Kriisityö

Yleistä
Kriisin vaiheet
Auttaminen huostaanottokriisissä

Yleistä

Lastensuojelutyötä tekevällä työtekijällä tulee olla valmiuksia kohdata kriisissä oleva ihminen. On tunnettava kriisin eri vaiheet ja niihin liittyvät ominaispiirteet. Lisäksi on kyettävä tunnistamaan kriisiin liittyviä tunteita ja pystyttävä ottamaan vastaan ja käsittelemään kriisissä olevan ihmisen vaikeita tunnepurkauksia kuten vihaa ja aggressiota.

Lastensuojelutyössä ja etenkin huostaanottovaiheessa vaikeat tunteet kohdistuvat usein huostaanottoa valmistelevaan sosiaalityöntekijään. Lastensuojelutyötä tekevän työntekijän olisi tärkeää tuntea kriisityön periaatteita ja sitä, mitä ihmiselle kriisin aikana tapahtuu ja miten häntä voi auttaa.

Kriisiä voidaan yrittää määritellä usealla tavalla. Kriisi on tila, johon liittyy psyykkistä tuskaa, tasapainottomuutta ja elämän jatkuvuuden kyseenalaistamista. Kriisi on usein yllättävä, järkyttävä ja uusi tilanne, jossa ihmisen aikaisemmin käyttämät ratkaisut ja toimintamallit eivät toimi tilanteen selvittämiseksi. Yleensä ihminen ei pysty tai osaa varautua kriisiin.

Kriisitilanteeseen reagoidaan yksilöllisesti ja ihminen kokee avuttomuutta, hämmennystä ja levottomuutta. Vaikea kriisi johtaa toimintakyvyn lamaantumiseen. Kriisi etenee tiettyjen vaiheiden kautta ja kriisistä selviytyminen edellyttää vaiheiden onnistunutta läpikäymistä ja työstämistä. Lastensuojelun työntekijällä on tärkeä rooli auttaa asiakasta selviytymään kriisin eri vaiheista ja sopeutumaan uusiin olosuhteisiin.

Työntekijän tulisi tietää, mistä on mahdollista saada kriisiapua vanhemmille tai lapselle, jos hän ei itse voi tai osaa auttaa kriisissä olevaa ihmistä. Kriisivaiheessa on arvioitava, onko työntekijä kriisissä olevan vanhemman tai lapsen tukija ja auttaja eli pystyvätkö asiakkaana olevat henkilöt tukeutumaan työntekijään vai onko heidät ohjattava muualle ja huolehdittava kriisityön käynnistymisestä

Kriisityö on pääsääntöisesti lyhytkestoista, suunnitelmallista ja tavoitteellista auttamista. Kriisityö voi sisältää asiakastyötä, palvelujen välittämistä, hoivaa ja asiakkaan kokonaisvaltaista tukemista. Tärkeää on myös ottaa lähiverkosto mukaan työskentelyyn. Kriisityön tekeminen edellyttää erityisosaamista, kykyä arvioida ja ymmärtää kriisissä olevan henkilön yksilöllistä tilannetta sekä rakentaa riittävää tukiverkostoa kriisin keskelle joutuneen yksilön tueksi.

Kriisityö ei kuitenkaan ole terapiaa, vaan sen tavoitteena on auttaa ihmistä selviytymään tilanteesta. Kriisityössä pyritään estämään kriisin vaiheisiin takertuminen ja patologinen kehitys sekä ohjaamaan kriisiin joutunut ihminen tarvittaessa saamaan terapeuttista tai muuta jatkohoitoa.

Kriisin vaiheet

Sokkivaihe

Sokkivaihe syntyy tyypillisesti heti traumatapahtuman jälkeen ja se voi kestää useita vuorokausia. Sokkivaiheessa tyypillisiä tunteita ovat tyrmistys, epäusko, hätä ja tuska. Sokkivaiheessa kaikki voi tuntua epätodelliselta, painajaismaiselta ja on vaikea ymmärtää tapahtunutta.

Tunteet voivat vaihdella äärilaidasta toiseen. Joku voi tulla vihaiseksi, joku itkee, joku on puhumaton ja joku voi mennä paniikkiin. Usein sokkivaiheesta ei muista jälkeenpäin mitään, ja silloin annetut tiedot saattavat unohtua täysin. Psyykkinen sokki suojaa mieltä sellaiselta tiedolta ja kokemukselta, jota se ei pysty vastaanottamaan. Sokkivaiheessa on tärkeää, että joku huolehtii, kuuntelee ja on lähellä.

Sokkivaiheen tyypillisiä oireita

  • sekavuus
  • järkytys
  • puutteellinen tilanteen hahmotus
  • aistien terävöityminen
  • epäadekvaatti käyttäytyminen
  • ajan ja todellisuudentajun heikentyminen
  • yliaktiivisuus tai flegmaattisuus
  • fyysiset oireet (sydämen tykytys, vapina, hikoilu, vatsaoireet, nopea hengitys, palelu, päänsärky)

Miten voi auttaa sokkivaiheessa

  • rauhoita
  • kosketa, kuuntele, luo turvallinen ilmapiiri
  • vastaa kysymyksiin rehellisesti
  • ota tilanne hallintaan

Reaktiovaihe

Reaktiovaiheessa ihminen alkaa ymmärtää sen, mitä on tapahtunut ja reagoida siihen. Reaktiovaihe on usein tunteiden myllerrystä; itkua, surua, syyllisyyttä ja epätoivoa. Jotkut ihmiset keskittyvät syyllisten etsimiseen ja silloin keskeisin tunne on viha ja aggressio, joka kohdistuu ulkopuoliseen ihmiseen tai tahoon. Syyttäminen on suojamekanismi, joka suojaa omilta vaikeilta tunteilta.

Reaktiovaiheeseen liittyy tyypillisesti myös pelkoa ja häpeää ihmisten kohtaamiseen traumaattisen kokemuksen jälkeen. Voimakkaat somaattiset oireet ovat myös mahdollisia, esimerkiksi pahoinvointi, rytmihäiriöt, väsymys.

Reaktiovaihe kestää kahdesta neljään päivään, mutta se saattaa viedä useita kuukausiakin.

Reaktiovaiheen tyypillisiä merkkejä

  • pelko
  • suru
  • syyllisyys
  • kieltäminen
  • eristäytyminen
  • hoivan tarve

Miten voi auttaa reaktiovaiheessa

  • luottamus mahdollistaa auttamisen
  • kuuntele kriisissä olevan ihmisen tunteita, ajatuksia ja reaktioita  tapahtumasta
  • keskustele ja jäsennä tapahtunutta
  • pyri luomaan turvallinen kontakti
  • varaudu ja hyväksy henkilön aggressiivisuus

Työstämis- ja käsittelyvaihe

Reaktiovaihetta seuraa kriisin työstämis- ja käsittelyvaihe, jolloin ihminen käsittelee asiaa omassa mielessään joko tietoisesti tai tiedostamatta.

Tälle vaiheelle tyypillisiä oireita ovat muisti- ja keskittymisvaikeudet. Tyypillistä on myös tavanomaisen joustokyvyn häviäminen, mikä voi johtaa siihen, että ihminen menettää malttinsa helposti ja saa epätyypillisiä raivokohtauksia. Työstämis- ja käsittelyvaiheessa ihminen saattaa melkein kokonaan vetäytyä ihmissuhteista ja muista velvollisuuksistaan.

Tavanomaista on, että ihminen on fyysisesti läsnä, muttei psyykkisesti. Kriisin työstämis- ja käsittelyvaihe kestää yleensä kauan, jopa vuoden tapahtumasta. Kriisireaktiot vähenevät hitaasti.

Tyypillistä kriisin työstämis- ja käsittelyvaiheessa

  • ahdistuksen tunteet alkavat vähitellen väistyä
  • tunteet saavat hahmon ja nimen, jolloin niistä on helpompi keskustella
  • tapahtunut pystytään jäsentämään
  • vaihe saattaa kestää kuukausia

Miten voi auttaa työstämis- ja käsittelyvaiheessa

  • anna aikaa
  • ole tukena
  • ole positiivinen kuuntelija
  • ole empaattinen myötäeläjä

Uudelleenorientoitumisen vaihe

Kriisin uudelleenorientoitumisen vaihe kestää koko elämän ja tavoitteena on ”oppia elämään asian kanssa”. Traumaattisesta kokemuksesta on tullut osa itseä ja omia kokemuksia. Tapahtuma ei kuitenkaan enää ole jatkuvasti mielessä ja täytä ajatuksia. Voidaan sanoa, että kriisin kokenut ihminen on työstänyt kokemuksensa läpi.

Tyypillistä

  • kriisin kokenut ihminen voi ajatella ja läpikäydä tapahtumaa ja kohdata sen ilman ahdistusta tai pelkoa
  • traumaattisesta tapahtumasta on tullut osa itseä
  • tapahtuma ei ole jatkuvasti mielessä

Auttaminen huostaanottokriisissä

Vanhemmat tarvitsevat apua ja tukea lapsensa sijoituksen yhteydessä kokemassaan kriisissä. Apua tarvitaan menetyksestä aiheutuvien tunteiden käsittelyyn, uuteen tilanteeseen sopeutumiseen, oman elämän uudelleenjärjestämiseen sekä etävanhempana toimimiseen.

Tuettaessa huostaanottokriisissä olevaa perhettä on muistettava, että kukin ihminen on asiantuntija itseään koskevissa asioissa ja tuntee omat voimavaransa parhaiten.

Työntekijä voi olla apuna löytämässä kullekin parhaiten sopivia kriisistä selviytymiskeinoja ja niiden käyttöönottoa. Tunteiden tunnistaminen, ymmärtäminen, hyväksyminen ja käsitteleminen sekä siihen liittyen kriisitilanteen kohtaaminen ja hyväksyminen ovat keinoja työstää kriisiä ja selviytyä elämässä eteenpäin.

Erilaiset huostaan otettujen lasten vanhempien vertaisryhmät sekä huostaan otettujen lasten vertaisryhmät ovat osoittautuneet hyviksi tavoiksi käsitellä kriisiä yhdessä samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa.

Lähteet

  • Jokinen, Juha (2004) Kriisityön kehittäminen huostaanotossa. Kartoitusta ja kehittämistarpeita. Sosiaalialan kehittämishanke. Lastensuojelun kehittämisohjelma.


Tekstin on laatinut
Verkkotoimitus

[Missing: text_extrafunctions.Label.Body.Text (fi-FI)]
Palaa käsikirjan etusivulle Sivun alkuun

Työprosessi

| Jaa tämä sivu |  ©THL  |  Sivukartta   |   Ota yhteyttä |
Päivitetty 8.11.2012