|
|
Työskentely vanhempien ja läheisten kanssa
Vanhemmille on selvitettävä huostaanottoon johtaneet syyt ja perustelut. Huostaanottoprosessissa on tärkeää pitää perhe ajan tasalla tapahtumista. On pyrittävä saavuttamaan vanhempien ja läheisten luottamus, mikä saattaa olla vaikeaa ainakin tahdonvastaisessa huostaanotossa. Voimakkaat tunteet ovat pinnalla ja ristiriidat yleisiä. Yhteisymmärrykseen pääseminen on monasti vaikeaa.
Huostaanottoa valmisteltaessa ja jo ennen siihen ryhtymistä asiakkaana olevan perheen on koko ajan tiedettävä vaihtoehdot ja niiden seuraamukset, jotka ovat mahdollisia asiassa. Kun perhe on tietoinen, miten työskentely etenee ja perheen jäsenillä on mahdollisuus aina tarvittaessa tuoda asioihin omia näkemyksiään tai ehdotuksiaan, ei yllätyksiä pääse syntymään.
Voimavarakeskeinen ajattelu ja ratkaisukeskeisyys ovat suositeltuja vaihtoehtoja perinteiselle ongelmalähtöiselle lähestymistavalle. Työskentelyn keskeisiä tavoitteita on nähdä asiat ja ongelmat voimavaroina ja päästä eroon toimintatavasta, joka päättyy helposti eri osapuolten syyttelyyn ja ahdistuneisuuteen. (Saarnio teoksessa Puonti&Saarnio&Hujala, toim. 2004, 247).
Vanhempien täytyy kokea, että heidän mielipiteensä on aidosti otettu vastaan ja että he ovat tulleet ymmärretyiksi, jotta todellinen yhteistyö pääsee alkuun.Vanhempien kokemus siitä, että heidän näkemyksensä on huomioitu, luo edellytyksiä hyvään dialogiin huostaanottotilanteessa. Tahdonvastaiset toimetkaan eivät välttämättä tuhoa hyvää asiakassuhdetta, jos siihen sisältyy asiakkaan arvostamista.
Huostaanotossa osapuolet helposti muodostavat omat ennakkokäsitykset ja -asenteet asioista.Vuorovaikutustilanteissa tietoa vastaanotetaan ja kuullaan tämän suodattimen läpi. Viranomaisneuvotteluissa asioista on voitu sopia etukäteen ja asiakastapaamiseen mennään valmiin ratkaisun kanssa.
Kuuntelemisella on keskeinen merkitys hyvälle yhteistyölle. Annetaan asianosaisille tilaa kertoa ajatuksistaan omalla nopeudellaan ja tavallaan. Ollaan valmiina etsimään ja vastaanottamaan tietoa avoimesti, vailla ennakkoasenteita ja –käsityksiä tai ainakin ollaan valmiina kyseenalaistamaan ja muuttamaan niitä. Kuuntelemiseen sisältyy myös toisen sen hetkisen kokemuksen kunnioittaminen. Tällöin on paljon merkitystä myös ajalla, paikalla ja muilla tilanteeseen liittyvillä käytännön seikoilla.
Asiakirjoihin (muun muassa asiakassuunnitelmaan) olisi tärkeää kirjata myös vanhempien voimavaroja ja yleensä positiivisia asioita, koska tällä tavoin voidaan rakentaa myönteistä suhdetta vanhempiin.
Hyvä työskentely edellyttää, että
Työskentely kriisissä olevien vanhempien kanssa
Kun lapsi otetaan huostaan, ensimmäinen reaktio on useimmiten järkytys. Eletään sokkivaihetta: vanhempi ei ehkä pysty käsittämään, mitä on oikein tapahtunut. Ajatukset ovat vain lapsessa, ja on suuri huoli siitä, pidetäänkö lapsesta huolta ja pärjääkö hän.
Tässä tilanteessa vanhempien vastaanottokyky, asioiden ymmärtäminen ja muistaminen on heikkoa, mitä ei aina riittävästi huomioida huostaanottotyöskentelyssä. Asioita on käytävä lävitse rauhallisesti ja ehkä useaan kertaan.
Vanhempia ei saa jättää yksin huostaanoton jälkeen. Vanhemmat tarvitsevat tukea työstäessään huostaanoton aiheuttamaa kriisiä. Mikäli biologiset vanhemmat eivät saa mahdollisuutta käydä läpi lapsen menetyksen aiheuttamaa surua ja tuskaa, saattaa heidän olla mahdotonta jatkaa elämässä eteenpäin.
Kokemus on osoittanut, että vaikka vanhemmat itse tiedostaisivat huostaanoton tarpeellisuuden, ei lapsen menetyksestä aiheutuvaa surua voida välttää. Tuki vanhemmille heti kriisin ja menetyksen alkuvaiheessa voi lyhentää lapsen ja huostaanoton aiheuttamaa suruaikaa ja helpottaa jatkotyöskentelyä perheen kanssa.
Varsinkin tahdonvastaisessa huostaanotossa sosiaalityöntekijöihin kohdistuu usein aggressiota ja vihamielisyyttä, jolloin asiakkaan tuki ja kriisin käsittely vaikeutuu. Valitettavan usein yhteys vanhempiin vähenee tai katkeaa kokonaan, jolloin he jäävät kriisissä ilman tukea. Kriisituki voitaisiin ainakin osaksi hoitaa muissa palveluissa tällaisessa tilanteessa ja ohjata perhe esimerkiksi perheneuvolaan, aikuispsykiatriaan tai perhetyön palveluihin.
Huostaanotossa vanhempien on kohdattava kriisitilanne ja siihen liittyvät tunteet ja käytävä niitä läpi. Tässä ihminen tarvitsee muiden tukea. Tieto siitä, että vanhempia tuetaan selviytymään ja he saavat apua, on myös lapselle hyvin tärkeää.
Kriisityön tavoitteena on tukea perhettä selviytymään huostaanoton aiheuttaman menetyksen yli ja siihen liittyvien tunteiden kuten syyllisyyden, häpeän, vihan ja katkeruuden käsittelemisessä. Auttajan tehtäviin kuuluu olla käytettävissä, neuvoa, tukea, tiedottaa ja antaa käytännön apua.
On hyvä muistaa, että ihminen on hyvä asiantuntija itseään koskevissa asioissa ja häntä on kannustettava hyödyntämään omia tuntemuksiaan ja vaistojaan siinä, mitkä ovat parhaat selviytymiskeinot ja millaista tukea tarvitaan. Tunteiden tunnistaminen, ymmärtäminen ja purkaminen sekä ymmärrys kriisin vaiheista ovat tie selviytymiseen.
Juuttuminen johonkin kriisin vaiheeseen tai totuuden kieltäminen voivat johtaa katkeruuteen ja vihaan, mikä saattaa esimerkiksi kanavoitua syytöksinä viranomaistoimintaa kohtaan ja johtaa vuosikausien oikeustaisteluihin.
Epäoikeudenmukaisuuden kokemus, jota ei pystytä työstämään edes jossain määrin hyväksynnäksi, herättää vihaa ja katkeruutta. Tällaisessa tilanteessa vanhempien hyväksyntä lapsen kiinnittymiselle sijaishuoltopaikkaan puuttuu ja lapsi kokee, ettei hänellä ole sisäistä lupaa aloittaa elämää uudessa kodissa.
Jos vanhemmilta puuttuu tieto normaaleista kriisireaktioista ja käsitys siitä, mikä on oman vanhemmuuden merkitys lapselle, on vanhemman vaikeaa tai lähes ylivoimaista toimia etävanhempana tyydyttävällä tavalla.
Monet vanhemmat saattavat luopua yhteydenpidosta lapsiin ajatellen, etteivät he kuitenkaan pysty vanhemmuuteen ja ettei sillä lapsen kannalta ole merkitystä - parempi vain, kun pysyttelevät poissa lapsen elämästä. Tämä on suuri väärinkäsitys ja virhe, koska oma äiti ja isä ovat lapselle aina korvaamattoman tärkeitä. Pahinta lapsen kannalta on joutua vanhempiensa hylkäämäksi, vaikka se tapahtuisikin vanhempien taholta hyvässä tarkoituksessa. (Kujala, 2003)
Oikea-aikaisella ja riittävällä kriisi-interventiolla on suuri merkitys sijoituksen onnistumisen kannalta. Sosiaalityöntekijän ei tarvitse selviytyä tästä yksin; palveluohjauksella ja verkostotyöllä etsitään voimavarojen yhdistelmiä perheen tueksi.
Huostaanotettujen lasten vanhempien vertaistukitoiminnasta on saatu hyviä kokemuksia. Toiminta voi olla yksi vastaus uuden lastensuojelulain edellyttämään huostaanotettujen lasten vanhemmille järjestettävään tukeen. Ohjattu ryhmätoiminta tarjoaa mahdollisuuden vanhemmille jakaa tuntemuksiaan ja keskustella kokemuksistaan muiden samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.
Jatkossa haasteena onkin, miten lisätään sosiaalityöntekijöiden kriisityövalmiuksia ja järjestetään heille riittävä tuki tässä tunteita kuormittavassa ja jaksamista vaativassa työtilanteessa. Hyvät kriisityötaidot tarkoittavat kriisityön viitekehyksen omaksumista ja jäsentynyttä käsitystä siitä, mitä yksilöille ja perheille kriisissä tapahtuu ja millä menetelmillä heitä voidaan auttaa sekä kykyä soveltaa näitä menetelmiä. Lisätietoa kriisityöstä (LS-käsikirja)
Lähteet
- Sarnio, Tuula (2004) Pehetyö lastensuojelutyössä. Teoksessa Puonti&Saarnio&Hujala Lastensuojelu tänään. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 247.
- Kujala, Virpi (2003) Jaetun vanhemmuuden mahdollisuudet. Sijoitettujen lastenvanhempien ryhmätoiminnan opas. Helsinki: Sininauhaliitto.
Tekstin on laatinut
verkkotoimitus
|