Tukihenkilö- ja tukiperhetoiminta on vapaaehtoistyötä, joka täydentää lastensuojelussa toimivien ammattityöntekijöiden työtä.

Tukihenkilötoiminnassa tuettava ja tukihenkilö tapaavat lapsen omassa elinympäristössä yhteisen tekemisen tai harrastuksen merkeissä. Tapaamiset ovat noin parin tunnin mittaisia esimerkiksi viikon tai kahden välein. Tukiperhetoiminnassa tuettava lapsi osallistuu tukiperheen arkeen ja yöpyy tukiperheen luona esimerkiksi yhden viikonlopun kuukaudessa.

Kun lapselle järjestetään avohuollon tukitoimena tukihenkilö tai tukiperhe, kirjataan se asiakassuunnitelmaan. Lisäksi on tärkeää tehdä selkeä sopimus ja suunnitelma tukisuhteen tavoitteista, tiiviydestä ja kestosta. Suunnitelma laaditaan yhdessä asiakkaan ja tukihenkilön tai –perheen kanssa ja se tarkistetaan sovituin määräajoin. Myös tukisuhteen päättäminen on valmisteltava huolellisesti.

Kunta voi organisoida tukihenkilö- ja tukiperhetoimintaa yksin tai yhteistyössä seudun muiden kuntien kanssa tai käyttää esimerkiksi kolmannen sektorin tuottamia palveluja. Tukihenkilölle tai –perheelle maksetaan yleensä kulukorvaus ja/tai palkkio. Jos palvelu ostetaan järjestöltä, myönnetään asiakkaalle maksusitoumus, jonka nojalla palvelun tuottaja laskuttaa kuntaa.

Tukihenkilöt ja –perheet ovat vaitiolovelvollisia. Ennen tukihenkilöksi tai –perheeksi hyväksymistä on tärkeää selvittää vapaaehtoisen tukijan motiiveja ja valmiuksia.

Tukihenkilöt ja tukiperheet tarvitsevat riittävän koulutuksen, perehdytyksen, ohjausta ja tukea jaksamiseen. Vapaaehtoistyössä lapsen, nuoren tai tukea tarvitsevan perheen kanssa tarvitaan sitoutumista ja luotettavuutta.

Tukihenkilön tai –perheen on tärkeää huolehtia siitä, että tukisuhteelle ei omistauduta enempää kuin mihin omat voimavarat riittävät. Sosiaalialan ammattilaisen tuen ja ohjauksen lisäksi vapaaehtoisille on hyvä järjestää vertaistukea, tapaamisia ja keskusteluja muiden tukihenkilöiden kanssa.

Tukihenkilö- ja tukiperhetoiminnan järjestämiseen, kehittämiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan aikaa ja taloudellisia resursseja. Monissa kunnissa on todettu, että toiminta tulee parhaiten organisoiduksi ja hoidetuksi, kun se on yhden työntekijän tai työparin vastuulla.

Kunnat ovat kehittäneet tukihenkilö- ja tukiperhetoimintaa myös seutuyhteistyönä. Suurissa kaupungeissa toiminta on usein organisoitu keskitettyihin yksiköihin.

Tukihenkilötoiminta

Tukihenkilöksi sopii luotettava ja turvallinen aikuinen, joka haluaa toimia tukihenkilönä. Tukihenkilöllä on oltava riittävän tasapainoinen elämäntilanne, tarpeeksi aikaa tukihenkilötoiminnalle ja motivaationa vilpitön halu toimia maallikkoauttajana.

Tukihenkilötoiminta on vapaaehtoistyötä, josta voidaan maksaa palkkio ja / tai kulukorvaus.

Tukihenkilö ja tukea tarvitseva lapsi tai perhe tapaavat yleensä 1-4 kertaa kuukaudessa. Tukisuhteen tavoitteista ja tapaamisten tiheydestä tehdään sopimus sosiaalitoimistossa. Tukisuhteella on oltava aina alaikäisen lapsen huoltajien hyväksyntä.

Tukihenkilöllä on moninaisia rooleja: hän voi olla elämän opettaja, ihmissuhdeosaaja, arjen opastaja, rajojen asettaja. Konkreettinen toiminta vaihtelee tuettavan tarpeiden mukaan.

Tukihenkilön tehtävänä on tukea lapsen kasvua ja kehitystä arkisilla asioilla. Lapsen tarpeista riippuen tukihenkilö esim. kuuntelee huolet ja murheet, kannustaa harrastuksiin, tukee koulunkäyntiä, on leffaseurana, toimii "isosiskona" tai ”isoveljenä”, vie luontoretkelle tai jääkiekko-otteluun yms.

Nuori, joka muuttaa asumaan itsenäisesti, tarvitsee asunnon lisäksi myös turvallisen aikuisen tukea. Jos lähiverkostosta ei löydy riittävää tukea, sen voi tarjota tukihenkilö. Jos alaikäisen itsenäistä asumista tuetaan lastensuojelun avohuoltona, on yleensä tarkoituksenmukaista järjestää lapselle myös tukihenkilö. Tukihenkilötoiminta voi olla myös osa jälkihuoltoa. Ks. Jälkihuolto.

Tukihenkilö voi toimia myös koko perheen tai perheen aikuisen tukena. Esimerkiksi nuori yksinhuoltajaäiti, mielenterveyskuntoutuja tai päihdeongelmainen vanhempi voi hyötyä tukihenkilöstä, joka on puhekumppanina ja arkisten asioiden hoitamisen tukena ja jonka kanssa voi keskustella myös lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvistä asioista.

Tukihenkilötoiminnan järjestäminen

Tukihenkilötoiminta voi olla kunnan järjestämää tai sitä voidaan hankkia jonkin järjestön kautta. Tukihenkilötoimintaa voidaan järjestää myös ehkäisevän lastensuojelun palveluna, jolloin edellytyksenä ei ole lastensuojelun asiakkuus eikä tällöin tehdä päätöstä avohuollon tukitoimesta.

Monet lastensuojelujärjestöt järjestävät tukihenkilötoimintaa, esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt ry. Pelastakaa Lapset ry järjestää Eppu-tukihenkilöitä erilaisissa elämäntilanteissa eläville lapsiperheille ainakin Itä-Suomessa ja Turun seuduilla. SPR:llä, mielenterveysyhdistyksillä ja monilla muilla järjestöillä on ystävä- ja tukihenkilötoimintaa, jonka piiriin lastensuojelun asiakasperheiden aikuisia voi ohjata. Tuettua asumista nuorille järjestävillä yhdistyksillä on myös tukihenkilötoimintaa, joka tosin usein on sidottu asumiseen. Katso lisätietoa tuetusta asumisesta luvusta: Lapsen taloudellinen ja muu tuki.

Jos tukihenkilötoiminta järjestetään kokonaan tai osittain ostopalveluna järjestöjen tai muiden yksityisten palvelun tuottajien kautta, on hyvä kiinnittää huomioita mm. seuraaviin asioihin:

tukihenkilötoiminnan linkittyminen lapsen, nuoren tai perheen palvelukokonaisuuteen ja osaksi asiakassuunnitelmaa
tukihenkilötoiminnan ammatillisuuden ulottuvuus: tarvitaanko vapaaehtoistyötä tekevä tukihenkilö vai haetaanko ammatillista tukea
järjestöjen toiminnan periaatteet ja arvot poikkeavat toisistaan; oltava sopusoinnussa asiakkaan ja kuntatoimijan tarpeisiin nähden
onko palvelun tuottajalla ja lastensuojelua järjestävällä viranomaistaholla yhteinen käsitys toimijoiden rooleista ja tehtävistä

Tukihenkilötoiminta on edullinen ja oikea-aikaisesti ja suunnitellusti toteutettuna myös hyvää tulosta tuottava avohuollon tukitoimi. Jotta kunnassa voidaan järjestää lapsen ja perheen tarpeisiin sopiva tukihenkilö, tarvitaan erilaisia tukihenkilöitä.

Tukihenkilöiden rekrytointi, koulutus ja tukeminen

Jotta käytettävissä olisi riittävä määrä toimintaan pitkäjänteisesti sitoutuneita tukihenkilöitä, on vapaaehtoisten rekrytointiin, koulutukseen, ohjaukseen ja ”huoltamiseen” myös panostettava.

Isoissa kaupungeissa tukihenkilötoiminta on keskitetty yleensä erityisyksiköihin, esim. Tampereella päivystysasema Paussiin, Jyväskylässä Nuorten erityispalvelujen yksikköön ja Vantaalla Vapaaehtoistoiminnan tukiyksikön Lasten ja nuorten tukihenkilöpankkiin.

Tukihenkilökoulutusta voi tilata tai sitä voi järjestää yhteistyössä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Esim. Erityishuoltojärjestöjen liitto Ehjä ry, Nuorten palvelu ry ja Kalliolan Setlementti (Helsingissä), järjestävät tukihenkilötoiminnan peruskursseja ja jatkokursseja.

Ehjä ry on myös julkaissut tukihenkilötoiminnan opaskirjan tueksi kuntien tukihenkilötoiminnalle. Monilta järjestöiltä voi lisäksi tilata kunnassa jo toimiville lastensuojelun tukihenkilöille tukihenkilötoiminnan jatkokursseja, toiminnanohjausta tai virkistäytymistoimintaa. Nämä suunnitellaan tilaajan toiveiden ja tarpeiden mukaisesti. Valtakunnallisessa tukihenkilötoiminnan kehittämishankkeessa on laadittu lomakkeita, joita kunnat voivat käyttää ja muokata vapaasti.

Lastensuojelun tukihenkilötoiminnan peruskurssi sisältää seuraavat perusasiat:

vapaaehtoistoiminnan ja tukihenkilötoiminnan periaatteet ja tavoitteet
tukihenkilötoiminta käytännössä
lapsi ja perhe lastensuojelun asiakkaina
tukihenkilö lapsen ja nuoren tukena
tukihenkilön vuorovaikutustaidot
tukihenki

Huom! Kunnat voivat resurssien säästämiseksi tehdä seudullista yhteistyötä tukihenkilöiden rekrytoinnissa ja kouluttamisessa.
Ks. Esimerkkejä seutuyhteistyöstä

Tukiperhetoiminta

Tukiperhe on perhe, jossa lapsi käy säännöllisesti ja sovitusti lastensuojelun avohuollon tukitoimena ja sosiaalilautakunta tai vastaava toimielin maksaa tästä toiminnasta tukiperheelle sopimuksen mukaisen korvauksen.

Tukiperhetoiminta on vapaaehtoistyötä, josta maksetaan kuntakohtaisesti vaihteleva kulukorvaus ja palkkio. Tukiperhe on vaitiolovelvollinen.

Koska tukiperhettä tarvitaan monenlaisille lapsille ja erilaisissa elämäntilanteissa, tarvitaan myös erilaisia tukiperheitä. Tukiperhe voi olla lapseton pariskunta, jo aikuiseksi omat lapsensa kasvattanut "varamummola" tai yksinasuvan aikuisen perhe, jolla on resursseja ja halua tarjota huolenpitoa ja turvaa lapsille. Tukiperhe voi olla myös kahden vanhemman lapsiperhe tai yksinhuoltajaperhe.

Tuettavat lapset ovat usein leikki- tai kouluikäisiä. Myös itsenäistyvä nuori voi tarvita tukiperhettä. Jos lapsi on vauvaikäinen, on syytä pohtia erityisen tarkkaan, onko lapsen kannalta tarkoituksenmukaista järjestää tukiperhe avohuollon tukitoimeksi.

Tukisuhteen tavoitteet, tapaamisten tiheys ja kesto ja tukisuhteen suunniteltu kesto on sovittava yhdessä lapsen ja hänen biologisen perheensä ja tukiperheen kanssa.

Kuljettamisista, matkakuluista, erilaisten kulujen korvaamisesta ja siitä, ketkä tukiperheviikonlopun yksityiskohdista sopivat, on hyvä sopia täsmällisesti jo tukisuhteen alussa. Myös vahinkotilanteiden varalta on kaikilla osapuolilla oltava tieto siitä, kenen vahinko- tai vastuuvakuutuksesta korvausta voi hakea.

0-3-vuotiaiden lasten kohdalla on otettava erilaisia asioita huomioon, kuin isompien lasten kohdalla. Vauvaikäisen tukitoimissa pitäisi lähtökohtana olla lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen tukeminen. Jos kuitenkin päädytään tukiperheen järjestämiselle alle leikki-ikäiselle lapselle, on käyntejä perheessä oltava riittävän tiheästi. Pienen lapsen muistissa eivät uudet ihmiset pysy kauaa ja turvallisen aikuiskontaktin ja ihmissuhteen luomiseen tarvitaan tapaamisia tiuhempaan kuin kuukauden välein.

Jyväskylän kaupungin sijaishuoltoyksikön määritelmän mukaan tukiperhe on tavallinen perhe, jolla on

Aikaa ja tilaa vieraallekin lapselle
Kykyä ja halua vastata lapsen tarpeisiin, joskus vaativiinkin tilanteisiin
Kykyä toimia yhteistyössä lapsen perheen ja sosiaalityöntekijöiden kanssa
Kykyä kohdata erilaisuutta
Myönteisyyttä ja avoimuutta
Joustavuutta ja sitoutuneisuutta

Tukiperhetoiminnan järjestäminen

Tukiperheitä rekrytoitaessa on hyvä tehdä samanlainen peruskartoitus, kuin perhehoitajia rekrytoitaessakin.

Ennen kuin perhe hyväksytään tukiperheeksi, kootaan perheen perustiedot ja kartoitetaan perheen historiaa ja motiiveja tukiperheeksi ryhtymiselle. Perheeseen tehdään kotikäynti ja kaikki perheenjäsenet tavataan. Perheeltä kysytään toiveita esim. tuettavan lapsen tai lasten suhteen ja kartoitetaan mahdollinen erityisosaaminen.

Jos tukiperheen kanssa tehdään toimeksiantosopimus eli jos tukiperhe toimii perhehoitajina, pyydetään perhettä esittämään rikosrekisteriote . Joissakin kunnissa tukiperheeksi haluavaa perhettä pyydetään toimittamaan myös asuinkuntansa sosiaalitoimiston lausunto, josta näkyy, onko tiedossa jotain esteitä tukiperheeksi ryhtymiselle.

Moni tukiperheeksi ryhtyvä perhe haluaa ryhtyä perhehoitajaksi ja tukiperhetoiminta on ikään kuin harjoitteluvaihe ennen pitkäaikaisesti sijoitettavan lapsen tulemista perheeseen. Kun perheeseen sitten tulee lapsi, halutaan vanhatkin tukisuhteet pitää edelleen voimassa. Monista muistakin syistä johtuen on tilanteita, joissa sama perhe haluaa toimia sekä tuki- että sijaisperheenä.

Kaikissa tapauksissa on aina varmistettava, mitkä ovat perheen tosiasialliset voimavarat. Erittäin tärkeää on pohtia tilannetta lasten kannalta: tukiperhettä tarvitsevien lasten, perheen biologisten lasten ja perheeseen sijoitettujen lasten näkökulmasta.

Kaikkien lasten tarpeet on pystyttävä huomioimaan yksilöllisesti. Tukiperhelapsilla on oltava oikeus huolenpitoon, tukeen ja aikuisten aikaan ja huomioon tukiperheessä. Perheen biologisten lasten tarpeita ei saa unohtaa. Perhehoitoon sijoitetuilla lapsilla on oltava oikeus rauhoittumiseen, kotiin ja perhehoitajavanhempiin kiinnittymiseen.

Monet kunnat käyttävät omien tukiperheiden sijaan tai lisäksi järjestöjen tarjoamia tukiperhepalveluja.

Esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:llä on tukiperhetoimintaa koko maassa. Pelastakaa Lapset ry:n tukiperhetoiminta on tarkoitettu pääsääntöisesti 4-12-vuotiaille lapsille. Järjestö rekrytoi, valmentaa, tukee ja täydennyskouluttaa tukiperheitä. Tukea tarvitsevat lapset tulevat toiminnan piiriin pääasiassa oman kuntansa sosiaalitoimen kautta, jolloin kunnasta tarvitaan maksusitoumus.

Joillakin järjestöillä on nk. naapuritukiperheitä osana itsenäistyvän nuoren tuettua asumista. Esimerkiksi osa Ehjä ry:n jäsenjärjestöjen tukiasunnoista on rakenteeltaan sellaisia, että tuettava nuori ja tukiperhe asuvat vierekkäisissä asunnoissa.

Tukiperheet tarvitsevat peruskoulutuksen lisäksi tukea ja ohjausta. Mahdollisuus riittävään yhteydenpitoon tuettavan lapsen sosiaalityöntekijän kanssa on tärkeää tukiperheille. Tukiperhetoiminnan ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi on hyvä järjestää esim. koulutusta erityiskysymyksiin ja virkistystoimintaa. Monissa kunnissa on järjestetty myös tukiperheiden ja tuettavien lasten vertaistueksi esimerkiksi yhteisiä grilli-iltoja ja retkiä.

Palkkio ja kulukorvaus

Lainsäädännössä ei ole määräyksiä koskien tukiperheille maksettavien hoitopalkkioiden ja kulukorvausten määrää. Joissakin kunnissa tukiperhetoiminnasta maksettavat palkkiot ja kulukorvaukset on määritelty suhteessa perhehoidosta suoritettaviin korvauksiin. Tukiperhetoiminnan sujuvuuden kannalta on tärkeää, että korvauksista sovitaan tukisuhdetta perustettaessa riittävän selkeästi.

Tukiperhepalkkioiden korotus on hyvä tehdä vuosittain automaattisesti sosiaali- ja terveysministeriön kyseiselle vuodelle vahvistaman työntekijäin eläkelain palkkakertoimen mukaisesti. Kulukorvauksen määrä kannattaa tarkistaa elinkustannusindeksin mukaisesti.

Lähteet:

1. Tukiperhetoiminta. Jyväskylän kaupunki, Sosiaali- ja terveyspalvelut, Sijaishuoltoyksikkö.
http://www.jkl.fi/sote/sijaishuolto/tukiperhe

Tekstin on laatinut:
verkkotoimitus

[Missing: text_extrafunctions.Label.Body.Text (fi-FI)]

Palaa käsikirjan etusivulle Sivun alkuun