Kuultavat
Kuulemisen järjestäminen
Kuulemisen suorittamatta jättäminen

Asianosaisille on varattava tilaisuus todisteelliseen kuulemiseen huostaanoton valmistelussa, joka kattaa sekä suostumukseen perustuvat että vastentahtoiset huostaanotot.

Kuulemiseen on kutsuttava kirjallisesti. Kirjallinen tieto kuulemisajankohdasta voidaan antaa henkilökohtaisesti, lähettää virkakirjeellä, saantitodistuksella tai, ellei sitä noudeta, esim. haastemiehen kautta. Ilmoitus on lähetettävä niin ajoissa, että asianosaisille jää aikaa selityksen antamiseen.

Kuulemistilaisuus on luottamuksellinen. Kuulemisesta on syytä tehdä keskustelumuistio, johon merkitään läsnäolijat ja ne seikat, jotka kuultava tuo esiin. Muistio luetaan asianosaiselle ja on toivottavaa, että hän vahvistaa sen allekirjoituksellaan.

Asianosaisilla on oikeus hankkia asiamies tai avustaja, joka voi olla mukana kuulemistilaisuudessa. Lasta kuultaessa hänellä voi olla mukanaan esim. joku ystävä tai perheen tunteva henkilö.

Kuuleminen voi tapahtua myös kirjallisesti siten, että asianosaiset kirjoittavat mielipiteensä.

Mikäli asianosainen ei toimita pyydettyä selvitystä tai ei saavu kuulemistilaisuuteen, ei se estä asian ratkaisua.

Kuultavat

Kirjallinen ilmoitus kuulemistilaisuudesta on annettava kaikille niille, joilla on lainmukainen oikeus tulla kuulluksi. Lastensuojelulaki 42§ (Finlex) Näitä ovat:

• 12 vuotta täyttänyt lapsi
• äiti
• isä
• huoltaja
• henkilö, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on tai on ollut välittömästi ennen asian valmistelua.

Kuultavalla tarkoitetaan ainoastaan sellaisia henkilöitä, jotka ovat tosiasiallisesti vastanneet lapsen hoidosta ja joiden kanssa lapsi on myös asunut yhteisessä kodissa. Hoidosta ja kasvatuksesta vastaamiseen liittyy yleensä olennaisena osana myös yhdessä asuminen. Tällainen henkilö voi olla esimerkiksi vanhemman uusi avio- tai avopuoliso, samaa sukupuolta olevan vanhemman rekisteröity tai rekisteröimätön elämänkumppani, yksityisesti sijoitetun lapsen hoitaja tai muu vastaava henkilö (Räty, Tapio 2007).

Säännöksessä tarkoitettu kuulemisvelvoite ei koske esimerkiksi vanhemman sellaista uutta kumppania, joka ei ole tosiasiassa osallistunut lapsen hoitoon ja kasvatukseen.

Sosiaalityöntekijän tuleekin harkita, onko äidin/isän uusi avio-/avopuoliso asunut niin kauan perheessä, että on tosiasiallisesti voinut osallistua lapsen hoitoon ja kasvatukseen.
Mitään aikarajoja tälle ei voi asettaa, vaan perhettä haastattelemalla on selvitettävä, onko kumppania kuultava.

Kuulemisen järjestäminen

• viranomaisten läsnä ollessa (vähintään kaksi työntekijää)
• lastensuojelun asiantuntijaryhmässä

Kuuleminen voidaan suorittaa myös

• lapsen asioista järjestettävän neuvottelun yhteydessä
• läheisneuvonpidon yhteydessä

Neuvottelun ja läheisneuvonpidon yhteydessä kuuleminen on luontevaa, mutta käytännössä voi tuoda ongelmia esimerkiksi luottamuksellisuuteen. Kuulemiseen neuvottelussa/läheisneuvonpidon yhteydessä tulee olla asiakkaan suostumus ja hyväksyntä.

Asiakirjoihin voi tutustua etukäteen, jos ne lähetetään postissa tai asiakas hakee ne. Tiedoksiannossa voi mainita vaihtoehtoisina kuulemistapoina esim. neuvottelun/läheisneuvonpidon ja pyytää asiakkaalta ilmoitusta, mikä on hänelle sopivin vaihtoehto.

Olennaista kuulemisessa on, että asianosaiselle on varattu tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä kaikista ratkaisuun liittyvistä asioista. Kuuleminen ei siten ole pelkkä muodollisuus, vaan kuultavalle on varattava tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa asian ratkaisemiseen.

Kuuleminen tarkoittaa käytännössä myös sitä, että asianosaiselle varataan tilaisuus tutustua kaikkeen siihen materiaaliin, mikä huostaanottoon liittyy. Mikäli kuulemisen jälkeen asiassa ilmenee uutta selvitystä, on tästäkin kuultava asianosaisia. Asianosainen voi tutustua huostaanottoon liittyviin asiakirjoihin sosiaalityöntekijän luona tai ne voidaan myös lähettää hänelle.

Asianosaiselle on ilmoitettava kuulemisen tarkoitus ja selityksen antamiselle varattu määräaika. Kuulemista koskevassa pyynnössä on tarvittaessa yksilöitävä, mistä seikoista selitystä pyydetään. Tiedoksianto kuulemisesta voidaan lähettää tavallisena virkakirjeenä postitse vastaanottajalle. Tällöin asiakirjoihin otetaan jäljennös kuulemisilmoituksesta, mistä ilmenee; kenelle, koska ja missä asiassa se on lähetetty sekä lähettäjän nimi. Vastaanottajan katsotaan saaneen asiasta tiedon seitsemäntenä päivänä kirjeen lähettämisestä, jollei muuta näytetä. Saantitodistusmenettelyä ei siten välttämättä tarvitse käyttää.

Tiedoksianto voidaan luovuttaa myös henkilökohtaisesti vastaanottajalle tai hänen edustajalleen, jolloin siitä on laadittava kirjallinen todistus. Siitä on käytävä ilmi tiedoksiannon toimittaja ja vastaanottaja sekä tiedoksiannon ajankohta. Tiedoksianto voidaan toimittaa tarvittaessa myös haastetiedoksiantona.

Todisteellinen tiedoksiantotapa saattaa olla tarpeellinen asianosaisen oikeuksien turvaamiseksi.  Esimerkiksi kun käsittelyn aikana joudutaan toimittamaan katselmus tai suullinen kuuleminen asian selvittämiseksi ja henkilön läsnäolo toimituksessa on tarpeen asian ratkaisemisen kannalta.

Kuulemisesta on syytä tehdä keskustelumuistio, johon merkitään läsnäolijat ja ne seikat, jotka kuultava tuo esiin. Muistio luetaan asianosaiselle ja on toivottavaa, että hän vahvistaa sen allekirjoituksellaan. Kuulemistilaisuudessa asiakkaalla voi olla mukana asiamies tai avustaja.  

Kuultavan ei ole pakko saapua paikalle. Kuuleminen voi myös tapahtua siten, että asianosaiset esittävät kannanottonsa ja mielipiteensä kirjallisesti. Mikäli asianosainen ei toimita pyydettyä selvitystä tai ei saavu kuulemistilaisuuteen, se ei estä ratkaisemasta asiaa.  

Kuulemisen suorittamatta jättäminen

Kuuleminen voidaan jättää suorittamatta

• lapsen ja kuultavan yhteydenpidon puuttumisen vuoksi tai
• jos kuultavan asuin- ja olinpaikkaa ei ole voitu kohtuullisin toimenpitein selvittää, lastensuojelulaki 42§ (Finlex)

Puuttuvalla yhteydenpidolla tarkoitetaan kuultavan henkilön omaan valintaan perustuvaa, lähes kokonaan puuttuvaa yhteydenpitoa. Jos puuttuva yhteydenpito ei perustu kuultavan asianosaisen omaan valintaan tai jos esimerkiksi lapsen toinen vanhempi on pitänyt yhteyttä lapseen harvakseltaan – kerran tai kaksi vuodessa – kysymys ei välttämättä ole puuttuvasta yhteydenpidosta.

Vaikka lapsen ja kuultavan välinen yhteydenpito puuttuisikin, kuuleminen on suoritettava, jos se on muutoin asian selvittämiseksi tarpeen esimerkiksi, kun halutaan selvittää toisen vanhemman mahdollisuudet vastata lapsensa hoidosta tilanteessa, jossa lasta ollaan huostaanottamassa (Räty, Tapio 2007).

Kuultavan asuin- ja olinpaikkaa selvitettäessä on tärkeää tehdä tiedusteluja muille asianosaisille ja/tai muille viranomaisille (esim. päihdehuolto, poliisi, rikosseuraamusvirasto ja rekisteriviranomainen).

Lasta koskeviin asiakirjoihin on liitettävä selvitys, miksi  ja millä perusteella kuuleminen on jätetty suorittamatta. Asiakirjoista on ilmettävä myös, miten kuultavaa on yritetty tavoittaa ja hänen olinpaikkaansa selvittää.

Huom! Jos kuuleminen on muusta syystä jätetty suorittamatta, huostaanotosta ei voi päättää sosiaalitoimessa vaan siitä on tehtävä hakemus hallinto-oikeuteen.

Asianosaisena pidettävälle henkilölle, jota olisi pitänyt kuulla, mutta on perustellusti jätetty kuulematta, on annettava tiedoksi päätös lapsen huostaanotosta, sijaishuoltoon sijoittamisesta tai huostassapidon lopettamisesta. Päätös on annettava asianosaiselle todisteellisesti tiedoksi.

Lähteet

• Räty, Tapio (2007) Uusi lastensuojelulaki. Helsinki: Edita Publishing Oy.
• Taskinen, Sirpa(toim.) (2007) Lastensuojelulaki 2007. Soveltamisopas. Stakes oppaita 65. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus.

Tekstin on laatinut
Verkkotoimitus