottajille Kuntaliiton LapsARVI-hankkeessa vuonna 2007”.
Sijaishuoltopalvelujen hankintaprosessin toteuttaminen vaatii suuren työmäärän. Eri toimijat ovat ryhtyneet vuonna 2007 käynnistämään laajaan yhteistyöhön perustuvaa kehitystyötä. Tavoitteena on luoda lastensuojelupalvelujen sähköinen hankintaprosessi, joka helpottaa sekä palvelun hankkijan että palveluntuottajan työtä. Koko maan kattava sähköinen hankintaprosessi sisältäisi tietokannan sekä nettipohjaisen työkalun.
Jos kunta ostaa yksityiseltä palveluntuottajalta lastensuojelulain mukaisia palveluja, esim. laitoshoitoa tai perhehoitoa, on huomattava, että asiassa syntyneet asiakirjat ovat viranomaisen eli ostajan asiakirjoja. Päätösvalta näiden asiakirjojen osalta, tiedon antaminen tai tiedon antamatta jättäminen, on palvelun ostajalla eli kunnalla. Kunnalla on lisäksi oikeus ja velvollisuus antaa määräyksiä ostopalvelukumppanille siitä, miten asiakirjoja laaditaan, niitä ylläpidetään, suojataan, arkistoidaan tai hävitetään. Ostopalvelusopimuksiin rinnastetaan myös ns. maksusitoumukset.
Lähteet
- Lapsen sijoittaminen yhteistyössä Asiakasohjaus Luotsin kanssa. 9.2.2007. Sisäinen ohjeistus seudulliseen asiakasohjaus Luotsiin kuuluville kunnille.
- Räty, Tapio (2007) Uusi lastensuojelulaki. Helsinki: Edita Publishing Oy, 101.
Tekstin on laatinut
verkkotoimitus