Muokattu National Institute of Child Health and Human Development (NICHD) –haastattelurungosta (Taskinen Sirpa, toim. 2003)
1. Osa
Hei, minun nimeni on xxx. Olen ammattiltani xxx ja minun työhöni kuuluu haastatella lapsia (nuoria) asioista, joita heille on tapahtunut. Keskustelumme nauhoitetaan, jotta muistan kaiken mitä kerrot. Muuten voisin unohtaa asioita.
Tapaan paljon lapsia (nuoria) ja he kertovat minulla totuuden heille tapahtuneista asioista. Sinun ei ole kuitenkaan pakko kertoa, jos et halua. Ymmärrätkö tämän? Odota vastausta, sano sitten: Hyvä.
2. Osa
Kerro minulle kaikki, mitä sinulle on tapahtunut ihan alusta lähtien ihan loppuun saakka niin hyvin kuin muistat.
Jos lapsen kertomus on niukka, sano:
Mitä sitten tapahtui? tai Mitä muuta pystyt kertomaan minulle siitä?
Voit käyttää näitä samoja vuorosanoja useita kertoja. Kun lapsi on lopettanut, siirry 3. osaan.
3. Osa
Kysele tapahtumasta enemmän käymällä läpi yksityiskohtia, jotka lapsi on maininnut aikaisemmin (esimerkiksi paikka, hyväksikäytön jokin piirre, vaatetus):
1. Aikaisemmin sanoit jotakin lapsen mainitsema yksityiskohta. Voitko kertoa minulle siitä kaiken?
Käytä samaa menetelmää niin monien yksityiskohtien kohdalla kuin mahdollista.
4. Osa
Jos keskeisiä yksityiskohtia tapahtumasta (esimerkiksi tapahtumapaikka, tekijän henkilöllisyys tai ulkonäkö) vielä puuttuu, kysy niitä tässä vaiheessa. Käytä suoraa kysymystä, esimerkiksi ”Olivatko vaatteesi päälläsi vai eivät?”, ja esitä aina kun mahdollista tämän jälkeen avoin kysymys, esimerkiksi ”Kerro minulle kaikki siitä, miten ne riisuttiin".
5. Osa
Onko tämä ainut kerta, kun tällaista on tapahtunut vai onko näin tapahtunut aikaisemminkin?
Jos lapsi antaa ymmärtää, että kertoja oli enemmän kuin yksi, sano:
Kerro minulle siitä kerrasta, jonka muistat parhaiten. Haluan tietää, mitä tapahtui ihan alusta ihan loppuun saakka.
Kun lapsi on kuvannut kerran, jonka hän muistaa parhaiten, kysele tapahtumasta enemmän käyttäen avoimia kysymyksiä:
Ja mitä sitten tapahtui? tai Mitä muuta voit kertoa minulle siitä?
Jatka tämän jälkeen käyttäen yllä kuvattua menetelmää yksityiskohtien läpikäymiseksi. Sano sitten: Kerro minulle ensimmäisestä kerrasta, kun jotakin tapahtui. Haluan tietää, mitä tapahtui ihan alusta ihan loppuun saakka.
Kun lapsi on kuvannut viimeisen kerran, kysele tapahtumasta enemmän käyttäen avoimia kysymyksiä:
Ja mitä sitten tapahtui? tai Mitä muuta voit kertoa minulle siitä?
Jatka tämän jälkeen käyttäen yllä kuvattua menetelmää yksityiskohtien läpikäymiseksi. Sano sitten:
Onko vielä jokin kerta, jonka muistat hyvin? Kerro minulle siitä kerrasta. Haluan tietää, mitä tapahtui ihan alusta ihan loppuun saakka.
Kun lapsi on kuvannut tämän kerran, kysele tapahtumasta enemmän käyttäen avoimia kysymyksiä:
Ja mitä sitten tapahtui? tai Mitä muuta voit kertoa minulle siitä?
Jatka tämän jälkeen käyttäen yllä kuvattua menetelmää yksityiskohtien läpikäymiseksi.
6. Osa
Onko vielä jotakin, mitä minun pitäisi tietää?
Odota vastausta.
Haluaisitko kertoa minulle vielä jotakin?
Odota vastausta.
Haluatko kysyä minulta jotakin?
Odota vastausta.
Kiitos kun kerroit minulle niin paljon asioita. Se auttoi minua ymmärtämään mitä on tapahtunut. Nyt voisimme pitää pienen tauon (tai lopettaa tältä päivältä). Jatkamme sen jälkeen (tai taas huomenna/muuna päivänä) jolloin kysyn vielä muutaman kysymyksen.
Juttele kuulustelun lopuksi lapsen kanssa jostakin mukavasta asiasta.
7. Osa: Epäillyn ja hänen avustajansa esittämien näkökohtien läpikäynti
Ennen varsinaisten kysymysten esittämistä käy uudestaan läpi seuraavat seikat:
Muista kertoa minulle vain asioita, jotka ovat oikeasti tapahtuneet sinulle. Jos kysyn kysymyksen, jota et ymmärrä tai johon et tiedä vastausta, niin sano minulle: ”En ymmärrä.” tai ”En tiedä.”. Jos sanon asioita, jotka eivät ole totta niin sano se minulle. Okei? Odota vastausta. Hyvä. Nyt tiedät, että voit korjata minua jos teen virheen tai sanon jotakin, joka ei ole totta.
Esitä sitten epäillyn ja hänen avustajansa esittämät kysymykset. Huomioi niiden muotoilussa kuitenkin lapsen kehitystaso. Juttele kuulustelun lopuksi lapsen kanssa jostakin mukavasta asiasta.
Kirjallisuus
- Taskinen, Sirpa (toim.). 2003. Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittäminen. Asiantuntijaryhmän suositukset sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle. Stakes. Oppaita 55. Saarijärvi.