Asiakkaan ja hänen laillisen edustajansa velvollisuus antaa tietoja sosiaalihuollossa Hallinto-oikeuden lupa lapsen tutkimiseen lastensuojelun tarpeen selvittämiseksi tiedon hankkimisen välineenä
Asiakkaan asiassa pidettävä neuvottelu
Asioiden kirjaaminen lastensuojelussa
Velvollisuus antaa sosiaalihuollon viranomaiselle salassa pidettäviä tietoja asiakaslain 20 §:n nojalla
Lastensuojelulain 41 § 2 momentin mukainen velvollisuus antaa lausuntoja lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän pyynnöstä huostaanottoa valmisteltaessa

Asiakkaan ja hänen laillisen edustajansa velvollisuus antaa tietoja sosiaalihuollossa

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (jäljempänä sosiaalihuollon asiakaslaki) 12 § 1 momentin nojalla asiakkaan ja hänen laillisen edustajansa on annettava sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle ne tiedot, joita se tarvitsee sosiaalihuollon järjestämisessä ja toteuttamisessa.

Lähtökohtana myös lastensuojelussa, jossa muutoinkin korostuu pyrkimys yhteistoimintaan asiakasperheen kanssa, on se, että asiakas toimittaa itse selvitykset ja asiakirjat, jotka ovat tarpeen lastensuojelun tarvetta selvitettäessä ja lastensuojelua toteutettaessa sekä muussa lastensuojelun käsittely- ja ratkaisutoiminnassa.

Viranomaisen tulee ohjata asiakasta sen suhteen, mistä asioista viranomainen tarvitsee tietoa. Asiakas voi myös oma-aloitteisesti toimittaa tietoa, joka on huomioitava asian valmistelussa ja päätöksenteossa. Asiakkaan suostumuksella viranomainen voi itsekin hankkia tarpeellisen tiedon.

Kaikissa tilanteissa asiakas ei kuitenkaan ole halukas toimittamaan viranomaisen tarvitsemia tietoja, jolloin viranomainen voi hankkia näitä tietoja asiakaslain, julkisuuslain tai lastensuojelulain mahdollistamin tavoin myös vastoin asiakkaan suostumusta. Sosiaalihuollon asiakaslain 12 § 2 momentin mukaan asiakkaalle on kuitenkin annettava tieto siitä, mistä muualta ja mitä häntä koskevia tietoja voidaan asiakkaan suostumuksesta riippumatta hankkia. Jos tietoja hankitaan muualta, on asiakkaalle varattava tilaisuus tutustua siihen sekä myös tilaisuus toimittaa itse tarpeellisena pitämäänsä selvitystä.

Ennen kuin asiakas tai hänen edustajansa antaa sosiaalihuollon viranomaiselle tietoja, on hänelle sosiaalihuollon asiakaslain 13 §:n mukaisesti kerrottava, miksi hänen tietojaan tarvitaan, mihin niitä käytetään ja säännönmukaisesti luovutetaan sekä mihin rekisteriin ne tallennetaan. Asiakasta on myös informoitava siitä, miten hän voi käyttää jäljempänä käsiteltävän henkilötietolain mukaisia oikeuksiaan.

Hallinto-oikeuden lupa lapsen tutkimiseen lastensuojelun tarpeen selvittämiseksi tiedon hankkimisen välineenä

Lastensuojelulain 28 §:n mukaan hallinto-oikeus voi johtavan viranhaltijan tai hänen määräämänsä muun viranhaltijan hakemuksesta antaa luvan lapsen tutkimiseen lääkärin tai muun asiantuntijan toimesta niissä tilanteissa, joissa huoltaja vastustaa tutkimuksen tekemistä, vaikka sosiaalitoimella olevan alustavan selvityksen perusteella näyttäisi siltä, että lapsen lastensuojelun tarve tulisi selvittää.

Asiakkaan asiassa pidettävä neuvottelu

Lastensuojelulain 31 §:n mukaan lastensuojelutarvetta selvitettäessä ja lastensuojelua järjestettäessä tulee järjestää neuvotteluja, joihin lastensuojelun työntekijä voi kutsua lapsen, vanhemmat ja huoltajat, muut lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavat tai lapsen huolenpitoon keskeisesti osallistuvat henkilöt ja muut lapselle tai perheelle läheiset henkilöt sekä viranomais- ja muut yhteistyötahot. Näiden neuvotteluiden tarkoituksena on koota lastensuojelun kannalta välttämätöntä tietoa lastensuojelun tarvetta selvitettäessä tai lastensuojelua järjestettäessä. Näin ollen lastensuojelun työntekijä määrittelee henkilöjoukon, joka neuvotteluun kutsutaan.

Lähtökohtana on luonnollisesti tässäkin yhteydessä yhteistyö asiakkaan kanssa, mutta hänen tai heidän vastustuksensa ei estä neuvottelujen pitämistä lastensuojelun työntekijän tarpeelliseksi näkemässä kokoonpanossa. Asiakkaat voivat myös itse ehdottaa henkilöä tai taho, joiden läsnäoloa neuvottelussa he pitävät tarpeellisena, mutta lopullisen arvion ja päätöksen tekeminen siitä kutsutaanko nimetty henkilö tai taho neuvotteluun kuuluu sosiaalityöntekijälle.

Neuvottelujen yhteydessä joudutaan väistämättä luovuttamaan salassa pidettävää tietoa neuvotteluun osallistuville tahoille siinä määrin kuin se on välttämätöntä lapsen lastensuojelutarpeen selvittämiseksi tai lastensuojelun järjestämiseksi. Lähtökohtana tiedon luovuttamisessa on asiakkaan suostumus, mutta jos tällaista ei pyydettäessä saada, tietoa voidaan luovuttaa neuvotteluun osallistujille jäljempänä käsiteltävien sosiaalihuollon asiakaslain 17 §:n ja viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 26 § 3 momentin nojalla.

Neuvotteluihin osallistuvat viranomaistahot voivat luovuttaa heillä olevaa sosiaalihuollon järjestämisen kannalta välttämätöntä tietoa, joka vaikuttaa olennaisesti asiakassuhteeseen, sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:ssä asetetun velvoitteen nojalla.

Asioiden kirjaaminen lastensuojelussa

Lastensuojelulain 33 §:n mukaan lastensuojelun työntekijöiden tulee merkitä lasta tai nuorta koskeviin asiakirjoihin lastensuojeluasian vireille tulosta lähtien kaikki lapsen ja lapsen tai nuoren tarvitsemien lastensuojelutoimenpiteiden järjestämiseen vaikuttavat tiedot sekä toimenpiteiden suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan kannalta tarpeelliset tiedot. Kirjaamisvelvollisuus alkaa siis lastensuojeluasian vireille tulosta, jota koskevat tiedot on myös merkittävä asiakirjoihin lastensuojelun asiakkuuden alkaessa, ja jatkuu koko asiakkuuden ajan.

Lapsen ja perheen oikeusturvan kannalta on tärkeää, että asiakkuuden alkaminen ja kaikki sen jälkeen tehdyt toimet kirjataan huolellisesti, jotta niistä saataisiin asian myöhemmissä vaiheissa riittävästi tietoa. Lastensuojelun kannalta merkityksellisten tietojen huolellinen kirjaaminen on tärkeää toimenpiteiden myöhemmän tarkastelun kannalta ja erityisesti siitä syystä, että asiakaskertomusten kirjaukset ovat usein iso osa lastensuojelun päätöksentekoon vaikuttavasta näyttömateriaalista.

Erityisen merkityksellistä huolellinen asioiden kirjaaminen on vastentahtoisten huostaanottojen kohdalla, jolloin päätöksen tekee hallinto-oikeus ensiasteena. Mahdollisimman aukoton tietokokonaisuus on tärkeää mm. perheen ja lapsen lastensuojelullisen historiatietojen välittymisen sekä myös toimenpiteiden jälkikäteisen asianmukaisuuden arvioinnin kannalta.

Asiakirjoihin on myös muistettava tehdä sosiaalihuollon asiakaslain 28 §:n mukaiset merkinnät siitä, kun asiakasasiassa hankitaan tietoja ulkopuolisilta tai kun tietoja annetaan sivullisille jäljempänä käsiteltävien sosiaalihuollon asiakaslain tai viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain säännösten nojalla.

Velvollisuus antaa sosiaalihuollon viranomaiselle salassa pidettäviä tietoja asiakaslain 20 §:n nojalla

 Tietojen luovuttamiseen velvoitettujen piiri

Sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n nojalla seuraavat tahot ovat velvollisia luovuttamaan sosiaalihuollon viranomaiselle sen pyynnöstä maksutta ja salassapitosäännösten estämättä hallussaan olevat sosiaalihuollon asiakassuhteeseen olennaisesti vaikuttavat tiedot, jotka ovat välttämättömiä esim. sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi tai sen järjestämiseksi:

• valtion ja kunnan viranomainen sekä muu julkisoikeudellinen yhteisö
• kansaneläkelaitos, eläketurvakeskus, eläkesäätiö ja muu eläkelaitos
• vakuutuslaitos
• koulutuksen järjestäjä
• sosiaalipalvelun tuottaja
• terveyden- ja sairaudenhoitotoimintaa harjoittava yhteisö tai toimintayksikkö sekä terveydenhuollon ammattihenkilö

Tietojen laatu ja asiakkaan suostumuksen merkitys

Pyydettävien tietojen tulee olla laadultaan sellaisia, että ne ovat välttämättömiä viranomaisen lakisääteisen tehtävän hoitamiseksi. Lisäksi niiden tulee vaikuttaa olennaisesti sosiaalihuollon asiakassuhteeseen. Sosiaaliviranomaisen on yksilöitävä ja perusteltava tietopyyntönsä näiltä osin.

Lähtökohtana asiakaslain 20 §:ssä tarkoitettujen tietojenkin hankinnassa tulee hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti olla se, että asiakas itse toimittaa kyseiset tiedot tai antaa suostumuksensa niiden hankkimiseen, vaikkei asiakaslain 20 §:n sanamuoto tätä nimenomaisesti edellytäkään. Suostumuksen pyytäminen asiakkaalta on perusteltua myös siksi, että sosiaaliviranomainen joutuu tarpeellisessa määrin perustelemaan tietopyyntönsä, jolloin se joutuu väistämättä luovuttamaan salassa pidettävää tietoa tietopyynnön kohteelle.

Asiakkaan myötävaikutus tai suostumus taikka asiakkaan suostumuksen pyytäminen ei kuitenkaan ole tietojen luovuttamisen edellytys vaan tietopyynnön kohteen on luovutettava tiedot sosiaaliviranomaisen pyynnöstä maksutta ja salassapitosäännösten estämättä silloin, kun tiedot ovat välttämättömiä viranomaisen lakisääteisen tehtävän hoitamiseksi ja vaikuttavat olennaisesti asiakassuhteeseen. Tietopyynnöstä on ilmoitettava asiakkaalle ja siitä on tehtävä asiakaslain 28 §:n mukainen merkintä asiakasasiakirjoihin.

 Tietojen laadun arviointi

Tietopyynnön kohteella ei ole oikeutta harkita tietojen välttämättömyyttä sosiaaliviranomaisen lakimääräisen tehtävän kannalta tai niiden olennaista vaikutusta asiakassuhteeseen vaan tämän arvioinnin tekee sosiaaliviranomainen, joka myös arvioi sen, täyttyvätkö laissa säädetyt edellytykset tietopyynnön tekemiselle. Jos tietopyynnön kohde kieltäytyy luovuttamasta pyynnön mukaisia tietoja, on sen tehtävä asiassa viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 14 §:n mukainen jäljempänä selostettu päätös tietojen antamatta jättämisestä.

 Tietopyynnön tekevän sosiaalihuollon viranomaisen oikeus luovuttaa tietopyynnön perusteena olevia tietoja

Viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 26 § 2 momentin mukaan sosiaalihuollon viranomaisella on oikeus salassapitosäännösten estämättä antaa tietoja sosiaalihuollon asiakassuhteesta, jos tieto on tarpeen tietojenantovelvollisuuden toteuttamiseksi. Näin ollen lastensuojeluviranomainen voi luovuttaa tietopyynnön perusteena olevaa tietoa salassapitosäännösten estämättä niin yksityiselle kuin julkisellekin tietopyynnön kohteelle.

 Tietojenantovelvollisuuden rikkomiseen liittyvä rangaistusvastuu

Sosiaalihuollon asiakaslain 29 §:n 2 momentissa on erityissäännös, jonka nojalla se, joka rikkoo sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:ssä (ja 22 §:ssä) säädettyä tietojenantovelvollisuutta on tuomittava sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa säädetyn tiedonantovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi, ellei teolle muualla lainsäädännössä ole säädetty ankarampaa rangaistusta

Säännöksessä tarkoitettuun tietojenantovelvollisuuden rikkomiseen voi syyllistyä ainoastaan 20 §:ssä mainittuun tietojen luovuttamiseen velvoitettujen piiriin kuuluva henkilö tai taho, jolle sosiaalihuollon viranomainen on osoittanut pykälän mukaisen tietopyynnön. Asiasta on tehtävä tutkintapyyntö poliisille.

Sosiaalihuollon asiakaslain hallituksen esityksen mukaan rangaistuksen ankaruuteen voisi vaikuttaa velvollisuuden laiminlyönnistä odotettavissa olevan seurauksen haitallisuus ja teon tahallisuuden aste. Jos tietojen luovuttamatta jättämisestä seuraisi esim. lastensuojelutilanteessa lapsen vahingoittuminen, voitaisiin hallituksen esityksen mukaan tuomita myös rikoslain säännösten mukaan ruumiinvamman tuottamuksesta. Jos virkamies rikkoo tietojenantovelvollisuuttaan saattaisi sovellettavaksi tulla myös virka-aseman väärinkäyttämistä koskevat säännökset.

Lastensuojelulain 41 § 2 momentin mukainen velvollisuus antaa lausuntoja lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän pyynnöstä huostaanottoa valmisteltaessa

Lastensuojelulain 41 § 2 momentin nojalla seuraavilla sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:ssä mainituilla tahoilla on velvollisuus lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän pyynnöstä antaa lausunto, jos sitä tarvitaan huostaanoton valmistelussa, huostaanotosta päätettäessä tai sijaishuolto järjestettäessä:

• valtion ja kunnan viranomainen sekä muu julkisoikeudellinen yhteisö
• kansaneläkelaitos, eläketurvakeskus, eläkesäätiö ja muu eläkelaitos
• vakuutuslaitos
• koulutuksen järjestäjä
• sosiaalipalvelun tuottaja
• terveyden- ja sairaudenhoitotoimintaa harjoittava yhteisö tai toimintayksikkö sekä terveydenhuollon ammattihenkilö

Lastensuojelulain 41 § 2 momentti täydentää sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:ää. Lausuntoa voidaan pyytää säännöksen mukaan silloin kun ollaan valmistelemassa huostaanottoa tai päättämässä huostaanotosta taikka sen lopettamisesta sekä muutettaessa lapsen sijaishuoltopaikkaa. Lausunto voitaisiin näin ollen pyytää myös sijaishuoltopaikan lapsen edun mukaisuutta arvioitaessa tai muissa tilanteissa, jotka liittyvät sijaishuollon täytäntöönpanoon.

Lausuntojen pyytäminen pykälän perusteella ei kuitenkaan edellytä, että ollaan valmistelemassa tai tekemässä päätöstä säännöksessä mainitussa asiassa vaan lausunto asiantuntijalta voi olla tarpeen esimerkiksi lapselle järjestettävän hoidon ja huollon käytännön toteuttamisen kannalta. Lastensuojeluviranomainen voi lausuntopyynnön yhteydessä antaa viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 26 § 3 momentin nojalla esim. lasta hoitaneelle lääkärille, jolta lausuntoa pyydetään, salassa pidettävää tietoa siinä määrin kuin se on välttämätöntä tehtävän suorittamista varten.

Lastensuojelulain 41 § 2 momentin sanamuoto ei määrää, että lausunnot olisi laadittava maksutta lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän pyynnöstä. Jos lausuntopyyntö esitetään viranomaiselle, voitaneen asiasta neuvotella osapuolten välillä ottaen huomioon viranomaisten hallintokunnat ylittävä yhteinen vastuu lapsen hyvinvoinnista. Jos kysymyksessä on yksityinen taho, on lausunnon laatimisesta suoritettava asianmukainen korvaus.