Sosiaalialalla työväkivalta on totuttu liittämään ensisijaisesti hoito- tai asiakassuhteisiin ja pitämään tekijää lähes aina asiakkaana ja hyvin harvoin työtoverina tai täysin tuntemattomana. Tilanne näyttää kuitenkin muuttuneen 2000-luvulla.
Sosiaalialan korkeakoulutettuja työntekijöitä edustavan ammattijärjestön Talentian vuonna 2006 teettämän kyselyn mukaan sosiaalialan korkeakoulutetut joutuvat useammin työtovereiden ja esimiesten kuin asiakkaiden harjoittaman henkisen väkivallan kohteeksi.
Jos tekijä on työtoveri, on ensimmäinen toimenpide yrittää keskustella asiasta hänen kanssaan. Jos tämä ei ole mahdollista tai ei johda toivottuun tulokseen, pitää tilanteesta ilmoittaa lähimmälle esimiehelle.
Jos kiusaaja on esimies, tehdään ilmoitus hänen esimiehelleen. Monilla työpaikoilla on erikseen sovittu menettelytavoista, joita noudatetaan, jos esimiehen puuttuminen ei riitä lopettamaan kiusaamista tai häirintää. Jos tällaista menettelytapaa ei ole sovittu ja väkivalta jatkuu, on uhrin syytä ottaa yhteyttä oman työpaikan työsuojeluvaltuutettuun. Jos kiusaaminen ei vieläkään lopu, on otettava yhteyttä työsuojelupiiriin. Työsuojelupiirien yhteystiedot löytyvät työsuojelun yhteisiltä kotisivuilta www.tyosuojelu.fi.
Lähteet:
1. Ennakkotieto Talentian teettämästä kyselystä (2007). Lopulliset tulokset ovat ilmestyneet teoksessa Aitta, Ulla & Knuuttila, Päivi (2007) Syrjintä ja konfliktit akavalaisten työpaikoilla. Akavan työmarkkinatutkimuksen 2006 tuloksia. Akava, Helsinki.
Kirjallisuutta:
Vartia, Maarit&Lahtinen, Marjaana&Joki, Marjut&Soini, Sinikka (2007) Henkinen väkivalta, kiusaaminen ja ahdistelu työyhteisössä. Työyhteisön terveys ja hyvinvointi.
Vartia-Väänänen, Maarit (2007) Työpaikkakiusaamisen selvittäminen on aina työnantajan tehtävä. Suomen lääkärilehti 22/2007, 2180-2181.