Turvallisuus

Tapaamisten tulee olla lapselle turvallisia sekä ulkoisilta puitteiltaan että kokemuksena. Työntekijän tulee pyrkiä varmistamaan, ettei tapaamisista koidu lapselle haittaa eikä hän joudu niiden takia vaaraan.

Työskentelyn tavoite ja tarkoitus tulee selvittää kaikille siihen osallistuville niin, että he voivat ymmärtää, miksi selvitystä tehdään. Erityisesti lapsen pitää tietää kenen kanssa hän on tekemisissä ja miksi.

Yksilöllisyys

Työskentely täytyy sovittaa yksittäisen lapsen tilanteeseen ja hänen valmiuksiinsa. Menetelmien ja välineiden tulee olla riittävän monipuolisia ja lapselle sopivia. On myös aina arvioitava yksilöllisesti, miten juuri tämä perhe hyötyy parhaiten selvityksen tekemisestä: tavataanko vanhemmat erikseen vai yhdessä, tavataanko lapsi yksinään vai yhdessä vanhempiensa kanssa.

Vauvalla, taaperolla, leikki-ikäisellä, koululaisella ja nuorella on erilaiset valmiudet ja mahdollisuudet osallisuuteen työskentelyssä. Työskentelyssä tulee muistaa eri-ikäisten tai esimerkiksi eri etnisten ryhmien yksilölliset tarpeet.

Merkitykselliset suhteet

Lapsen elämän merkityksellisten ja tärkeiden ihmisten kuuleminen on osa lapsen kanssa työskentelyä. Niiden ihmisten arvo lapselle tulee tunnistaa ja sitä tulee kunnioittaa. Työskentelyssä lapsen verkostojen kanssa tulee pitää esillä lapsen näkökulmaa ja tehdä lapsi tarpeineen näkyväksi.

Lapsen oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Lapsi on asiakas, lapsi elää suhteissaan ja lapset ovat erilaisia. 

Kohtaaminen

Olennaista selvityksen tekemisessä on lapsen kokemusten kuuleminen ja lapsen kohtaaminen. Lapsen tai nuoren pitäisi myös itse saada määritellä, mitkä asiat ovat hänen mielestään tärkeitä. Tämä on arvo sinänsä. Arvioinnin tavoitteista huolimatta lasta tai nuorta ei saa ”typistää” tiedonantajaksi, jonka avulla vanhemmista saadaan lisää tietoa.

Kyseessä ei ole tekninen selvitys, vaan aitoon vuorovaikutukseen pyrkivä arviointiprosessi, jossa yhdessä selvitetään ja arvioidaan. Vanhempia tulee kannustaa etsimään ratkaisua käsillä oleviin huoliin tai ongelmiin.

Tapaamiset ovat aina myös interventio ja niiden tulisi antaa jotakin erityisesti lapselle. Aidoimmillaan kuulluksi tuleminen on helpottava kokemus myös lapselle.

Lapsella on myös oikeus saada palautetta ja tietoa siitä, millaisena työntekijä näkee hänen tilanteensa. Parhaimmillaan työntekijä voi olla lapsen ”apuminä”, joka kannattelee ja jäsentää lapsen kokemuksia.

Aika

Työskentelyä varten tulee olla riittävästi aikaa niin, että lapsen asettuminen, pysähtyminen ja luottamuksen rakentaminen on mahdollista. Lapsen etenemisen tahtia tulee kunnioittaa eikä pyrkiä väkisin nopeuttamaan työskentelyprosessia.

Työskentelyssä täytyy lähteä liikkeelle lapsen arjesta tässä ja nyt. Mitä pienempi lapsi, sitä suurempi merkitys nykyhetkellä hänelle on.

Työntekijän tulee kuitenkin tarkastella tilannetta myös tulevaisuuden näkökulmasta: mitä resursseja ja mahdollisuuksia on nähtävissä ja mitä riskejä tilanteeseen tulevaisuudenkin kannalta liittyy.

Työskentelyssä tulee huolehtia työskentelysuhteiden jatkuvuudesta. Se, mitä lapsen kanssa on sovittu, viedään myös loppuun. Mahdollisuuksien mukaan saman työntekijän olisi hyvä kulkea lapsen, nuoren ja hänen vanhempiensa rinnalla koko työskentelyprosessin ajan. Mitä pienempi lapsi, sen tähdellisempää tämä on.

Tekstin on laatinut:
verkkotoimitus