Rikosprosessi

Lapsi asianomistajana
Lapsen edustaminen rikosprosessissa
Rikosilmoitus
Esitutkinta
Syylliseksi epäilty
Syyteharkinta
Oikeudenkäynti
Todistajana toimiminen

Asiantuntijaryhmän suositukset sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle (Taskinen, Sirpa. 2003)

Rikosprosessin ketjuun kuuluvat esitutkinta, syyteharkinta, oikeudenkäynti sekä rangaistuksen täytäntöönpano. Rikosprosessi lähtee liikkeelle rikosilmoituksesta.

Rikosprosessissa selvitetään, onko joku syyllistynyt rikokseen. Rikoksen selvittämisen johtavia periaatteita ovat tasapuolisuus, puolueettomuus ja objektiivisuus.

Oikeusturvavaatimusta korostavia sääntöjä rikosprosessissa ovat

  • Syyttömyysolettama: ketään ei pidetä syyllisenä ennen kuin rikos on näytetty toteen
  • Syyttäjän näyttötaakka: syyttäjän velvollisuus näyttää syyte toteen
  • Epäillyn suosiminen: epäselväksi jäävät asiat ratkaistaan syytetyn eduksi

Lapsi asianomistajana

Rikoksen uhrina eli asianomistajana lapsella on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin asianomistajilla. Lapsella on oikeus vahingonkorvaukseen hänelle aiheutetusta vahingosta, hänellä on oikeus olla vastaamatta hänelle esitettyihin kysymyksiin ja hänellä on myös velvollisuus puhua totta. Oikeusturvavaatimus lapsen kohdalla tarkoittaa lisäksi sen turvaamista, ettei rikoksen selvittäminen aiheuta lapselle lisävahinkoa.

Lasta kohdeltava hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla

Tarvittaessa poliisin on neuvoteltava lääkärin tai muun asiantuntijan kanssa siitä, voidaanko lapseen ylipäätänsä kohdistaa tutkintatoimenpiteitä. Lapseen kohdistuneen rikoksen tutkinnan erityisvaatimusten vuoksi lapsiin kohdistuvat tutkintatoimenpiteet on pääsääntöisesti annettava tähän tehtävään perehtyneiden poliisien suoritettaviksi. Tutkinnanjohtaja voi myös päättää, että joku lapsen kuulemisen asiantuntija voi kuulustelijan valvonnassa esittää kysymykset kuulusteltavalle.
Esitutkintalaki (805/2011), 4 luku 7 § (Finlex)

Lapsen kuulustelu

Pääsäännön mukaisesti lasta kuulusteltaessa on lapsen huoltajalle tai hänen edunvalvojalleen varattava tilaisuus olla läsnä kuulustelussa (esitutkintalaki 7 luku 14 §, Finlex). Tutkijalla on kuitenkin oikeus kieltää huoltajan läsnäolo kuulustelussa, jos tätä epäillään lapseen kohdistuneesta rikoksesta tai jos läsnäolo voi muuten vaikeuttaa asian selvittämistä.

Ylimääräisten henkilöiden läsnäolo kuulustelutilanteessa saattaa vaikeuttaa lapsen kuulustelua ja heikentää kertomuksen luotettavuutta. Yleensä lasta kuulusteltaessa samassa huoneessa ei pitäisi olla paikalla muita henkilöitä kuin varsinainen kuulustelija ja kuulusteltava lapsi. Kuulusteluilmapiiri tulisi lapsen kuulemisen tilanteessa luoda sellaiseksi, että lapsen on helppo vapaasti puhua.

Lapsen kuuleminen tulee tallentaa aina videolle tai siihen rinnastettavaan kuva- tai äänitallenteeseen (esitutkintalaki 9 luku 4 §, Finlex). Pientä lasta ei tämän iän tai kehitystason vuoksi voida yleensä kuulla varsinaisessa oikeudenkäynnissä, jolloin lapsen esitutkinnassa antama kertomus on usein tärkein asiassa saatavissa oleva näyttö. Tallenteesta saadaan paras mahdollinen tieto siitä, mitä ja miten lapsi on kuulustelussa kertonut, ja lisäksi kuulusteluolosuhteet ja kuulustelumenetelmät voidaan jälkikäteen todeta riidattomasti.

Lapsen edustaminen rikosprosessissa

Alle 15-vuotiaaseen henkilöön kohdistuneessa rikoksessa uhria edustaa esitutkinnassa ja oikeudessa ja hänen puhevaltaansa käyttää huoltaja tai muu laillinen edustaja. Alaikäisellä, joka on täyttänyt 15 vuotta, on oikeus myös edustajansa ohella käyttää itsenäisesti puhevaltaa. (Oikeudenkäymiskaari 12 luku 1 §; Finlex)

Edunvalvoja

Mikäli epäiltynä on lapsen vanhempi tai muu huoltaja, lapselle tulee määrätä oma edunvalvoja. Edunvalvoja saatetaan tarvita silloinkin, kun huoltajalla on läheinen suhde epäiltyyn (avio- tai avopuoliso). Kun lapsen huoltajaa tai tälle läheistä henkilöä epäillään lapseen kohdistuneesta rikoksesta, käynnistyy rikosprosessin lisäksi yleensä lastensuojeluprosessi. On tarkoituksenmukaista, että sama edunvalvoja edustaa lasta sekä lastensuojeluasiassa että rikosasiassa.

1.1.2004 voimaan astuneessa esitutkintalaissa (805/2011) on uutena säännös (4 luku 8 §), jonka mukaan alle 18-vuotiaalle rikoksen uhrille tai rikoksesta epäillylle tuomioistuimen on määrättävä esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten edunvalvoja valtion varoin, jollei huoltaja tai muu laillinen edustaja voi puolueettomasti valvoa lapsen etua asiassa ja jos edunvalvojan määrääminen ei ole selvästi tarpeetonta. Kyseessä voi olla esimerkiksi tilanne, jossa huoltajaa epäillään lapseen kohdistuneesta rikoksesta.

Tutkinnanjohtajan on tarvittaessa tehtävä tuomioistuimelle hakemus edunvalvojan määräämisestä. Hakemuksen voi tehdä myös syyttäjä, maistraatti tai sosiaaliviranomainen. Edunvalvojan määräys on voimassa sen rikosasian käsittelyn loppuun asti, jonka esitutkintaa varten määräys on annettu. Edunvalvojan määräämisestä aiheutuneet kustannukset sekä edunvalvojan palkkio ja kustannukset maksetaan valtion varoista.

Lue lisää lastensuojelun edunvalvonnasta osiosta Edunvalvonta.
Esitutkintalaki (805/2011) 4 luku 8 § (Finlex)
Laki holhoustoimesta (442/1999), 5 §, 11 §, 32 § 2-3 momentti, 72 §, 91 § (Finlex)
Lastensuojelulaki (417/2007) 22 § (Finlex)

Oikeudenkäyntiavustaja tai tukihenkilö

Tuomioistuin voi määrätä seksuaali-, henki- ja pahoinpitelyrikoksen asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten. Asianomistajalle voidaan määrätä myös riittävän pätevyyden omaava tukihenkilö. Tukihenkilö on syytä määrätä rikoksen uhrille, jos hän ei esitä korvausvaatimuksia rikoksen johdosta. Mikäli hän vaatii korvauksia, hänelle tulee määrätä oikeudenkäyntiavustaja. Lapsen oikeudenkäyntiavustaja ja edunvalvoja voi olla sama henkilö.
Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa (689/1997), 2 luku 1 a ja 3 § (Finlex)

Rikosilmoitus

Rikosilmoituksen voi tehdä kuka tahansa. Rikos tulee poliisin tietoon yleensä joko siten, että rikoksen uhri, kuka tahansa ulkopuolinen tai viranomainen ilmoittaa siitä poliisille.

Suomessa ei ole yleistä velvollisuutta ilmoittaa jo tapahtuneista rikoksista viranomaisille. Ainoastaan eräiden hankkeilla olevien törkeiden rikosten ilmoittamatta jättäminen on säädetty rangaistavaksi. Tällaisia rikoksia ovat muun muassa raiskaus, törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, henkirikokset, törkeä pahoinpitely ja törkeä tuhotyö. Lähiomaisia tämä velvollisuus ei kuitenkaan koske. (Rikoslaki 15 luku 10 §; Finlex).

Esitutkinta

Poliisilla on velvollisuus ottaa rikosilmoitus vastaan, mikäli ilmoittaja pitää tekoa rikoksena. Vastaanotettu rikosilmoitus käynnistää esitutkinnan, jos poliisi rikosilmoituksen perusteella toteaa olevan syytä epäillä rikoksen tapahtuneen, ja rikoksen syyteoikeus on vielä olemassa. Rikosilmoituksen tekijän ei tarvitse tietää, mistä rikoksesta on kysymys.

Esitutkinnassa selvitetään rikos, sen teko-olosuhteet, asianosaiset ja kaikki syytteestä päättämistä varten tarvittavat seikat. Esitutkinnan päätyttyä asiakirjat toimitetaan syyttäjän syyteharkintaan. Esitutkinta voi kuitenkin päättyä myös poliisin päätöksellä, mikäli tutkinnassa on käynyt ilmi, ettei rikosta ole tehty tai jos ketään ei voida panna syytteeseen.

Yksi tärkeimpiä esitutkinnan keinoja ovat kuulustelut. Poliisi voi myös hankkia selvitystä asiantuntijalausunnoilla, rikospaikkatutkinnoilla, rikoslaboratoriotutkimuksilla sekä käyttää erilaisia pakkokeinoja, kuten kotietsintää, takavarikkoa, televalvontaa ja rikoksesta epäillyn vapauteen kohdistuvia pakkokeinoja.

Syylliseksi epäilty

Syylliseksi epäillyllä henkilöllä on oikeus pysyä vaiti kuulustelussa eikä hänellä ole velvollisuutta pysyä totuudessa. Syylliseksi epäillyn oikeus juontuu syyttömyysolettamasta ja siitä, ettei kukaan ole velvollinen myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen. Rikoksesta epäiltyä on pidettävä syyttömänä siihen saakka, kunnes syyllisyys on näytetty toteen.

Rikoksesta epäillylle tulee varata mahdollisuus osallistua kuulusteluun siten, että hän voi esittää kysymyksiä lapselle (esitutkintalaki 9 luku 4 §; Finlex). Koska hyväksikäyttöjuttujen oikeuskäsittelyssä pienen lapsen henkilökohtainen kuuleminen oikeussalissa on yleensä mahdotonta, tulee epäillyn oikeuksista huolehtia esitutkintavaiheessa.

Käytännössä epäillyn kysymysten esittäminen voidaan toteuttaa siten, että tallenne lapsen kuulemisesta esitetään epäillylle ja hänen avustajalleen ja heille varataan mahdollisuus esittää omat kysymyksensä lapselle. Tämän jälkeen epäillyn kysymykset lapselle esittää sama henkilö, joka on toimittanut lapsen kuulemisen aikaisemmin. Myös tämä kuulustelu tallennetaan videolle. Epäillyn toimittaman vastakuulustelun tarkoituksena on saada lisäinformaatiota asiasta ja selvittää lapsen lausunnon luotettavuutta.

Syyteharkinta

Esitutkinnan valmistuttua poliisi toimittaa asian syyttäjälle syyteharkinnan suorittamista varten.

Syyttäjän on esitutkinnan perusteella harkittava, onko asiassa syytteen nostamiselta edellytettäviä todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi (laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa  6 §; Finlex). Syyttäjän on päädyttävä siihen, että syyllisyyden todennäköisyys on yli 50 %. Toiseksi syyttäjän tulee arvioida, että tuomio olisi todennäköisempi kuin syytteen hylkääminen.

Mikäli syyttäjä harkitsee näytön riittävän syytteen nostamiseen, hän laatii oikeudelle toimitettavan haastehakemuksen. Ellei näyttö syytteen nostamiseen riitä, syyttäjä laatii perustellun päätöksen syyttämättä jättämisestä.

Oikeudenkäynti

Oikeudenkäynti tapahtuu rikoksen tekopaikan käräjäoikeudessa. Siitä tulee kirjallinen kutsu uhrille, epäillylle ja todistajille. Arkaluontoisissa asioissa, kuten seksuaalirikoksissa, oikeudenkäynti pidetään useimmiten syyttäjän tai uhrin pyynnöstä suljetuin ovin.

Oikeudenkäynti on välitöntä, suullista ja keskitettyä. Tämä tarkoittaa, että sama tuomari ja kolme lautamiestä ovat läsnä koko oikeuskäsittelyn ajan, jutussa otetaan huomioon vain suullisesti oikeudessa esitetty aineisto ja juttu pyritään käsittelemään yhdessä yhtäjaksoisessa käsittelyssä.

Oikeudenkäynnin kulku on seuraava

  • Paikallaolijoiden toteaminen
  • Syyttäjän syyte
  • Asianomistajan eli uhrin vaatimukset 
  • Vastaajan eli epäillyn kannanotto vaatimuksiin
  • Syyttäjän asiaesittely
  • Asianomistajan ja vastaajan puheenvuoro
  • Näytön esittäminen
  • Asianosaisten loppulausunnot
  • Seuraamuskeskustelu
  • Päätöksen harkitseminen
  • Tuomion julistaminen ja ohjaus muutoksen hakemisesta

Tuomitsemiskynnys on korkea ja selvästi korkeampi kuin esitutkinnan aloittamisen tai syytteen nostamisen kynnys. Tuomitsemiskynnyksen korkeus on perusteltu, koska väärä langettavan ratkaisu on sen kohteeksi joutuneen henkilön kannalta huomattavasti haitallisempi kuin väärä vapauttava päätös yhteiskunnan kannalta.

Todistajana toimiminen

Todistajana kuulustellaan henkilöä, jolla on tutkittavaan asiaan vaikuttavaa tietoa. Todistajalla on positiivinen totuusvelvollisuus. Tämä tarkoittaa, että hänen on oma-aloitteisesti ja totuudenmukaisesti kerrottava kaikki, mitä hän tutkittavasta asiasta tietää. Hänen tulee lisäksi vastata esitettyihin kysymyksiin.

Itseään ja omaa lähiomaistaan saa suojella, joten todistaja voi kieltäytyä todistamasta eikä hänen tarvitse vastata sellaisiin kysymyksiin, joilla hän voi saattaa itsensä tai lähiomaisensa syytteen vaaraan. Jos todistaja ei käytä kieltäytymisoikeuttaan, hänen on kerrottava asiasta samalla totuusvelvollisuudella kuin muunkin todistajan. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön salassapitovelvollisuus voidaan murtaa ja heidät voidaan velvoittaa todistamaan myös salassa pidettävistä asioista.

Kirjallisen kutsun todistajaksi oikeuteen antaa tuomioistuin. Todistaja saa olla läsnä oikeuskäsittelyssä vain oman todistajankuulemisensa ajan. Todistaja vannoo todistajan valan tai antaa vakuutuksen.

Asiantunteva todistaja ja varsinainen asiantuntija

Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tai pahoinpitelyä tutkinut ja siitä lausunnon antanut terveyden- tai sosiaalihuollon työntekijä kutsutaan usein oikeuteen todistajaksi. Todistajan erityisen asiantuntemuksen vuoksi häntä usein kutsutaan asiantuntevaksi todistajaksi. Asiantuntevan todistajan asema on sama kuin muidenkin todistajien. Tavallisimmin asiantuntevan todistajan nimeää syyttäjä.

Oikeudella on mahdollisuus määrätä juttuun myös varsinainen asiantuntija. Oikeus voi tarvittaessa hankkia virkamiehen, viraston tai muun alalla toimivan henkilön asiantuntijalausunnon sellaisissa kysymyksissä, jotka vaativat eritystä ammattitietoa. Asiantuntijana ei voi toimia sellainen henkilö, joka on asiaan tai jompaankumpaan asianosaiseen sellaisessa suhteessa, jolloin hänen luotettavuuttaan voidaan pitää vähentyneenä. Oikeudenkäymiskaari 17 luku 44 § ja 47 § (Finlex)

Tavallinen todistaja kertoo oikeudessa omista havainnoistaan jutun ratkaisemiselle merkityksellisistä asioista. Asiantunteva todistaja ja asiantuntija kertovat havainnoistaan tai yleisesti asiantuntemuksensa perusteella esimerkiksi lapsen kehityksestä ja kyvystä kertoa itseensä kohdistuneesta rikoksesta.

Usein asiantuntevan todistajan tai asiantuntijan kuuleminen todistajana perustuu hänen antamaansa kirjalliseen lausuntoon. Lausunnolta edellytetään tarkkaa selontekoa siitä, mitä tutkimuksessa on havaittu ja tähän nojautuvaa perusteltua lausuntoa esitetystä kysymyksestä (oikeudenkäymiskaari 17 luku 50 §; Finlex).

Kirjallisuus

  • Taskinen, Sirpa (toim.). 2003. Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittäminen. Asiantuntijaryhmän suositukset sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle. Stakes. Oppaita 55. Saarijärvi.

Sisältöä päivitetty
2.1.2014
 

[Missing: text_extrafunctions.Label.Body.Text (fi-FI)]
Palaa käsikirjan etusivulle Sivun alkuun

Työprosessi

| Jaa tämä sivu |  ©THL  |  Sivukartta   |   Ota yhteyttä |
Päivitetty 21.2.2014