Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten ja nuorten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua toteutetaan kunnan palveluissa kuten äitiys- ja lastenneuvolassa sekä muussa terveydenhuollossa, päivähoidossa, opetuksessa ja nuorisotyössä. Ehkäisevää lastensuojelua on annettava erityinen tuki silloin, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana.

Ehkäisevä lastensuojelu tarkoittaa  lastensuojelulaissa suunnitelmallista ja tavoitteellista lastensuojelun toimintamuotoa. Dokumentoimalla eli kirjaamalla näkyviin mikä toimii ja mikä ei toimi lasten ja nuorten hyvinvointityössä eri toimialoilla ja toiminnoissa saadaan esiin ehkäisevän lastensuojelutyön kehittämisen kohteita. On tärkeää, että työntekijät eri toiminnoissa kirjaavat asiakkaiden kasvuoloista ja olosuhteista tietoa ja kokemuksia, jolloin tietoa voidaan yhdistellä ja saattaa päättäjien tietouteen.

Kun peruspalveluissa herää huoli lapsen ja perheen tilanteesta, tulee työntekijän aina ottaa tämä huoli puheeksi perheen kanssa. Varhaiselle puuttumiselle on ominaista se, että asioiden puheeksi ottaminen tapahtuu vanhemmille tukea tarjoten ja vaihtoehtoja luoden. Lapsi ja hänen perheensä arvioivat itse minkälaista tukea he haluavat ottaa vastaan. Tavoitteena on, että työntekijän ja vanhempien voimavarat yhdistetään lapsen kasvun ja kehityksen tukemisessa. Varhainen puuttuminen toimii siten ehkäisevänä lastensuojeluna. Tarvittaessa työntekijä kutsuu koolle moniammatillisen yhteistyöpalaverin, johon pyydetään mukaan perhe ja perheen kanssa työskentelevän yhteistyöverkoston asiantuntijat.

Ehkäisevän lastensuojelun palveluissa on tärkeää kirjata lapsen ja hänen perheensä kanssa tehtyä työtä asiakirjoihin. Kirjaamisessa on tärkeää tuoda esiin perustietojen lisäksi lapselle ja perheelle tehdyt tutkimukset sekä niiden tulokset ja tulkinnat. Tämän lisäksi on tärkeää kirjata työntekijälle nousseet huolen aiheet sekä toimenpiteet, joilla huoleen on tartuttu. Usein huoleen pystytään vastaamaan ehkäisevän lastensuojelun omalla tehostetulla tai lapsi- ja perhekohtaisesti peruspalveluissa räätälöidyllä tuella. On tärkeää, että lapsen ja perheen kanssa tehty työ on hyvin kirjattu. Selkeä kirjaaminen ja dokumentointi toimivat työskentelyn apuvälineenä ja vahvistaa asiakkaan oikeusturvaa, jos myöhemmin tarvitaan lisää tukea tai arvioidaan, ettei tuen ja palvelujen tarvetta enää ole.

Perheen pulmien ja voimavarojen tunnistaminen perustuu tuttuuteen ja jatkuvuuteen. Tunnistamisen tueksi on esim. neuvolatyöhön kehitetty erilaisia apulomakkeita. Näitä ovat muun muassa vanhempien alkoholin käytön, parisuhdeväkivallan, varhaisen vuorovaikutuksen, perheen voimavarojen kartoittamiseen ja synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamiseen kehitetyt lomakkeet. Lastenneuvoloissa voidaan arvioida lapsen neurologista kehitystä LENE-arviointimenetelmällä (leikki-ikäisen lapsen neurologinen arvio). Pulmien varhainen tunnistaminen edistää varhaista auttamista.

Lastensuojelulaissa kuntia velvoitetaan laatimaan lastensuojelun suunnitelma  .

Ongelmien ennaltaehkäisyn ja vakavoitumisen estämiseksi ovat tärkeitä perhekeskeiset ja lapsilähtöiset palvelut. Lisäksi yhteistyön tulee olla saumatonta ja tiedonkulun sujuvaa eri palvelujen, hoidon ja avun antajien sekä perheen välillä. Valtakunnallisesti, alueellisesti ja kunnallisesti tulee palveluyksiköiden yhteistyönä tutkia, arvioida, seurata ja kehittää ehkäisevän työn muotoja ja toimivuutta lapsen ja vanhempien näkökulmasta.

Ehkäisevä työ voi olla tehokasta, jos se on systemaattisesti organisoitua ja monimuotoista eli erilaisia toimintatapoja ja menetelmiä yhdistelevää.  Asiakaskohtaisessa yhteistyössä työntekijän on tärkeää hahmottaa palvelujen nivelkohdat ja palvelupolut, jotta lapsen etu toteutuisi parhaalla mahdollisella tavalla.

Palveluja järjestettäessä ja niitä kehitettäessä on erityistä huomiota kiinnitettävä lasten ja nuorten tarpeisiin ja toivomuksiin. Niistä tulee ottaa sopivalla tavalla selvää lapsilta ja nuorilta sekä perheiltä itseltään. Olennaista on olla perillä asiakkaiden asiakasprofiilista (asiakkaiden iästä, perherakenteesta, kasvun taustatekijöistä ja erityistarpeista sekä asiakkuuteen liittyvistä tarvetekijöistä).

Alle kouluikäisillä lapsilla on subjektiivinen oikeus päivähoitoon. Päivähoidossa on otettu käyttöön lapsikohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat, johon kirjataan myös lapsen mahdolliset erityisen tuen tarpeet. Päivähoidossa käytetään myös erilaisia varhaisen tuen työskentelymalleja.

Tekstin on muokannut:
Verkkotoimitus