Myös muilla hallinnonaloilla kuin sosiaalitoimella on velvoite järjestää ehkäisevää lastensuojelua ja palveluja lasten ja nuorten kasvatuksen tueksi . Kunnan peruspalvelujen tuottamisessa on pidettävä huoli siitä, että tarjolla on perustehtävien tueksi erityistä apua sitä tarvitseville.

Tässä käsikirjan osiossa on tietoa päivähoidon, terveydenhuollon, opetus-, nuoriso- ja liikuntatoimen, sosiaaliasiamiesten, päihdehuollon ja muiden perheiden tukemisen toimijoiden osuudesta ja velvoitteista.

Tavoitteena on, että lapsi ja perhe saavat tarvitsemansa tuen varhaisessa vaiheessa ja ensisijaisesti normaalipalveluissa, kuten neuvolassa, muussa terveydenhuollossa, päivähoidossa, perheneuvolassa, koulussa ja nuorisotyössä eikä lasta ole syytä määrittää lastensuojelun asiakkaaksi. Tämä edellyttää ratkaisuja, jotka mahdollistavat eri sektoreiden väliin jäävien toimien vahvistamista.

Peruspalveluissa on oltava riittävästi erilaisia joustavia tukimuotoja. Jotta varhainen tukeminen ja eri hallintokuntien yhteisvastuu lasten hyvinvoinnista toteutuvat, tarvitaan useiden eri ammattiryhmien asiantuntemusta ja myötävaikutusta. Varhainen puuttuminen tarkoittaa myös sitä, että esimerkiksi äitiys- ja lastenneuvoloissa, päivähoidossa ja koulussa toimivat henkilöt osaavat ohjata apua tarvitsevia lapsia ja perheitä käyttämään erityispalveluja.

Lastensuojelulain  mukaan on turvattava aikuisen kasvatuksessa olevan lapsen hoidon ja tuen tarve aikuisille suunnatuissa palveluissa, kun aikuiselle annetaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja (erityisesti kun on kyse päihde- ja mielenterveyspalveluista) tai kun aikuinen on kodin ulkopuolella laitosmaisessa hoidossa. Tarvittaessa terveyden- ja sosiaalihuollon on järjestettävä välttämättömät palvelut raskaana olevien naisten ja syntyvien lasten suojelemiseksi. Aikuisen huoltajuudessa olevien lasten tilanne tarkistetaan sosiaalihuollon ja muiden toimialojen aikuispalveluiden yhteydessä.

Keskeistä on ennaltaehkäisevän ja moniammatilisen työn vahvistaminen mm. yhteistyöllä mielenterveyspalveluiden, varhaiskasvatuksen, neuvolan, kodinhoidon ja koulutoimen välillä, jotta asiakkaan tilanteesta saataisiin oikea kokonaiskuva. Tärkeää on myös eri hallintokuntien esimiesten yhteistyön vahvistaminen ja moniammatillisuuteen sitoutuminen. Tiedonkulun laillisuuden varmistamisesta on huolehdittava.

Tekstin on laatinut:
Verkkotoimitus