Huostaanotto on lastensuojelun viimesijaisin keino turvata lapsen kasvu ja kehitys. Sosiaalityöntekijät joutuvat pohtimaan vaikeita asioita ja arvioimaan, mikä on lapsen edun mukaista toimintaa. Tällöin on erittäin tärkeää ja hyödyllistä saada tukea muilta asiantuntijoilta.
Huostaanoton tarpeen arvioinnissa, huostaanoton valmistelussa ja sijaishuoltoon sijoittamisessa tulee voida tarvittaessa tukeutua muiden ammattilaisten asiantuntemukseen.
Muita asiantuntijoita ovat esimerkiksi lastenneuvola, päivähoito, koulu, perheneuvola, päihdehuolto, aikuissosiaalityö, lapsi- ja nuorisopsykiatria sekä nuorisotoimi. Nämä tahot auttavat tarpeen vaatiessa sosiaalityöntekijää kukin perustehtävänsä ja mahdollisuuksiensa mukaan.
Perhe saattaa samanaikaisesti olla monen viranomaistahon asiakkaina yhtä aikaa (vähintäänkin peräkkäin). Niistä kaikki eivät välttämättä tiedä toisistaan ja vaikka tietäisivätkin, yhteydenpito voi olla heikkoa ja toiminta päällekkäistä, ristiriitaista ja koordinoimatonta. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän haasteellisena tehtävänä on koordinoida työskentelyä eri tahojen välillä ja aikaansaada hyvä voimavarojen yhdistelmä ja vuoropuhelu perheen ja eri sektoreille jakautuneiden työntekijöiden välillä.
Kunnan on huolehdittava siitä, että lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on käytettävissään tarvittavaa asiantuntemusta. Lisätietoa käsikirjan lastensuojelun asiantuntija-apu ja asiantuntijaryhmä -osiosta. Sosiaalityöntekijä kartoittaa perheen asioiden hoidossa olevat yhteistyötahot ja järjestää yhteispalaverit. Jokaisen työpanosta tarvitaan, jotta huostaanottoa arvioitaessa taataan riittävä asiantuntemus. Asiakassuunnitelmaan tulee kirjata neuvottelut ja niissä sovitut vastuut ja arvioinnit.
Mahdollisimman hyvän asiantuntemuksen järjestämiseksi kunnan tai naapurikunnan tulee yhdessä asettaa sosiaali- ja terveydenhuollon edustajista, lapsen kasvun ja kehityksen asiantuntijoista sekä muista lastensuojelutyössä tarvittavista asiantuntijoista koostuvan lastensuojelun asiantuntijatyöryhmän. Lastensuojelun asiantuntijaryhmä avustaa sosiaalityöntekijää lastensuojelun toteuttamisessa sekä antaa tarvittaessa lausuntoja lastensuojelutoimenpiteitä koskevan päätöksenteon tukemiseksi, lastensuojelulaki 14§ (Finlex). Sosiaalityöntekijällä ei ole kuitenkaan velvollisuutta asiantuntijaryhmän käyttöön eikä hän ole sidottu asiantuntijaryhmän kannanottoon (Räty, Tapio 2007)
Terveydenhuollon erityisistä velvoitteista lastensuojeluasioissa säädetään lastensuojelulaissa. Terveyskeskuksen ja sairaanhoitopiirin on annettava lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelussa asiantuntija-apua ja tarvittaessa järjestettävä lapsen tutkimus sekä hoito- ja terapiapalveluita. Lapsen tarvitsemat seksuaalisen hyväksikäytön tai pahoinpitelyn epäilyn selvittämiseen liittyvät palvelut on järjestettävä kiireellisinä. Lastensuojelulaki 15§ (Finlex)
Lapsen hoito ja tutkimus olisi myös järjestettävä kiireellisenä, kun on kysymys huostaanoton ja sijaishuollon tarpeen selvittämisestä tai jo sijaishuollossa olevan lapsen hoidon tarpeesta (Räty, Tapio 2007)
Lastensuojelun asiakkaina olevien lasten tulisi saada tarvitsemansa terveydenhuollon palvelut mahdollisimman pian. Erityisesti silloin, kun lapsi tulee lastensuojelun palvelujen piiriin mielenterveydellisistä syistä, lastensuojelun on arvioitava yhteistyössä terveydenhuollon kanssa, miten ja minkä lain perusteella lapselle palvelut järjestetään. Ei ole lapsen edun mukaista, jos hänet joudutaan terveydenhuollon palvelujen viivästymisen vuoksi sijoittamaan lastensuojelulaitokseen, jossa hoito ja kasvatus eivät ensisijaisesti vastaa hänen avuntarpeeseensa.
Lisäksi sosiaalityöntekijän mahdollisuuksista pyytää myös muitakin asiantuntijalausuntoja säädetään asiakaslaissa, laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 20§ (Finlex). On tärkeää huomioida se, että lastensuojeluviranomaisten tekemien lausuntopyyntöjen tulee aina olla tarkoin yksilöityjä, pyynnössä on selvitettävä, mistä asiasta lausuntoa pyydetään. Työntekijöillä on lisäksi oltava mahdollisuus konsultoida asiantuntijoita tarvittaessa.
Lähteet
- Räty, Tapio (2007) Uusi lastensuojelulaki. Edita Publishing. Helsinki.
Tekstin on laatinut
verkkotoimitus