Yleistä
Selvitystyön oikeudellinen tausta
Sosiaalitoimen rooli selvitystyössä
Selvitystyön sisältö
Selvityksen sitovuus

Yleistä

Valtaosa vanhemmista sopii eron jälkeen yhteisymmärryksessä lapsen tai lasten asumiseen, huoltoon ja tapaamiseen liittyvistä asioista. Suuntaus on viime aikoina ollut kuitenkin sen suuntainen, että parisuhteen käsittelemättömiä riitoja selvitellään yhä enenevässä määrin huolto- ja tapaamissopimusneuvotteluissa sekä käräjäoikeuksissa.

Lapsen arjessa tämä tarkoittaa sitä, että hän joutuu elämään tässä vanhempien ristiriitojen värittämässä ilmapiirissä. Mitä vakavampi ja pidempikestoisempi riita on, niin sen raskaampi tilanne on lapselle. Jos vanhemmat eivät pääse keskinäiseen sopimukseen lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisesta, he hakevat ratkaisua käräjäoikeudesta.  Näin vanhemmat siirtävät osan itselleen kuuluvasta lapsia koskevasta päätösvallasta oikeuden päätettäväksi.

Riitatilanteissa käräjäoikeus pyytää lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain perusteella sosiaalilautakunnalta selvityksen vanhempien ja lapsen tilanteesta. Lastensuojelulaki (Finlex). Olosuhdeselvitys on merkittävä osa käräjäoikeuden oikeudenkäyntiaineistoa sen päättäessä lapsen huolto- ja tapaamisasiasta.

Selvitykset voidaan jakaa kolmeen ryhmään (Auvinen, Maija. 2006)

• lapsella on kaksi tasaväkistä vanhempaa, jotka haluavat ulkopuolisen päätöksen asiaan
• toisella tai molemmilla niin vaikeita psykososiaalisia pulmia, että viranomaisten on ratkaistava kumpi tarjoaa lapselle turvallisemmat olosuhteet
• patologiset tapaukset

Edellinen jako näkyy myös käytännön työssä. Selvitysten laatiminen on haastava sosiaalityön osa-alue, joka kuitenkin vaatii aivan erityistä osaamista ja asiantuntemusta. Ero on lapsen elämässä muutoskohta sekä usein kriisi ja jossa perheen kanssa oikeanlaisella työskentelyllä voidaan auttaa tilanteen selviämistä rakentavalla tavalla.

Selvitystyö ei ole itsessään perheasioiden sovittelua, hoitoa, terapiaa eikä lastensuojelutyötä. Tärkeää on tunnistaa näiden tarve niin, että vanhempia voidaan ohjata eteenpäin ja tarvittaessa olisi osattava ohjata perheitä perheneuvolaan selvittämään ristiriitojaan tai patologisissa tapauksissa lastenpsykiatrian piiriin.

Selvitystyöhön sisältyy kuitenkin vanhemmuutta ja nimenomaan yhteistyövanhemmuutta tukevia ja sovittelevia elementtejä, koska vanhempia on tarvittaessa autettava sopimuksen tekemisessä.

Huoltoriitoihin liittyviin selvityksiin liittyy paljon emotionaalisia, sosiaalisia ja moraalisia tunnelatauksia. Näiden realistinen tunnistaminen, jäsentäminen oikeisiin mittasuhteisiin ja sen analyysi, miten ne vaikuttavat lapsen huoltoon, asumiseen ja tapaamisiin, vaatii sosiaalityöntekijöiltä erityistä ammatillisuutta ja eroasioihin perehtynyttä erityisosaamista.

Selvitystyön tärkein elementti on aina antaa tietoa oikeudelle siitä, miten lapsen tilanne turvataan muuttuneissa olosuhteissa.

Selvitystyön oikeudellinen tausta

Vanhemmat sopivat ensisijaisesti lapsensa huoltoon, asumiseen ja tapaamiseen liittyvistä asioista keskinäisellä sopimuksella, jonka sosiaalilautakunnan alainen viranhaltija vahvistaa.

Toisena vaihtoehtona vanhemmat pyytävät lapsen huoltoon, asumiseen ja tapaamisiin ratkaisua käräjäoikeudelta avioeron liitännäisasiana. Tällöin, mikäli vanhemmat ovat yksimielisiä, hakemuksesta tehdään käräjäoikeudessa kansliapäätös avioeropäätöksen yhteydessä.

Mikäli vanhemmilla on erilainen näkemys siitä, miten lapsen huolto, asuminen ja tapaamiset tulisi järjestää, he hakevat näihin kysymyksiin oikeuden ratkaisua.

Käräjäoikeus pyytää tarpeelliseksi katsomissaan selvityksen vanhempien ja lapsen olosuhteista sen kunnan sosiaalilautakunnalta, missä lapsella, lapsen vanhemmilla, huoltajalla tai huoltajaksi esitetyllä on kotipaikka. Mikäli vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla, pyyntö menee molempien vanhempien kotikuntien sosiaalilautakunnille, joiden tulee valmistella selvitys yhteistyössä.  

Päävastuun selvityksestä kantaa se kunta, jossa lapsella on kotipaikka. Yhteistyön tulisi olla todellista eikä vain asiakirjatietojen vaihtamista. Tarvittaessa käräjäoikeus pyytää selvityksen tehneet sosiaalityöntekijät kuultavaksi oikeuteen . Usein pyyntö tulee vanhempien aloitteesta.

Käräjäoikeus pyytää joko omasta aloitteestaan tai vanhempien pyynnöstä sosiaalilautakunnan selvityksen silloin kun

• vanhemmat eivät ole päässet yksimielisyyteen lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa
• on aihetta olettaa, että lapsen huollon ratkaiseminen vanhempien sopimalla tavalla olisi vastoin lapsen etua
• huolto on tarkoitus määrätä lapsen vanhemman ohella tai sijasta muulle tai muille henkilöille
• selvitystä on muutoin lapsen edun kannalta pidettävä aiheellisena

Lapsen huolto- ja tapaamisasioihin liittyvä selvitys on osa sosiaalihuoltolain mukaista kunnan järjestämää sosiaalipalvelua. Sosiaalilautakunta voi tehdä selvityksen ainoastaan käräjäoikeuden (myös hovi- ja korkeimman oikeuden pyynnöstä) pyynnöstä.

Selvitystä ei tehdä viranomaisaloitteesta eikä myöskään vanhempien tai heidän asianajajiensa aloitteesta.  Selvitys voidaan antaa tiedoksi asianosaisille ennen oikeudenkäyntiä. Erityistä muihin sosiaalipalveluihin verrattuna selvitystyössä on se, että siinä voidaan esittää käräjäoikeudelle lapsen etuun pohjaten muutoin salassa pidettävää tietoa.

Usein selvityksessä käytetään myös muiden viranomaisten asiantuntemusta, esimerkiksi päivähoidosta pyydetään lausuntoa lapsen tilanteesta. Yhä useammin pyydetään myös kasvatus- ja perheneuvolasta lausuntoa perheen tilanteesta ja selvitys voi esimerkiksi koskea lapsen kehitystä, perheen vuorovaikutusta tai lapsen mielipidettä sekä toivomuksia.

Lastensuojeluasetus edellyttää, että selvityksen luotettavuuden ja puolueettomuuden vuoksi se on pääasiallisesti tehtävä parityönä. Selvityksen voi tehdä lastensuojelutehtävissä toimiva sosiaalityöntekijä yhdessä toisen asiaan perehtyneen työntekijän kanssa. Lastensuojeluasetus (Finlex)

Sosiaalityöntekijän tulisi ennen selvitystyöhön ryhtymistä varmistaa esteellisyytensä eli sosiaalityöntekijä voi olla esteellinen tekemään selvityksen, jos hän on toiminut aikaisemmin esimerkiksi perheasioiden sovittelijana. Sosiaalityöntekijät eivät voi toimia eri rooleissa saman perheen kanssa, sillä se aiheuttaa herkästi epäluottamusta asiakkaassa.

Pienissä kunnissa esteellisyys ja asiantuntemuksen varmistaminen voi tarkoittaa sitä, että tarkoituksenmukaisinta on pyytää virka-apua toisesta kunnasta.

Sosiaalitoimen rooli selvitystyössä

Selvitystyöllä on neljä eri tarkoitusta

• Selvityksen tuottaa käräjäoikeudelle sosiaalitoimen ammatilliseen asiantuntemukseen perustuvia tietoja huoltoratkaisun tekemiseksi. Selvitykseltä edellytetään yksittäistapauksen edellyttämän faktatiedon lisäksi asiantuntevaa ammattitietoa lapsesta ja ihmissuhteista.  
• Jos selvitystä tehtäessä käy ilmi, että asia on ratkaistavissa vanhempien keskinäisellä sopimuksella, työntekijän on annettava vanhemmille tarvittavaa apua sopimuksen tekemisessä.
• Informaatio tehtävä. Antaa vanhemmille tietoa lapsen huollon eri vaihtoehdoista, asumiseen ja tapaamisiin liittyvissä asioissa ja mikä niiden merkitys on suhteessa lapsen ikään ja kehitystasoon. Sopuratkaisu on aina mahdollinen vaikka asia on oikeudessa.
• Lapsen kuuleminen ja mielipiteen selvittäminen siten, ettei lapsi koe olevansa asiassa ratkaisijana.

Selvitystyön sisältö

Käräjäoikeudelta saatava selvityspyyntö ohjaa työskentelyn sisältöä ja selvityksessä keskitytään niihin seikkoihin, joista selvitystä pyydetään. Selvitys voi koskea lapsen huoltoa, asumisesta tai tapaamisesta tai näitä kaikkia.

Käräjäoikeuksien pyynnöt vaihtelevat, ne voivat olla hyvin vanhempien hakemuksen mukaisesti hyvinkin yksityiskohtaisia tai hyvin avoimia. Pääperiaate on se, että selvitys keskittyy niihin asioihin, mihin vanhemmat ratkaisua hakevat ellei selvitystyön aikana vanhempien taholta muuta ilmene.

Vanhemmat voivat prosessin aikana peruuttaa hakemuksen joltain osin tai muuttaa vaatimustaan. Joskus saattaa olla paikallaan tarkistaa käräjäoikeudesta se, mihin nimenomaisiin seikkoihin selvityksessä toivotaan keskityttävän.

Tuomioistuimet toivovat sosiaalitoimelta tosiseikkojen raportointia ja havaintoja, eivät niinkään arvioita perheen tilanteesta. Pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja tulkintoja vanhempien tai lasten käyttäytymisestä tai puheista on syytä välttää.

Olennaisen tärkeää on, että olosuhdeselvityksessä erotetaan selkeästi toisistaan

• vanhempien kertomukset ja mielipiteet
• selvitetty tosiseikasto
• työntekijän arviot ja johtopäätökset perheen tilanteesta

Olosuhdeselvityksen tulisi sisältää seuraavia asioita

• selvityksen tarkoitus, mihin seikkoihin selvitystä pyydetään
• tiedot selvityksen tekotilanteesta, tapaamiset ja kotikäynnit päivämäärineen ja läsnäolijoineen (ketkä työntekijät laatineet selvityksen, vanhempien ja lasten tapaamisajat ja paikat, mahdollinen tulkin käyttö)
• lyhyt kuvaus perheen taustasta ja nykytilanteesta
• lapsen mielipiteen kuuleminen eli mitä lapsi on kertonut ja miten lasta kuultu (menetelmät).
• vanhempien näkemys tilanteesta ja mihin se perustuu
• vanhempien ja muiden lasta tuntevien tahojen kuvaukset lapsesta
• vanhempien mahdollisuudet toimia lapsen huoltajana ja kasvattajana sekä vanhemmuus (lapsen kasvatus ja hoito käytännössä, kasvatusperiaatteet, näkemykset lapsen tarpeista, vanhempien välinen yhteistyö, lähi-/etävanhemmuuden tukeminen, lasten ja vanhempien suhteet vanhempien ja lapsen kuvaamana)
• vanhempien olosuhteet (työ-/ opiskelupaikka, työajat, taloudellinen tilanne, asuminen, harrastukset, verkostot, alkoholi/ päihteet, terveydentilan, rikollisuus tai muu asosiaalisuus)
• muiden viranomaisten näkemys tilanteesta (hankitut tiedot lapsesta ja mahdolliset lausunnot)
• ehdotukset tai johtopäätökset perusteluineen
• liitteet

Selvityksen sitovuus

Olosuhdeselvitys ei velvoita tuomioistuinta eli tuomioistuimen ratkaisu saattaa olla erilainen kuin olosuhdeselvityksen tulos. Maija Auvisen väitöskirjan (2006) mukaan sosiaalitoimen ratkaisuehdotukset menestyivät tuomioistuimissa selvästi heikommin kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Ainakin joka neljäs ratkaisuista poikkesi ehdotetusta. Tasapelitilanteissa tuomioistuimet saattoivat arvioida kilpailevia vaihtoehtoja toisin kuin sosiaalitoimi.

Selvityksiä vastaan esitetylle todistelulle annettiin toisinaan merkitystä. Vaikka selvitysten puolueellisuutta ja tasapuolisuutta arvosteltiin runsaastikin, oikeusratkaisuihin verrattuna selvitystyö onnistui silti kohtuullisen hyvin.

Lähteet

• Taskinen, Sirpa (2001) Lapsen etu erotilanteessa. Opas sosiaalitoimelle. Stakes: Oppaita 46. Saarijärvi: Gummerus.
• Auvinen, Maija (2006) Huoltoriidat tuomioistuimissa: sosiaalitoimi selvittäjänä, sovittelijana, asiantuntijana. Helsinki: Suomalainen lakimieshdistys.
• Litmala, Marjukka (2002) Lapsen asema erossa. Helsinki: Wsoy, 131-132.

Tekstin on laatinut
verkkotoimitus