Vanhemman päihteidenkäytön selvittäminen lastensuojelun alkuarviointia tehtäessä
Mitä vanhemman päihdeongelma tarkoittaa lapsen näkökulmasta?
Vauva-aika ja varhaiset hoivakokemukset
Raskaudenaikainen työskentely
Pidä kiinni – hoitojärjestelmä
Päihdekuntoutus

Vanhemman päihteiden käytön selvittäminen lastensuojelun alkuarviointia tehtäessä

Äidin päihteiden käyttö on yleisin syy pienten lasten huostaanottoihin Suomessa. Päihdeongelmaan liittyy hyvin voimakkaasti sen kieltäminen ja salaaminen. Siksi vanhempien päihteidenkäytön selvittämiseen lastensuojelun tarpeen arvioinnin yhteydessä tulee kiinnittää erityistä huomiota. Pieni lapsi ei voi odottaa. Oikea-aikaiset ja oikeisiin asioihin suunnatut tukitoimet ovat erityisen tärkeitä.

Monipuolisten menetelmien käyttäminen

Lastensuojelun alkuarviointiin tulee aina sisältyä lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen sekä lapsen sosiaalisen, emotionaalisen ja kognitiivisen kehitystason arviointia. Arvioinnissa tulisi käyttää monipuolisia menetelmiä: lapsen toiminnan ja lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen havainnointia, erillisiä lomakkeita ja esimerkiksi neuvolan ja päiväkodin kokoamaa tietoa. Neuvoloissa jo käytetään kohtuullisen kattavasti audit-kyselyä, mutta lastensuojelun työntekijöiden käyttämät menetelmät ovat varsin kirjavia. 

Keskeistä työskentelyssä on lapsilähtöisyys

Vauvaikäisten ja vielä syntymättömien lasten osallisuuden toteutumisen turvaaminen ja heidän tarpeidensa näkyviksi saaminen selvitystyöskentelyssä on erityisen suuri haaste. Keskeistä työskentelyssä ovat lapsilähtöisyys, arvioinnin näkeminen yhteisenä työntekijöiden, lapsen ja vanhempien prosessina sekä kartoitustyöskentelyn ymmärtäminen interventiona, jonka tavoite on laajempi kuin vain tiedon kerääminen lapsen tilanteesta (Möller 2004). Lastensuojelun työntekijän tehtävä on asettua katsomaan tilannetta perheessä lapsen kannalta, lapsen silmin ja arvioida lapsen hoivan saamisen, turvallisuuden, suojelun ja muiden tarpeiden toteutumista. Painopisteen tulee olla lapsen ja vanhempien arkisen elämän olosuhteiden, siihen liittyvien riskien ja selviytymistä tukevien tekijöiden tarkastelussa.

Mitä vanhemman päihdeongelma tarkoittaa lapsen näkökulmasta?

Päihteiden käyttö on yleisesti ottaen lisääntynyt. Erityisesti nuoret naiset käyttävät entistä enemmän päihteitä. On arvioitu, että noin kolmasosa kaikista huumeiden käyttäjistä on naisia. Ongelmia on myös pikkulapsiperheiden vanhemmilla ja odottavilla äideillä.

Tutkimustietojen mukaan noin kuudella prosentilla raskaana olevista naisista on päihderiippuvuus, mikä tarkoittaa, että vuosittain 3600 sikiön kehitys on vaarassa päihteiden takia. Suomessa syntyy joka vuosi noin 650 alkoholin takia eriasteisesti vaurioitunutta lasta.

Odotusaikainen päihdeongelma

Odotusaikainen päihdeongelma on riski vauvan terveydelle ja kehitykselle ensinnäkin suoran sikiöaikaisen ainevaikutuksen vuoksi, mutta myös äidin ja vauvan välisen vuorovaikutussuhteen kehittymisen kannalta. Äidin raskaudenaikaisen päihteiden käytön seurauksena suhteeseen vaikuttavat monentasoiset biologiset, sosiaaliset tai psykologiset riskitekijät ja äidin vaikea elämäntilanne.

Nykyisin aivotutkimuksella pystytään todistamaan sellaista, mitä aiemmin vain epäiltiin tapahtuvan. Hoivakokemukset tai niiden puute aiheuttavat ihmisen aivoissa muutoksia. Kaikkein vaikeimpia ovat vauriot, jotka tulevat varhain. Raskausaika ja ensimmäiset vuodet syntymän jälkeen ovat kriittisintä aikaa. Kiintymyssuhdehäiriöt voivat syntyä jo sikiöaikana, jos äidillä ei ole mielikuvia lapsesta tai jos mielikuvat ovat negatiivisia. Äiti voi ajatella, että lapsi tulee pilaamaan hänen elämänsä. Lapsen ensimmäinen vuosi on huimaa aivojen ja psyyken kehitysvaihetta. Toistuvat negatiiviset kokemukset jättävät jälkensä aivojen rakenteeseen.

Perheessä, jossa on päihdeongelma, on vauvan tarpeisiin vastaaminen vaikeaa. Jos vanhemman arkea hallitsee seuraavan huumeannoksen hankkiminen, jää vauva sivuun. Vanhempien tukemisessa ja kuntoutuksessa onkin tärkeää opetella tavallista vauvaperheen arkea, jonka rytmi ja sujuminen on rakennettu vauvan tarpeiden mukaan.

Päihdeongelman ja varhaisen vuorovaikutuksen hoitaminen samanaikaisesti

Päihdeongelmaiset odottavat äidit ovat monella tavalla marginaaliryhmä. Heidät usein syrjäytetään, kun esimerkiksi hoidetaan varhaista vuorovaikutussuhdetta tai tuetaan vanhemmuutta. Päihteiden vuoksi heitä helposti pidetään hankalina ja epäkiitollisina hoidettavina, vaikka juuri he voisivat tarvita erityistä apua ja tukea kehittyäkseen vanhemmuuden taidoissa. Vanhemmuuden taidoissa tukeminen taas voi olla helpompaa, kun päihdekuntoutus on saatu alulle. Toisaalta vauvalla ei ole aikaa odottaa äidin kuntoutumista eikä päihteettömyydestä välttämättä seuraa riittävä vanhemmuus. Siksi päihdeongelmaa ja varhaista vuorovaikutusta pitää hoitaa yhtä aikaa. Pelkkä päihdekuntoutus ei riitä eikä pelkkä varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen. Vaikea päihdeongelma on niin kietoutunut vanhemmuuden ja varhaisen vuorovaikutussuhteen ongelmiin, ettei sen irrottaminen vauvaperheen arjesta ja vauvan tarvitsevuudesta onnistu.

Vauva-aika ja varhaiset hoivakokemukset

Pieni vauva kasvaa ja kehittyy varhaisen vuorovaikutussuhteen varassa. Hän tarvitsee läheisen aikuisen jatkuvaa, emotionaalisesti riittävän sensitiivistä läsnäoloa ja hoitoa sekä fyysisten ja psyykkisten tarpeidensa säätelyä. Sen edellytys on vanhemman riittävä herkkyys vastaanottaa vauvan viestejä, tulkita ne oikein ja reagoida niihin riittävän nopeasti. Vauvan itsesäätelyn kehittymisessä olennaista on vanhemman käyttäytymisen ja viesteihin vastaamisen ennustettavuus ja johdonmukaisuus. Nälkäänsä itkevä vauva tietää, että äidin lähestyvien askelten ääni merkitsee, että ruokaa on tulossa ja hän rauhoittuu.

Pysyvyys on tärkeää

Tärkeää on pysyvyys eli saman henkilön samankaltainen hoiva päivästä toiseen. Ei auta, että lapselle tarjotaan kymmenen jaksavaa ja hyvää hoitajaa (esimerkiksi lastenkodissa). Lapsi tarvitsee yhden ja saman hoitajan. Hän ei tarvitse täydellistä hoivaa vaan ihan tavallista inhimillistä ja erehtyvää hoivaa.

Muutoksien ennakointi lapsen kannalta

Ennakoimattomuus on lapselle haitallista. Hän voi hyvin silloin, kun voi ennakoida muutoksia. Lapsi tarvitsee arjen rakennetta ja valmistelua muutoksiin. Ennakoitavuus luo turvallisuutta ja pysyvyyttä ihmissuhteissa ja päivärytmissä. On vaikea edes kuvailla kaaosta lapsen mielessä, jos hän ei voi lainkaan ennakoida, mitä tulee tapahtumaan.

Lapsen fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeet

Riittävän vanhemmuuden tarkastelussa on otettava huomioon lapsen fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeet. Fyysisistä tarpeista korostuvat vanhempien kyky antaa lapselle riittävä hoito, hoiva ja huolenpito sekä lapsen fyysisen koskemattomuuden turvaaminen. Psyykkisistä tarpeista korostuvat vanhempien kyky tarjota lapselle turvallisuutta, läheisyyttä ja lohdutusta, kyky asettaa lapsen tarpeet omien tarpeiden edelle ja kyky asettaa johdonmukaisesti ja sopivasti rajoja. Sosiaalisista tarpeista keskeisiä ovat vanhempien ja lapsen vastavuoroinen suhde, yleisesti hyväksyttyjen arvojen ja normien vaaliminen sekä lapselle tärkeiden ihmissuhteiden jatkuvuudesta huolehtiminen.

Lapsi kietoutuu perheeseen, perhe lapsen oireisiin ja pulmiin. Asiakkuus alkaa lapsen turvallisuuden ja huolenpidon tarpeesta, mutta ehkä vuosienkin ajan työskennellään varsinaisesti lapsen perheen ja erityisesti vanhemmuuden kanssa.

Varhainen kiintymyssuhde suojaavana tekijänä

Lapsi rakentaa hoivakokemuksen avulla kuvan itsestään: olenko tervetullut, voiko muihin ihmisiin luottaa, voiko heihin turvautua. Lapset, jotka kokevat olonsa turvalliseksi, tuntevat stressiä vähemmän ja heillä on mielikuva itsestä hyvänä tyyppinä: olen äidin kullanmuru, luotan isään ja äitiin, he auttavat kun tarvitsen. Tämä varhainen kiintymyssuhde on suojaava tekijä jatkossa, koska lapsi siirtää mallin muihin ihmissuhteisiin. Jos vauvalla on paljon negatiivisia kokemuksia varhaisesta hoivasta, hän kokee, ettei ole huolenpidon arvoinen, ei luota kehenkään tai luottaa kaikkiin.

Jos odottavalla äidillä on päihderiippuvuus, hän tarvitsee runsaasti tukea luodakseen uuden identiteetin, valmistautuakseen äitiyteen ja ollakseen varhaisessa vuorovaikutussuhteessa vauvaansa. Kuntoutuksessakin pitää taata lapselle riittävän hyvä hoiva ja huolenpito tukemalla äitiä ja joskus korvaamalla häntä. Olennaista on, ettei vauva voi odottaa. Hän tarvitsee hyvää ja hellää hoivaa heti. Hoitopaikoissa on tärkeää koko ajan ylläpitää ”vauvan näkökulmaa” – tarvitaan aktiivista, tukevaa ja pitkäkestoista, kiinnipitävää hoitoa.

Raskaudenaikainen työskentely

Äidin raskaudenaikaisen päihteiden käytön on tutkimuksissa todettu olevan paitsi haitallista sikiön terveydelle myös riski äidin ja vauvan väliselle varhaiselle vuorovaikutukselle. Äidin ja vauvan suhteelle on tärkeää, että he löytävät vastavuoroisuuden ja yhteensopivuuden ja voivat nauttia toisistaan. Vuorovaikutuksen laatu riippuu sekä äidin että vauvan kyvystä olla vuorovaikutuksessa. Raskaudenaikaisella työskentelyllä on tärkeä merkitys äidin kyvyn kehittymisessä.

Äitiyden kehittyminen raskauden aikana

Vanhemmuuteen ja äitiyteen kasvaminen on hidas prosessi, joka alkaa jo raskausaikana. Ensin tuleva äiti totuttelee kehonsa muodonmuutokseen, tuottaa sitten mielikuvia tulevasta vauvasta ja itsestään äitinä.  Raskausaikana hän synnyttää vauvan mielessään ja valmistelee myös konkreettisesti tilaa vauvalle tulla. Parhaimmillaan äidillä on yhdeksän kuukautta aikaa keskittyä tähän prosessiin. Päihteiden käyttö voi kuitenkin aiheuttaa sen, ettei tuleva äiti ollenkaan huomaa olevansa raskaana tai torjuu raskauden tietoisuudestaan, kunnes se on jo edennyt pitkälle, jopa viimeiselle kolmannekselle. Silloin vauvan syntyminen äidin mielessä tapahtuu vasta vähitellen vauvan jo synnyttyä ja äiti tarvitsee paljon tukea hyvän suhteen luomisessa vauvaansa.

Raskaana olevan asiakkaan vanhemmuuden tukeminen alkaa siitä, että autetaan tulevaa äitiä synnyttämään vauva mielessään. Työskentelyssä kysellään sikiövauvan kuulumisia; mietitään äidin kanssa, millainen vauva mahtaa olla; onko vilkas liikkuja vai mietiskelevän rauhallinen. Äitiä autetaan tuottamaan mielikuvia vauvastaan ja itsestään vauvana sekä äitinä.

Työntekijä tukee ja auttaa tiedon saamisessa

Raskaudenaikaisessa työskentelyssä äiti miettii työntekijän kanssa, mitä vauvalle kohdussa kuuluu ja työstää ajatuksiaan ja tunteitaan kehonsa muutoksista, synnytyksestä ja siihen mahdollisesti liittyvistä peloista; tulevasta vauvasta, äidiksi tulemisesta ja elämänmuutoksesta, joita vauva mukanaan tuo. Äidin kanssa voidaan tutkia kirjoista vauvan kehittymistä ja kasvua kohdussa. Äiti tarvitsee tietoa siitä, mitä vauvan hyvä hoito tarkoittaa käytännössä, jotta hän voi jo hyvissä ajoin ennen synnytystä tutustua vauvan hoidon tärkeisiin asioihin. Äitiä tuetaan tekemään myös konkreettisia valmisteluja ja hankintoja vauvaa varten; tarvikkeet, vaatteet, sänky, vaunut ja niin edelleen.

Pidä kiinni -hoitojärjestelmä

Ensi- ja turvakotien liiton valtakunnallinen Pidä kiinni -hoitojärjestelmä on rakennettu päihdeongelmaisille odottaville äideille ja vauvaperheille. Sen rungon muodostavat seitsemän päihdeongelmien hoitoon erikoistunutta ensikotia ja niiden avopalveluyksikköä eri puolella Suomea. Niissä yhdistetään kuntoutuksen kokonaisuudeksi vauvan ja vanhemman varhaisen vuorovaikutussuhteen tukeminen ja erityisesti vauvaperheen tarpeisiin kehitetty päihdekuntoutus. Lisätietoa pidä kiinni – hoitojärjestelmästä (Ensi- ja turvakotien liitto)

Tutkimusten mukaan vaikeimmissakin tilanteissa olevien asiakasryhmien hoidon onnistuminen perustuu työntekijän ja asiakkaan väliseen suhteeseen. Äiti voi luottamuksellisissa suhteissa kasvaa ja kehittyä ja korjata vääristyneitä tunne- ja toimintatapojaan. Tässä ja nyt -tilanteessa vaikutetaan äidin ja vauvan väliseen suhteeseen ja sen emotionaaliseen laatuun, joka on havaittu monien sosiaalisten riskien välittäväksi tekijäksi sukupolvelta toiselle siirtyvässä syrjäytymisen ketjussa. Varhainen ehkäisevä työ limittyy korjaavan työhön. Pelkkä päihdekuntoutus ei riitä, eikä pelkkä kiintymyssuhteen tukeminen.

Päihdekuntoutus

Päihdetyön tutkimuksissa on esitetty erilaisia käsityksiä päihdekuntoutuksen riittävästä pituudesta. Tutkija Pekka Saarnio on luennollaan (Saarnio 2008) esittänyt, että retkahdusriski on suurin alle neljän kuukauden raittiudessa. Ulla Knuutin väitöskirjan (knuuti 2007) mukaan  päihdekuntoutumisessa päihteiden käytön uudelleen aloittamisen riski säilyy kuudesta kahteentoista kuukautta lopettamisesta, sen jälkeen riski vähenee, jos raittius jatkuu. Mielihyväkeskuksen toiminnallinen häiriö voi säilyä pitempään tai jopa lopun ikää.

Raskaana oleva nainen tai pienen vauvan äiti, jolla on päihdeongelma, tarvitsee pitkäkestoista hoitoa ja tukea. Äitiyden identiteetin löytyminen ja vauvan tarpeiden ensisijaisuus sekä päihteistä kuntoutuminen ovat iso elämänmuutos ja vaativat siksi riittävästi aikaa. Toipumisen prosessia ei pitäisi pyrkiäkään jouduttamaan vaan ehkä jopa hidastamaan, koska muutosten on kypsyttävä aikansa (Knuuti 2007). Vauvan kannalta kyseessä ovat tärkeät hetket, viikot ja kuukaudet, jolloin vauvan ja vanhemman kiintymyssuhteen rakentuminen on tärkeintä.

Lähteet

• Andersson Maarit, Hyytinen Riitta, Kuorelahti Marianne (toim.)(2008): Vauvan parhaaksi. Kuntoutuminen päihteistä odotus- ja vauva-aikana. Pidä kiinni -hoitojärjestelmä. Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu 38.
• Hyytinen Riitta (2007): Lapsi, huumeperhe ja toivo. Lapsen todellistuminen huumeperheen kuntoutusprosessissa. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu 37.
• Kalland Mirjam ja Sinkkonen Jari (2001): Finnish children infoster care: evaluating breakdown of longterm placement. Child Welfare 80:513-27.
• Knuuti Ulla (2007): Matkalla marginaalista valtavirtaan?: Huumeiden käytön lopettaneiden elämäntapa ja toipuminen. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalityö. Väitöskirja.
• Möller Sointu (2004): Sattumista suunnitelmallisuuteen. Lapsen elämäntilanteen kartoitus lastensuojelussa. Pesäpuu ry. Opas- ja käsikirjat 1
• Pajulo M, Suchman N, Kalland M, Mayes, LC (2006): Enhancing the effectiveness of residential treatment for substance abusing pregnant and parenting women: focus on maternal reflective functioning and mother-child  relationship. Infant Mental Health Journal; 27(5):448-65.
• Saarnio Pekka: Päihdehoidon tutkimuksen painopisteistä. Luento Päihdehuollon Valtakunnallisen yhteistyöryhmän (Päivyt) syysseminaarissa 2.-3.10.2008 Tampereella.
• Winnicot Donald (1971): Playing and reality. Lontoo:Tavistock.

Tekstin on laatinut
Maarit Andersson, kehittämispäällikkö Ensi- ja turvakotien liitto ja Marketta Kolari, Ensikoti Pihlan ja avopalveluyksikkö Amalian johtaja, Kuopion Ensikotiyhdistys

Tekstin on muokannut
Verkkotoimitus