Huostaanottotarpeen arviointi

Yleistä
Kasvuolosuhteiden arviointi
Lapsen elämäntavan vahingollisuuden arviointi
Avohuollon tukitoimien arviointi
Lapsen edun arviointi

Yleistä

Eräs vaikeimmin ratkaistava kysymys lastensuojelussa on, milloin huostaanottoon tulee ryhtyä ja miten huostaanoton tarvetta arvioidaan. Ei ole mahdollista laatia yksityiskohtaista mallia, jossa tarkasti ennalta määriteltyjen kriteerien avulla pystyttäisiin paikantamaan huostaanoton tarve.

Lapsen edun arviointi on aina yksilökohtaista. On arvioitava lapsen etua, kasvuolosuhteita, avohuollon tukitoimien riittävyyttä ja lapsen elämäntavan vahingollisuutta.

Työntekijälle jää omaa harkintaa hyvin paljon ja arvioinnissa on luotettava omaan ammattitaitoon, johon kuuluu myös muiden asiantuntijoiden asiantuntemuksen hyödyntäminen silloin kun tilanne sitä vaatii.

Moniammatillinen, asiantuntijoiden yhteinen arviointi huostaanoton perusteista toteuttaa parhaiten lapsen etua varsinkin tilanteissa, joissa asiaan liittyy ristiriitoja tai näkemyseroja tai työntekijä on muutoin ratkaisusta epävarma ja hakee tukea arviointiinsa. Lastensuojelulaissa säädetään moniammatillisen asiantuntemuksen turvaamisesta, lastensuojelulaki 14§ (Finlex).
Lisätietoa käsikirjasta lastensuojelun asiantuntija-apu ja asiantuntijaryhmä -osiosta

Huostaanottoa arvioidessa haetaan tietoa päätöksenteon tueksi: voidaanko lapsen kasvu ja kehitys turvata kotioloissa vai onko huostaanottoon ryhdyttävä. Huostaanotto vaikuttaa väistämättä lapsen kehitykseen ja siihen, miten hän huostaanoton aikana saa pitää yhteyttä hänelle tärkeisiin ihmisiin. Viranomaisten tulee varmistaa, että lasta tavataan riittävästi ja kuullaan hänen mielipiteitään riittävän usein.

Se, mikä on riittävän usein, on työntekijän arvioinnin ja kokemuksen varassa. Jotkut lapset kertovat mielipiteensä helposti kun taas toiset eivät saa sanotuksi omaa mielipidettään. Mielipiteen selvittämiseen kuuluu vapaaehtoisuus; lapsella tulee olla oikeus olla ilmaisematta mitään käsitystä asiasta ja hänen tulee olla tietoinen tästä oikeudestaan. Lapsen kokema turvallisuuden tunne on yhteydessä hänen haluunsa ja kykyynsä ilmaista mielipiteensä. Myös lapsen ikä ja kehitystaso vaikuttavat siihen, miten hyvin ja millä keinoin mielipidettä voidaan selvittää.
Lisätietoa käsikirjan lapsen mielipiteen selvittäminen -osiosta

Jos perheessä on useampia lapsia, on heidän oikeutensa tulla kohdatuksi yksilöinä, kukin omista lähtökohdistaan. Lasten näkemyksiä ei voi niputtaa yhdeksi tai lähtökohtaisesti tulkita heidän olevan samaa mieltä tilanteesta. Jokaisen lapsen huostaanoton tarve pitää miettiä erikseen, koska huostaanoton perusteet voivat olla kunkin lapsen kohdalla erilaiset tai niitä ei kaikkien osalta edes löydy.

Arvioinnin periaatteena tulee olla puolueettomuus ja selkeys. Asiakasta kunnioittava ja asiallinen vuorovaikutussuhde edellyttävät, että arviointivaiheen aikana kertyvästä tiedosta keskustellaan vanhempien ja lapsen kanssa eikä jätetä tätä vain loppuvaiheeseen. Arvioinnin tulisi aina olla riittävän monipuolista ja tästä syystä usein tarvitaan perheen ulkopuolisten tietoa lapsen tilanteesta.

Kasvuolosuhteiden arviointi

Lapsen huostaanoton tarpeen arvioinnissa joudutaan selvittämään kasvuolosuhteita lapsen kannalta. On arvioitava kumpi vaihtoehto on lapsen edun mukainen: se, että lapsi jää kotiin vai se, että lapsi otetaan huostaan.

Säännöksessä tarkoitetut kasvuolosuhteet on ymmärrettävä laajasti. Niillä ei tarkoiteta vain olosuhteita kodin seinien sisäpuolella, vaan koko sitä lapsen elämänpiiriä, joka kuuluu huoltajan valvontaan ja kasvatusvastuuseen.

Mikäli kodin olosuhteet ovat sellaiset, että siellä asuminen vakavasti vaarantaa tai uhkaa vaarantaa lapsen kehitystä ja/tai terveyttä ja avohuollon tukitoimet eivät auta tai ole auttaneet eivätkä ole sopivia tai mahdollisia on ryhdyttävä huostaanottoon. Lastensuojelulaki 40§ (Finlex).

Sosiaalityöntekijän on arvioitava, millaiset olosuhteet ovat niin vaarallisia, että lapselle paras vaihtoehto on huostaanotto. Erityisen tärkeää arviointia tehdessä on kuunnella perheen jokaista osapuolta. Perheissä on erilaisia kasvatustapoja ja myös erilaiset kulttuurit tulee huomioida kun arvioidaan kodin olosuhteita.

Lapsen mielipiteen selvittäminen on tärkeää. Jos lapsi on hyvin pieni, voidaan lapsen mielipidettä ja tuntemuksia selvittää mm. seuraamalla lapsen leikkejä, piirustuksia, toimintaa jne. Lapsen mielipiteen selvittäminen on muutakin kuin kysymysten esittämistä ja vastausten saamista; se on lapsen sisäiseen maailmaan pääsemistä.Keskustelu muiden lapsen kanssa työskentelevien asiantuntijoiden kanssa on tärkeää ja auttaa selvittämään lapsen ja perheen tilannetta.
Lisätietoa käsikirjan moniammatillinen yhteistyö -osiosta

Kodin olosuhteita arvioidessa on syytä kiinnittää vanhempien/huoltajien toiminnassa huomiota seuraaviin asioihin:

Lapsen perushoito

Puutteet perushoidossa voivat vakavasti vaarantaa lapsen kehitystä. Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 1§ (Finlex)

Vanhempien/huoltajien on huolehdittava, että lapsi saa

• monipuolista ja riittävästi ravintoa 
• riittävästi lepoa (säännöllinen vuorokausirytmi)
• sään mukaiset vaatteet
• riittävästi huolenpitoa siisteydestä ja puhtaudesta, esimerkiksi vauvan vaipat vaihdetaan riittävän usein.
• huolenpitoa erityistarpeistaan, esimerkiksi jos lapsi on allerginen, sairas tai vammainen tulee huomioida hänen erityisruokavalio, tutkimukset ja sairaanhoito.

Lapsen ymmärtäminen ja tuki

Kasvatuksessa on olennaista lapsesta välittäminen ja lämmin suhde lapsen ja vanhempien/huoltajien välillä.

Vanhempien /huoltajien on huolehdittava, että                  

• lapsi saa riittävää ohjausta koulunkäynnissä ja vapaa-ajanvietossa
• kasvatus ei ole kuritusta suosivaa ja liian ankaraa eikä myöskään välinpitämätöntä
• alle kouluikäisiä lapsia ei jätetä yksin kotiin, eikä sitä vanhempiakaan pitkäksi aikaa (esimerkiksi kouluikäisiä yli viikonlopun)
• he pystyvät valvomaan keiden kavereiden kanssa lapsi liikkuu ja mitä hän tekee vapaa-aikanaan
• päihteiden käyttöä ei sallita
• lasta ei alisteta, kuriteta ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 1§ (Finlex)

Lisäksi työntekijän on arvioitava saako lapsi vanhemmiltaan/huoltajiltaan

• ymmärtämystä
• turvaa ja hellyyttä
• iän mukaista valvontaa ja ohjausta
• iän mukaista vastuuta ja mahdollisuutta kasvaa aikuisuuteen
• tukea koulunkäyntiin

ja että huomioivatko vanhemmat/huoltajat lapsen yksilölliset tarpeet ja toiveet.

Lapsen kasvuympäristö

Kasvuympäristön on oltava turvallinen ja virikkeitä antava. Puutteet lapsen huolenpidossa voivat siten ilmetä monella eri tavalla; ne voivat perustua lapsen vanhempien puutteelliseen kasvatus- ja hoitokykyyn tai jaksamattomuuteen johtuen päihde- tai mielenterveysongelmasta tai useasta eri tekijästä.

On kuitenkin muistettava, ettei päihde- tai mielenterveysongelma sinänsä ole peruste huostaanottoon vaan se, miten ne heijastuvat lapsen elämään ja lapsesta huolehtimiseen. Mikäli vanhempi ei hae tai saa itselleen tukea ja apua ongelmaansa, eikä lapsesta huolehtiminen täten onnistu, on ryhdyttävä huostaanottoon.

Tarpeenmukaisen terveydenhuollon laiminlyönti tai lapsen kaltoin kohtelu kuten pahoinpitely tai seksuaalinen hyväksikäyttö muodostavat huostaanoton perusteen.

Perheen vuorovaikutukseen liittyvät ongelmat kuten eristäytyneisyys tai sisäiset ristiriidat voivat myös vakavasti vaarantaa lapsen kasvua ja kehitystä. Ristiriidoista ei esimerkiksi kyetä sopimaan ja tilanne saattaa kärjistyä jopa väkivallaksi. Lapset saattavat myös joutua kantamaan liikaa vastuuta itsestään, sisaruksistaan tai vanhemmistaan niin, että oma kehitys ja perusturvallisuus järkkyvät.

Huostaanoton perusteena voi olla myös lapsen puutteellinen turvallisuus. Kyse ei välttämättä ole aina kodin olosuhteisiin liittyvistä puutteista, vaan muihin lapsen kasvuolosuhteisiin liittyvistä ongelmista, joihin vanhemmat eivät osaa, pysty tai tahdo puuttua. Tämä voi ilmetä esimerkiksi välinpitämättömyytenä lapsen olemiseen ja tekemiseen.

Vanhemman ja lapsen riittämättömään kiintymyssuhteeseen on myös kiinnitettävä huomiota. Yhteisen puhekielen puuttuminen on merkityksellistä.  Erotilanteissa lapset saattavat joutua vanhempien välisten ristiriitojen välikappaleeksi tavalla, joka on riskitekijä kasvulle.

Lapsen kehitykselle on myös tärkeää saada olla hänelle läheisten ihmisten seurassa ja näin on varmistuttava siitä, ettei lasta eristetä hänelle tärkeistä ihmisistä ja ympäristöstä.

Lapsen kasvuympäristöä arvioitaessa työntekijän tulee kiinnittää huomiota muun muassa seuraaviin asioihin

• lapsella on pysyvä, turvallinen koti, jossa ei vietetä lapselle sopimatonta elämää
• lapsi voi luottaa huoltajiinsa ja heidän lupauksiinsa
• lapsi saa monipuolisia virikkeitä
• lapsella on pysyviä ihmissuhteita
• lapsi voi elää ilman väkivallan pelkoa
• lapsi ei joudu todistamaan rikollista elämäntapaa

Koska kyse on myös uhkaavan vaaran torjumisesta, huostaanotto voidaan tehdä jo ennen kuin lapsen terveyden osoitetaan todellisuudessa jo vakavasti vaarantuneen tai kehityksen viivästyneen.

Lapsen elämäntavan vahingollisuuden arviointi

Lapsen omaan käyttäytymiseen perustuva huostaanoton kriteeri täyttyy silloin, kun lapsi omalla käyttäytymisellään vakavasti vaarantaa terveyttään tai kehitystään. Lastensuojelulaissa on tällaisena käyttäytymisenä mainittu erityisesti päihteet ja muu kuin vähäisenä pidettävä rikollinen teko. Lastensuojelulaki 40§ (Finlex). Lapsen käyttäytymisen täytyy osoittaa konkreettisella tavalla vaarantavan lapsen kehitystä tai terveyttä ja vaarantumisen tulee lisäksi olla vakavaa.

Elämäntavan arvioinnissakin on oltava hyvin varovainen. Ensisijaisesti on pohdittava, auttaisivatko avohuollon tukitoimet. Mikäli ne eivät ole riittäviä, mahdollisia tai sopivia ja lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään, on ryhdyttävä huostaanottoon. 

Elämäntavan vahingollisuutta arvioitaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota lapsen:

• päihteidenkäyttöön (runsasta alkoholin, huumeiden, lääkeaineiden ja/tai liuottimien käyttöä tai sekakäyttöä)
• rikolliseen tekoon tai elämäntapaan (esimerkiksi useita näpistyksiä, murtoja, raju väkivaltainen teko tai toistuvaa väkivaltaista käyttäytymistä tai toistuvia huumausainerikoksia) Lastensuojelulaki 40§ (Finlex)

Arvioinnissa on syytä kiinnittää huomiota myös lapsen:

• koulunkäynnin laiminlyömiseen (esim. kouluongelmiin ei ole löytynyt ratkaisua yhteistyössä kouluviranomaisten ja oppilashuollon kanssa)
• epäsosiaaliseen elämäntapaan (kuljeskelu, karkailu, yhteistyön puute, ympäristöön sopeutumattomuus, suhtautuminen toisiin välinpitämättömästi, empatian puute jne.) 
• toistuvaan itsetuhoiseen käyttäytymiseen (myös oman hoidon, esim. diabeteksen laiminlyönti voi olla itsetuhoista)

Huostaanottoa arvioitaessa ei yleensä yksittäinen tekijä ole peruste, vaan elämäntavan vahingollisuutta tulee arvioida koko elämäntilanteen kannalta. Esimerkiksi koulunkäynnin laiminlyöminen voi olla yksi tekijä huostaanottopäätöksessä. Tällöin kyse voi olla lapsen huolenpidossa ja kasvuolosuhteissa olevista puutteista. Pelkästään koulunkäynnin laiminlyöminen ei vielä edellytä lapsen huostaanottoa.

Lapsen kouluhaluttomuus tai käytösongelmat koulussa voivat johtua monesta syystä. Koulunkäyntiin liittyvät ongelmat tulisi ratkaista ensisijaisesti oppilashuollon tai muilla opetustoimen keinoilla, järjestämällä esimerkiksi riittäviä mahdollisuuksia saada erityisopetusta tai avustajapalveluja koulussa.  Asiassa on kokonaisuudessaan selvitettävä lapsen ja hänen perheensä tilanne. (Räty, Tapio 2007)

Päihteiden käyttö kuten runsas alkoholin ja huumeiden käyttö, lääkeaineiden, liuottimien jne. käyttö huumaustarkoituksessa tai eri aineiden sekakäyttö voivat olla huostaanoton perusteena. Muodostuessaan huostaanoton perusteeksi päihteiden käytön tulee olla jatkuvaa. Satunnainen humalatilaan asti juominen ei täytä huostaanoton edellytyksiä. Asiaan vaikuttaa myös se, mitä muita ongelmia lapsen päihteiden käytöstä seuraa ja miten vanhemmat reagoivat lapsen päihtymykseen ja päihteiden käyttöön. (Virta, Kari 1994)

Lapsen rikollinen elämäntapa voi myös olla peruste huostaanottoon. Tällöin on kuitenkin arvioitava, kuinka vakavia rikokset ovat ja onko rikollinen käyttäytyminen toistuvaa. Vähäisinä pidettäviä rikollisia tekoja ovat esimerkiksi liikennerikkomukset, ilkivallan ja häiriön teot sekä näpistykset. Usein toistuessaan tai pitkään jatkuessaan tällainenkin käyttäytyminen voi muodostaa huostanoton perusteen. (Helminen, J. Mikkola, M. 1994)

Epäsosiaalinen tai kuljeksiva, sosiaalisista normeista piittaamaton elämäntapa voi olla myös huostaanoton peruste. Useimmiten edellytys ei ole itsenäinen, vaan siihen liittyy päihteitä, koulunkäynnin laiminlyöntiä, rikoksia ja kotiristiriitoja.

Esimerkiksi psyykkisesti sairaan lapsen hoito tulee järjestää ensisijaisesti terveydenhuollon viranomaisten toimesta. Huostaanottoon voidaan ryhtyä vasta, ellei huoltaja suostu viemään lasta välttämättömäksi arvioituun hoitoon tai kun hoito yksinään ei turvaa lapsen terveyttä ja kehitystä. Ensisijaisesti hoito on järjestettävä  mielenterveyslain mukaisesti.

Lapsen edun mukaista ei ole huostaanotto ja sijaishuolto silloin, kun hän ensisijaisesti  tarvitsisi psykiatrista hoitoa. On tietysti mahdollista, että tarvitaan sekä sijaishuoltoa että psykiatrista hoitoa.  Lastensuojelun avohuollossa pitäisikin olla enemmän psykologista ja psykiatrista asiantuntemusta käytössä tällaisten tilanteiden arvioimiseksi. Psykiatrisen hoidon toteuttaminen saattaa edellyttää lapsen vakaita kasvuolosuhteita, jotka saatetaan turvata parhaiten huostaanotolla.

Avohuollon tukitoimien arviointi

Jos lapsen suojelun tarve voidaan saavuttaa avohuollon tukitoimin, ei huostaanottoon tule ryhtyä. Huostaanoton edellytykset ovat olemassa vain, kun nämä tukitoimet eivät ole sopivia, mahdollisia tai jo tehdyt toimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Lastensuojelulaki 40§ (Finlex).

Avohuollon tukitoimia arvioitaessa seuraavat tekijät ovat tärkeitä

Sopivuus

Ovatko avohuollon tukitoimet sopivia? Voidaanko avohuollon tukitoimia käyttää? Esimerkiksi jos huoltaja(t) ovat sairaalassa tai vankilassa, voidaan lapsen hoidon järjestämiseksi tehdä avohuollon sijoitus jollei muita ratkaisuja hoidon järjestämiseksi ole, lastensuojelulaki 37§ (Finlex).

Avohuollon tukitoimet ovat usein sopimattomia tilanteissa, joissa lapsi on välittömässä vaarassa eikä tilanteessa avohuollon tukitoimia voida harkita. Näitä voi olla mm. lapsen törkeä pahoinpitely, heitteillejättö, lapsen itsensä syyllistyminen vakavaan rikokseen tai rikoskierteeseen joutuminen. Tällöin kyse on lapsen turvallisuuden takaamisesta ja lapseen kohdistuneen lapsen kehittymistä tai terveyttä uhkaavan vahingollisen menettelyn katkaisemisesta.

Avohuollon tukitoimet voivat olla sopimattomia silloin, kun lasta ei voida avohuollon tukitoimenpitein auttaa esimerkiksi, jos lasta pahoinpidellään kotona tai käytetään seksuaalisesti hyväksi.

Lapsen ikä voi myös aiheuttaa sen, ettei sopivia tukitoimia ole käytössä; esimerkiksi vauvaikäinen tarvitsee niin jatkuvaa hoitoa, etteivät vakavasti päihde- tai mielenterveysongelmaiset pysty tuettunakaan aina vastaamaan tähän tarpeeseen. Huoltajan tai huoltajien sairaalassa/vankilassa olo voi aiheuttaa tilanteen, ettei sopivia tukitoimia löydy lapsen hoidon turvaamiseksi.

Mikäli katsotaan, etteivät avohuollon tukitoimet ole sopivia, on voitava perustella, mistä syystä tukitoimia ei ole voitu käyttää. Huostaanottopäätöksestä tulee ilmetä, mitä tukitoimia lastensuojelu on asiakkaalleen tarjonnut. Riittävää ei ole se, että tukitoimien tarjoaminen jää vain puheen tai suunnitelman asteelle. Tarjottavien avohuollon tukitoimien on oltava  todellisuudessa myös asiakkaan käytettävissä.

Mahdollisuus

Tukitoimien järjestäminen ei ole mahdollista silloin, kun lapsi ja/tai vanhemmat eivät suostu yhteistyöhön tai vastustavat tukitoimia. Vanhemmille pitää selvittää, että yhteistyö viranomaisten kanssa ja avohuollon tukitoimien vastaanottaminen saattaa olla tärkeä edellytys, että lapsi voi olla vanhempiensa hoidossa. Lapselle ja vanhemmille tulee antaa myös mahdollisuus itse pyytää tukitoimia.

Lisäksi avohuollon tukitoimet ovat mahdottomia, mikäli lasta ja/tai perhettä ei tavoiteta, lapsi käyttäytyy itsetuhoisesti eikä sitoudu hänelle välttämättömän hoitoon. Vanhempien/huoltajien on myös sitouduttava tehtyihin suunnitelmiin, pelkkä suullinen sopimus ei riitä. Avohuollon tukitoimien mahdollisuus vaihtelee myös kunnittain. On selvitettävä mitä tukitoimia kunnalla on tosiasiassa tarjottavana.

Riittämättömyys

Ovatko toteutuneet avohuollon tukitoimet olleet riittäviä?
Riittämättömiä avohuollon tukitoimet ovat silloin, kun niitä on yritetty, mutta positiivista tulosta ei ole saatu (Räty, Tapio 2007). Lapsen etua ei voida turvata perheelle annetusta avohuollollisesta tuesta huolimatta.

Huostaanoton edellytyksenä ei ole kaikkien laissa lueteltujen avohuollon tukitoimien kokeileminen, vaan ainoastaan niiden, joiden on arvioitu asiakassuunnitelman mukaisesti soveltuvan kyseisen lapsen tai perheen tukemiseen.

Riittämättömyydessä ongelmaksi on noussut avohuollon keinojen ajallinen ulottuvuus. Missä vaiheessa "riittämättömyyttä" voidaan käyttää huostaanoton kriteerinä? Ajallisten raamien asettaminen on kuitenkin hankalaa, koska jokainen tapaus on omine erityispiirteineen ainutkertainen ja tukitoimien intensiteetti samoin kuin avuntarve vaihtelee.

Erityisesti on huomattava, että viivästykset huostaanottoon ryhtymisessä tai sijoitusprosessin aikana, aiheuttavat yleensä sitä suurempaa haittaa lapselle mitä pienempi hän on. Vauvojen kohdalla tarpeettomasta viivyttelystä voi olla hyvinkin suuria haittoja kasvulle ja kehitykselle.

Huostaanottopäätöksessä on kuvattava, missä laajuudessa ja mitä tukitoimia ja palveluja on järjestetty, mitä tukitoimia on tarjottu ja mitä tukitoimia lapsi tai perhe olisi itse halunnut järjestettävän. Lisäksi on tärkeää kuvata, mitä vaikutuksia järjestetyillä tukitoimilla on ollut ongelmiin, ja perusteltava, miksi ei tukitoimilla ole voitu poistaa huostaanoton perusteita (Räty, Tapio 2007) 
Käsikirjan mallilomake: viranomaispäätökset

Avohuollon tukitoimien arvioinnin ohella on syytä selvittää myös

• Riittäisikö tilanteessa esimerkiksi huollon siirto tai oheishuoltajan määrääminen? Lastensuojelulaki 32§  (Finlex), laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 9§ (Finlex)
• Tulisiko kyseeseen perheenjäsenten kuntoutus? Huomioi: Kuntoutusrahaa voidaan maksaa muun muassa lastensuojelulain nojalla (KuntRL 5. 1§ 5 kohta).
• Tarvitaanko aikuisen pakkohoitoa päihteidenkäytön, siihen liittyvän väkivaltaisuuden päihdehuoltolaki 10§ (Finlex) tai mielenterveysongelmien mielenterveyslaki 8§ (Finlex) perusteella? Turvaisiko se lapsen tilanteen ilman huostaanottoa? (Taskinen, Sirpa 2001)

Lapsen edun aviointi

Huostaanoton tärkeänä edellytyksenä on, että se on lapsen edun mukaista . Lapsen etua arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota lapsen huoltoon, kasvatukseen, tarpeisiin ja toivomuksiin. Lapsen etu vaatii lapsilähtöistä toimintaa. Lasta on pidettävänä aktiivisena toimijana omassa elämässään, tilanteita on tarkasteltava lapsen ja hänen tarpeidensa näkökulmasta ja on toimittava lapsen edun toteuttamiseksi käytännössä. Lue lapsen osallisuudesta

Lastensuojelutyön lähtökohtana ovat lapsen tarpeet, jotka on otettava huomioon myös aikuisille suunnatuissa palveluissa. Jos lapsen ja vanhemman edut ovat keskenään ristiriidassa, on asia ratkaistava lapsen edun hyväksi.

Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen omaan mielipiteeseen. Viranomaisilla, vanhemmilla ja lapsella itsellä saattaa olla hyvinkin erilaiset mielipiteet siitä, mikä on parasta lapselle. Viranomaistyössä joudutaan pohtimaan, onko huostaanotto käytettävistä vaihtoehdoista paras, tai joskus, onko se epätyydyttävistä vaihtoehdoista kaikkein vähiten huono.

Lapsen edun arviointi on ehkä haastavin vaihe huostaanottoprosessissa. Siinä on aina kyse kokonaisharkinnasta, joka liittyy lapsen yksilölliseen tilanteeseen ja erityistarpeisiin. Eri tekijöiden yhteisvaikutus saa aikaan lopputuloksen. Esimerkiksi jos perheen asuinolot ovat lapsen kannalta hyvin huonot, tulee ensisijaisesti puuttua asuinolojen parantamiseen, ei lapsen sijoittamiseen pois perheestä. Mahdollisuus lapsen huollon siirtoon on myös aina selvitettävä ennen huostaanottoon ryhtymistä.

Eri-ikäisten lasten elämäntilanteessa arvioidaan osin samoja, osin ikäkausittain eroavia tekijöitä. Lapsen etua määriteltäessä on otettava huomioon lapsen ikä ja kehitystaso sekä perheen kokonaistilanne. Perheissä on erilaisia käytäntöjä mm. lapsen kasvattamisessa ja siksi on tärkeää keskustella kaikkien perheenjäsenten kanssa. Lapsen mielipidettä ja tuntemuksia voidaan selvittää keskustelun lisäksi myös havainnoimalla ja tutkimalla sekä kuulemalla ja keräämällä tietoa esimerkiksi lapsen läheisiltä ihmisiltä, koulusta ja päiväkodista.

Huostaanottopäätöstä tehtäessä on arvioitava, voidaanko sijaishuollossa paremmin turvata lapselle tasapainoinen kehitys, hyvinvointi ja läheiset sekä jatkuvat ihmissuhteet. On punnittava, mikä vaihtoehto parhaiten toteuttaa lapselle:

• mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon
• taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen
• turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden
• itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen
• mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa oloissaan sekä
• kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen, lastensuojelulaki 4§ (Finlex)

Huostaanottopäätöksessä on kyettävä kuvaamaan, millä tavalla sijaishuolto tarjoaa paremman vaihtoehdon lapsen hoidollisiin ja kasvatuksellisiin tarpeisiin kuin kotiin jääminen.

Mahkonen (2007) toteaa lapsen edun realisoituvan mikäli seuraavat edellytykset toteutuvat lapsen elämässä:

1. taloudellinen perusturva on taattu
2. kunkin perheen jäsenen yksilölliset tarpeet taloudenhoidossa otetaan lukuun
3. vanhemmat toimivat toinen toistaan tukien ovatpa yksin- tai kaksinhuoltajia
4. aikuisilla on oma roolinsa ja lapsilla oma
5. vanhempien ja lasten välillä on selvä sukupolviero
6. vaikka riidellään, myös sovitaan
7. perheellä ja sen jäsenillä on vuorovaikutussuhteita muihin
8. lapset kokevat tulevansa hyväksytyiksi lapsina (human being) eivätkä vain muille etuja tuottavina toimijoina (human doing)

Lapsen edun toteuttaminen sosiaalityössä tarkoittaa, että lapselle turvataan yksilöllisten tarpeiden ja odotusten mukainen kohtelu ja kehittymisen mahdollisuus. Tämä on asetettava lastensuojelutyön arviointien, tulkintojen ja valintojen ratkaisevaksi tekijäksi. Jokainen lasta koskeva päätös tai ratkaisu on tehtävä niin, että se on perusteltu lapsen näkökulmasta.

Lähteet

• Taskinen, Sirpa(toim.) (2007) Lastensuojelulaki 2007. Soveltamisopas. Stakes oppaita 65. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus.
• Taskinen, Sirpa (toim.) ( 2001) Huostaanotto. Lastensuojelun asiantuntijatyöryhmän suositus huostaanottoprosessin laatua ohjaaviksi yleisiksi periaatteiksi. Oppaita 33. Saarijärvi: Stakes, 12.
• Räty, Tapio (2007) Uusi lastensuojelulaki. Edita Publishing Oy. Helsinki.
• Virta, Kari (1994) Selvitys lastensuojelulain soveltamiskäytännöistä. Lastensuojelun keskusliitto. Pieksämäki.
• Helminen, J. Mikkola, M. (1994) Lastensuojelu. Legisactio Oy/Karelactio, Helsinki.
• Mahkonen, S. (2007) Lastensuojelu ja laki. Edita publishing Oy. Helsinki.

Tekstin on laatinut
verkkotoimitus