Sosiaalityöntekijän on tavattava lasta riittävän usein henkilökohtaisesti. Lapsen ja työntekijän tapaamisesta säädetään lastensuojelulaissa, lastensuojelulaki 29§ (Finlex). Lapsen henkilökohtainen tapaaminen on toteutettava lapsen ehdoilla edellyttäen luonnollisesti, että lapsi suostuu tapaamisiin. Lapsen kanssa työskentely voi olla myös välillistä; lapsen havainnointi esimerkiksi kotioloissa, koulussa tai päiväkodissa.

Joissain tapauksissa saattaa olla tarpeen tavata lasta henkilökohtaisesti vastoin huoltajan kieltoakin tai ilman hänen lupaansa. Erityisesti tällainen tilanne voi olla kyseessä silloin, kun selvitetään lastensuojelun tarvetta tilanteessa, jossa lapsi itse on kääntynyt lastensuojelun puoleen. Lapsen huoltajalla on oikeus saada tieto tällaisesta ilman huoltajan lupaa tapahtuneesta tapaamisesta, ellei se ole lapsen edun vastaista. Kielto-oikeus kuitenkin väistyy, jos huoltaja pyytää tietoa asianosaisena. (Räty, Tapio. 2007, 178-179)

Jos on esimerkiksi epäiltävissä, että lapseen tai toiseen vanhemmista kohdistuisi esimerkiksi pahoinpitelyuhka tiedon luovuttamisen vuoksi, on syytä harkita ilmoittamatta jättämistä. (Räty, Tapio. 2007. 179)

Työskentely lapsen kanssa vaatii kykyä osata kuunnella ja ottaa vastaan niin sanallista kuin sanatonta viestiä. Tapaamisten tulee olla lapselle turvallisia sekä ulkoisilta puitteiltaan että kokemuksena. Käytettävien menetelmien ja välineiden tulee olla riittävän monipuolisia ja lapselle sopivia.

Lapsella tulisi olla oikeus omaan henkilökohtaiseen työskentelyaikaan. Lapsen pitäisi myös itse saada määritellä, mitkä asiat ovat hänen mielestään tärkeitä. Tapaamisten tulisi antaa jotakin myös lapselle ja lapsella on oikeus myös saada tietoa ja palautetta siitä, miten työntekijä hänen tilanteensa näkee.

Työskentelyä varten tulee olla riittävästi aikaa. Työntekijän on tarkasteltava tilannetta myös tulevaisuuden näkökulmasta; se, mitä lapsen kanssa on sovittu, viedään loppuun. Mahdollisuuksien mukaan saman työntekijän olisi hyvä kulkea lapsen rinnalla koko työskentelyprosessin ajan.

Lapsen elämän merkityksellisten ja tärkeiden ihmisten kuuleminen on osa lapsen kanssa työskentelyä. Näiden ihmisten arvo lapselle tulee tunnistaa ja sitä tulee kunnioittaa.

Työskentelyssä lapsen verkostojen kanssa tulee pitää esillä lapsen näkökulmaa ja tehdä lapsi perheelle näkyväksi.

Tärkeää lapsen kanssa työskentelyssä on pyrkiä saavuttamaan luottamus. Huostaanotto on aina rankka toimenpide ja siitä tulee keskustella mahdollisimman avoimesti lapsen kanssa ja pyrkiä selvittämään asiat ymmärrettävästi.

Työskentelytavat

Työskentelytavat arvioidaan lapsen ikätason ja kehityksen mukaan. Lapsen kanssa voidaan keskustella avoimesti ja melko suoraankin asioista tai sitten voidaan seurata lapsen käyttäytymistä, tulkita piirustuksia, käyttää apuna mm. nallekortteja ja tunnekuvia. Lisätietoa työmenetelmät -osiosta.

Kun lasta haastatellaan, tulee kysyä niin lapsen konkreettisista tapahtumista kuin tunteista. Turvallisesti kasvaneelle lapselle avoin kertomus kokemuksistaan on helpompaa kuin turvattomalle lapselle. Joidenkin lasten kohdalla keskustelu voi olla lähes mahdotonta. Lapsi saattaa olla niin vaurioitunut, ettei kykene enää erottelemaan tunteitaan ja tarpeitaan ja kantaa vastuuta vanhemmistaan. (Kalland. 2004. Teoksessa Puonti&Saarnio&Hujala, 135)

Työntekijän tulee varautua kertomaan asioista useaan kertaan ja kuunnella, mitä lapsi ajattelee ja miten hän asian ymmärtää. Lapselle täytyy antaa tilaa puhua ja toimia, ja ympäristö, missä lapsen kanssa keskustellaan, tulee olla mahdollisimman rauhallinen ja turvallinen.

Murrosikäisen lapsen eli varhaisnuoren kanssa työskentely keskittyy pääosin keskusteluun. Varhaisnuoren kanssa keskustellaan nuoren käsityksestä huostaanotosta, hänen tunteistaan, toivomuksistaan ja ajatuksistaan.

Nuori saattaa olla huolestunut tulevaisuudestaan ja siitä, mitä hänelle tapahtuu. Nuori tarvitsee itsenäistymisen kynnyksellä runsaasti tukea, sillä huostaanotto koetaan usein hyvinkin rankkana. Tärkeää on nuoren itsetunnon vahvistaminen ja huostaanottoon ja lastensuojeluun liittyvien asioiden mahdollisimman yksityiskohtainen selvittäminen siinä tahdissa kuin nuori on valmis niistä keskustelemaan.

Lapsilähtöinen työskentely edellyttää, että

• lapselle kerrotaan huostaanoton valmistelusta
• kerrotaan, mitä huostaanotto ja sijoitus tarkoittavat
• varmistetaan, mitä lapsi tietää sijoituksesta, millaisia mielikuvia lapsella on huostaanotosta ja sijaishuoltopaikoista
• kerrotaan, että sijoituksen aikana sovitaan yhteydenpidosta vanhempiin ja sisaruksiin
• selvitetään lapsen tunteet tapaamishetkellä yleisesti ja kotoa pois muuttamiseen
• selvitetään, mitä pelkoja lapsella on liittyen sijoitukseen?, mikä lasta huolestuttaa ja jännittää?
• annetaan lapselle lupa erilaisiin tunteisiin
• käydään läpi, mitä sijoituksesta voi seurata
• keskustellaan lapsen kanssa mahdollisista aiemmista sijoituskokemuksista
• selvitetään lapsen toiveet sijoituspaikan suhteen
• kuunnellaan, mitä lapsella on kysyttävää sijoituspaikkaan liittyen (jos ei tiedetä vastauksia, otetaan selvää ja kerrotaan myöhemmin lapselle)
• kuullaan lapsen kokemus tapaamisesta
• kerrataan, miten sijoituksen valmistelu etenee
• sovitaan, milloin tavataan lasta seuraavan kerran (Ervasti&Tulensalo. 2004 raportissa Jokinen 2006, 47).

Työskentely kriisissä olevan lapsen kanssa

Lapsen sopeutumista huostaanottoon auttaa, kun huolehditaan lapsen erokriisin hoitamisesta, lapsen ja vanhemman välisen yhteyden säilyttämisestä ja lapsen säästämisestä aikuisten välisiltä ristiriidoilta. Lapsen on saatava vastaus tärkeisiin kysymyksiinsä: ”Miksi minut annettiin pois ja kuka halusi, että minut annettiin pois?”

Lapselle on äärimmäisen tärkeää saada:

• varmuus siitä, että vanhemmat eivät ole hylänneet häntä
• varmuus siitä, ettei erottaminen vanhemmista johdu hänestä
• varmuus oikeudesta säilyttää yhteys vanhempiin
• varmuus siitä, että vanhemmat selviytyvät ja saavat apua
• oikeus olla kiintynyt omiin vanhempiinsa ja sijaisvanhempiinsa

Lasten kyky käsitellä traumaattisia kokemuksia on siis paljolti riippuvainen heidän lähellään olevien aikuisten kyvystä auttaa kokemuksen käsittelemisessä.

Suuri ongelma lasten traumaattisten kokemusten käsittelylle muodostuu siitä, että heidän käsittelykykynsä on riippuvainen aikuisten kyvystä käsitellä lasten kokemuksia heidän kanssaan. Kun aikuiset melkein järjestelmällisesti aliarvioivat lasta joka suhteessa traumaattisten kokemusten osalta, he eivät myöskään pysty tarjoamaan mahdollisuutta kokemustensa käsittelyyn.

Kriisin työstäminen lapsen kanssa vaatii sosiaalityöntekijältä paitsi kriisityön osaamista myös tietoa lapsen kehityksestä ja eri ikäkausiin liittyvistä käyttäytymispiirteistä. On pystyttävä erottamaan normaaliin kehitykseen kuuluvat asiat kehityshäiriöistä. Tieto kiintymyssuhteiden kehittymisestä ja niiden häiriöistä on myös olennaisen tärkeä.

Huostaanottokriisissä lapsi jää usein liian vähälle huomiolle. Lapsen valmistaminen sijoitukseen on alue, jossa tarvitaan kehittämistä ja yhteistyötä. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat mm. psykologit ja psykiatrit.

Lähteet

• Räty, Tapio (2007) Uusi lastensuojelulaki. Helsinki: Edita Publishing Oy.
• Kalland, Mirjam (2004) Vauvan ja lapsen kehityksellisten tarpeiden huomioiminen lastensuojelussa. Teoksessa Puonti&Saarnio&Hujala (toim.) (2004) Lastensuojelu tänään. 2. Painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 135.
• Ervastin & Tulensalo (2004) Lapsikeskeisyys sijoitusprosessissa. Raportissa Jokinen, Juha (toim.) (2006) Huostaanottotyöryhmän raportti, 47.

Tekstin on laatinut
verkkotoimitus